Sattumaa vai kohtalon ripaus?

Koulun jälkeen menin Selloon käymään kaupassa. Istuin alas ja no olin väsynyt ja ehkä vähän surkeakin fiilis. Istuin siinä ja pohdin elämääni, kun viereeni istui hyväntuulinen ja karismaattinen mies haitarin kanssa ja kysyi mun nimeä ja hän esittäytyi Joonaksi ja alkoi soittamaan ja laulamaan tähän tapaan " Joona ja Jasmin istuvat tässä Sellossa ja tuolla punatakkinen nainen kävelee ohi ja sitten he lauloivat yhteen ääneen huuuuuh- uuuh" ja jee me laulettiin tuota huu-uuhta ja aah. Ihanaa!
 Kiitin kappaleen jälkeen ja kysyin että haluaako hän rahaa tai jotain? Sanoi vain, että hänellä ohjelma tulossa ja hän täällä koko päivän ilahduttanut ihmisiä, halaillu ja laulellu ihmisiä/ihmisille. (se sit vissiin kuvattiinkin)

Sanoinkuvaamatonta. Noin pieni hetki ja mun hymy palasi mun naamalle. Tämä Joona sai parannettua yhden ihmisen päivän noin pienellä asialla. Se tuntuu ihan ihmeeltä. Mun pieni päivän pelastukseni.


Mä löysin hänet!
 Joona Kortesmäki:
https://www.facebook.com/joonakortesmaki


Lisää:
 http://joonakortesmaki.com/

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/monitoimikone_nimelta_posteljoona/

Missä oot?

Pitkä aika siitä, kun viimeks oon mitään tänne raapustanu. Ollut, vaan niin menossa ja halunnu kuitenkin kirjoittaa tänne silloin, kun on sellainen fiilis ja ei vaan oo ollu.

Mistäs mä aloittaisin? No Hamletissa mennyt nyt paljon aikaa. Meidän teatteriryhmä  Kaaos tekee William Shakespearen Hamletin. Mun rooli on Rosencrantz, joka on meidän versiossa nainen ja paljon nahkavaatteita ja huulipunaa. Rosencrantz on henkivartija, sotilaspäällystöä ja Hamleti vanhoja ystäviä. Tykkään kyllä jo roolista ja alkanut tapahtua sellaista sulautumista rooliin. Se on jännä tunne. Alkaa ajattelemaan niinkuin roolihahmo kokee kaiken mitä roolihahmo kokee. Matkalla ollaan kuitenkin vielä. Joku fiksu onkin sanonut näyttelijän tekevän hyppäyksen syviin vesiin ja sitten nousee takaisin pinnalle.

Nykytanssia puuhannut myös. Sunnuntaisin päivä alkaa teatteritreeneillä ja loppuu tanssituntiin. Se on rankkaa, mutta toisaalta keho on lämmin jo teatteritreeneistä ja estot ovat paljon pienemmät. Ja tykkään kyseisestä lajista koen sen juuri minulle sopivaksi.


Huomenna Teatterinlukiodiplomin- esitys jännittää ja paljon. Näytelmä on käsikirjoittamani, ohjaamani ja vielä näyttelemäni. Toisaalta on niin alaston olo huomenna. Toisaalta kässäri on taas hyvä se kantaa ja on tullut treenattuakin. Mini-näytelmä pelkojen voittamisesta. Kyseessä on painajainen ja näytelmässä on Mörkö. Mörkö, josta tyttö näkee jokayö unta. Nyt tyttö herää unessa jolloin eteen tulee ongelma: riittääkö rohkeus voittamaan pelon.

  Olen miettinyt omia roolejani ja oon huomannut, että niitä on monta etenkin jos pitäisi olla hyvä niitä kaikkia kohtaan:  hyvä opiskelija, hyvä ystävä, hyvä koiranomistaja, hyvä tytär, hyvä sisko, hyvä tanssija, hyvä työntekijä ja hyvä näyttelijä. Usein vain osa jää pois ja se on harmi. Tunnen siitä syyllisyyttä. Toisaalta tulee aika, kun musta taas kuulee enemmän ja en mä kadonnut ole kuljen vain omia polkujani. Polku näyttää tällä hetkellä Hamlettia.