Parhaimpia nykytanssi kertoja ovat ne, jossa on vain minä ja ohjaaja. Nyt oli sellainen ensimmäistä kertaa ekan kerran jälkeen.
Aluksi puhuimme niitä näitä ja kysinkin siitä, että nyt Nykytanssi ryhmä oli jaettu: alkeisiin, perusteisiin ja jatkoon, joista jälkimmäinen oli se, jossa itse olin, niin että mikä minun paikkani olisi ja olinko oikeassa paikassa. Ohjaajan mukaan olin oppinut 5 viikossa jo tosi hyvin ja, kun ryhmä oli pieni minun tasoni ei kuulemma haittaisi mitään. Lisäksi jotenkin ajattelisin, että haasteet eivät ole huono juttu onhan aivoille töitä ja pistän itseni täysillä likoon. Toki on liikkeitä joita en vielä osaa ja en ole vielä enkä voikkaan olla tosi hyvä tanssimaan.
Ohjaaja painotti tällä kerralla erityisesti nyt sitä, että jos on jokin hankala kohta, niin kysy ja minähän kysyin ja ohjaaja katsoikin nyt minua ja korjasi, jos jokin meni väärin.
Eniten pidin lattian poikki sarjoista, joissa käytettiin eri tasoja. Haluan, vaan kuulla sen mikä on tanssiteknillisesti oikein ja mitä saan ja mitä en saa tehdä. Koska jos en tiedä rupean, vaan miettimään ja sitten ei mikään mene putkeen. Nyt sain kuulla, kun kysyin ja ohjaaja sanoi harjoituksen jälkeen mitä vielä pitäisi parantaa ja kehut lämmittivät eli jos kokeilin rohkeammin ja kuulin sanan hyvä se lämmitti. Muutaman lattian poikki harjoituksen jälkeen tuli tosi hyvä olo miten sen sanoisi no olin liekeissä.
Palautteesta pitää muistaa se, että pyörimissä ei kannatta käyttää kyynärpäitä voi sattua tai tulla mustelmia tai käydä pahemmin. Pitää siis työntää kämmenistä ja käyttä sellaista opetettua tapaa kääntyä, jota en musitanut. Lisäksi ottaa välillä se katse pois maasta ja katsoa määrätietoisesti eteenpäin ja mitä itse huomasin antaa mennä!
Vautsit oon tanssista tosi innoissani! Vatsalihakset, olkapäät, hartiat ja käsivarret, vaan hieman kipeet. Alan huomaamaan jo pientä kehitystä ja sitä, että ihan huomaamatta tai tahallisesti teen tanssiliikkeitä niin kotona kuin ulkonakin.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Syysloma ja jotain siltä väliltä
Syysloma meni aivan liian nopeasti!
Syyslomaa edeltävänä lauantaina 13.10. menimme yhdessä äitini kanssa leffafriikkejä, kun olemme Leffakirppikselle. Löysin ilmoituksen Metro- lehdestä ja innostuin. Oli tosi nastaa ja mukaan tarttui paljon elokuvia ja vielä edullisesti leffat olivat about 1-3e kappaleelta. Leffakirppis järjestetään pari kertaa vuodessa tällä kertaa vähän kuin vastalauseena Hulluille Päiville ja leffakirppis oli ihan Stockan lähellä Helsingissä.
Tosi paljon mukaan tarttui erityisesti Matt Damon nimisen näyttelijän elokuvia ihan sattumalta. Leffakirppiksen jälkeen kävin isällä pikkusysteriä moikkaamassa.
Sunnuntaina...
Aurinko tuli meille ja yllättäen ilta meni elokuvia katsellessa jopa 3 elokuvan verran. Tosin elokuvista yksi oli leffakirppikseltä. Ensin vuorossa oli siis Matt Damonin pätkä Medusan Verkko, josta tykkäsin tosi paljon. Harmiksi kirppikseltä oli lähtenyt mukaan 1. ja 3.osa (joten kakkonen löysi luoksemme Huuto.netistä vasta tänään. Joten Matt Damonia pukkaa tällekin illalle) Lisäksi katsoimme Avengers leffasta eli sarjakuvaleffasta innostuneina Captain American ja Iron manin. Ei se ole nykyään pelkkä Hämis sarjakuvadiggaaminen on vissiin jotenkin leviävää ja ihanaa, että Aurinko tyksii myös. Jee! Söpöä oli lähteä aamulla kouluun tietäen, että sinne se Aurinko jäi nukkumaan.
No niin sitten syyslomaan!
Se alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa, koska ensin oli ollut koulupäivä neljään ja vielä töitä (kerhonohjaus) seitsemään ja piti ja halusin käydä kaupassa joten olin vasta kasin jälkeen kotona.
Jostain kumman syystä ;) halusin katsoa jonkun Matt Damonin pätkän, kun olin vielä Sellon Anttilasta löytänyt tiistaina 3 kyseisen herran leffaa 10e! Nyt kyseisen herran pätkiä on meillä yhteensä 10.
Tiedän, että tämä kuulostaa perustelulta, mutta Damon on oikeasti tosi hyvä näyttelijä. Nimittäin leffan, jonka päätin katsoa eli The Talented Mr. Ripley kertoi sosiopaatista, joka osaa matkia ihmistä ja lopulta haluaa muuttua täksi. Damon siis esitti kyseistä sosiopaattia ja vaihteli roolejaan kiltistä hissukasta itsevarmaksi tyypiksi. Vaihdos oli uskomaton ja uskottava. Nukahdin kyllä ihan elokuvan loppupuolella, koska pitkä päivä.
Lauantaina katsoin vielä Good Will Huntingin, joka oli kyllä todella hyvä. Siitä traileri alla. Joten hyvän ulkonäön lisäksi kyseessä on vallan lahjakas näyttelijä ja lisäksi käsikirjoittaja jopa Oscarin voitto käsikirjoituksesta yhdessä Ben Affleckin kanssa elokuvasta Good Will Hunting.
Torstaina menin yökylään Sanialle oli juuri mukavaa. Ollaan tunnettu eskarista asti ja Sanian seurassa voin yhä olla se lapsi ja oma itseni se tuntuu hyvältä. Paistettiin lettuja tungettiin elintarvikeväriä Spritiin ja kermavaahtoon ja katsottiin Jurassic Park. Pelailtiin lautapeliä, juteltiin kuulumista, jatko-opiskelupaikoista, peleistä ja pokemonista. Kyllä jäi kyllä niin hyvä fiilis ja nyt kun Sania muisti sain synttärilahjanikin. Hän oli tehnyt itse sinisista puuhelmistä minulle kaulakorun ja rannekorun. Jännästi kertynyt rannekoruja eri ystäviltä se on jees niitä pitäessä muistuu pysyy juuri kyseinen ihminen mielessä.
Perjantaina näin Aurinkoa. Tehtiin pitkälenkki hänen koiransa kanssa ja puhuin kaikesta mistä en kerennyt puhumaan sunnuntaina ja Aurinko kuunteli. Eritysesti, kun puhe tuli diplomista Aurinko oli ihan ihmeissään miten olen pystynyt luomaan sen kaiken ihan vain pääni sisällä ja, että olisi mahtavaa tulla katsomaan.
Lauantaina oltiin vain äidin kanssa. Käytettiin koirat ulkona sitten se Good Will Hunting. Laitoin kanankoipia riisi ja vihannespedillä maistui muuten tosi hyvältä! Hyvä minä! Lämmitettiin sauna ja juteltiin. Se oli sellaista mukavaa yhdessäoloa ilman kiirettä.
Sunnuntaina äiti lähti mummolaan Honeyn kanssa ja minä jäin kotiin. Söin, surffailin ja pelailin netissä ja katsoin The O.C:tä sen jälkeen olikin 6. nykytanssi kerran aika.
Syyslomaa edeltävänä lauantaina 13.10. menimme yhdessä äitini kanssa leffafriikkejä, kun olemme Leffakirppikselle. Löysin ilmoituksen Metro- lehdestä ja innostuin. Oli tosi nastaa ja mukaan tarttui paljon elokuvia ja vielä edullisesti leffat olivat about 1-3e kappaleelta. Leffakirppis järjestetään pari kertaa vuodessa tällä kertaa vähän kuin vastalauseena Hulluille Päiville ja leffakirppis oli ihan Stockan lähellä Helsingissä.
Tosi paljon mukaan tarttui erityisesti Matt Damon nimisen näyttelijän elokuvia ihan sattumalta. Leffakirppiksen jälkeen kävin isällä pikkusysteriä moikkaamassa.
Sunnuntaina...
Aurinko tuli meille ja yllättäen ilta meni elokuvia katsellessa jopa 3 elokuvan verran. Tosin elokuvista yksi oli leffakirppikseltä. Ensin vuorossa oli siis Matt Damonin pätkä Medusan Verkko, josta tykkäsin tosi paljon. Harmiksi kirppikseltä oli lähtenyt mukaan 1. ja 3.osa (joten kakkonen löysi luoksemme Huuto.netistä vasta tänään. Joten Matt Damonia pukkaa tällekin illalle) Lisäksi katsoimme Avengers leffasta eli sarjakuvaleffasta innostuneina Captain American ja Iron manin. Ei se ole nykyään pelkkä Hämis sarjakuvadiggaaminen on vissiin jotenkin leviävää ja ihanaa, että Aurinko tyksii myös. Jee! Söpöä oli lähteä aamulla kouluun tietäen, että sinne se Aurinko jäi nukkumaan.
No niin sitten syyslomaan!
Se alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa, koska ensin oli ollut koulupäivä neljään ja vielä töitä (kerhonohjaus) seitsemään ja piti ja halusin käydä kaupassa joten olin vasta kasin jälkeen kotona.
Jostain kumman syystä ;) halusin katsoa jonkun Matt Damonin pätkän, kun olin vielä Sellon Anttilasta löytänyt tiistaina 3 kyseisen herran leffaa 10e! Nyt kyseisen herran pätkiä on meillä yhteensä 10.
Tiedän, että tämä kuulostaa perustelulta, mutta Damon on oikeasti tosi hyvä näyttelijä. Nimittäin leffan, jonka päätin katsoa eli The Talented Mr. Ripley kertoi sosiopaatista, joka osaa matkia ihmistä ja lopulta haluaa muuttua täksi. Damon siis esitti kyseistä sosiopaattia ja vaihteli roolejaan kiltistä hissukasta itsevarmaksi tyypiksi. Vaihdos oli uskomaton ja uskottava. Nukahdin kyllä ihan elokuvan loppupuolella, koska pitkä päivä.
Lauantaina katsoin vielä Good Will Huntingin, joka oli kyllä todella hyvä. Siitä traileri alla. Joten hyvän ulkonäön lisäksi kyseessä on vallan lahjakas näyttelijä ja lisäksi käsikirjoittaja jopa Oscarin voitto käsikirjoituksesta yhdessä Ben Affleckin kanssa elokuvasta Good Will Hunting.
Torstaina menin yökylään Sanialle oli juuri mukavaa. Ollaan tunnettu eskarista asti ja Sanian seurassa voin yhä olla se lapsi ja oma itseni se tuntuu hyvältä. Paistettiin lettuja tungettiin elintarvikeväriä Spritiin ja kermavaahtoon ja katsottiin Jurassic Park. Pelailtiin lautapeliä, juteltiin kuulumista, jatko-opiskelupaikoista, peleistä ja pokemonista. Kyllä jäi kyllä niin hyvä fiilis ja nyt kun Sania muisti sain synttärilahjanikin. Hän oli tehnyt itse sinisista puuhelmistä minulle kaulakorun ja rannekorun. Jännästi kertynyt rannekoruja eri ystäviltä se on jees niitä pitäessä muistuu pysyy juuri kyseinen ihminen mielessä.
Perjantaina näin Aurinkoa. Tehtiin pitkälenkki hänen koiransa kanssa ja puhuin kaikesta mistä en kerennyt puhumaan sunnuntaina ja Aurinko kuunteli. Eritysesti, kun puhe tuli diplomista Aurinko oli ihan ihmeissään miten olen pystynyt luomaan sen kaiken ihan vain pääni sisällä ja, että olisi mahtavaa tulla katsomaan.
Lauantaina oltiin vain äidin kanssa. Käytettiin koirat ulkona sitten se Good Will Hunting. Laitoin kanankoipia riisi ja vihannespedillä maistui muuten tosi hyvältä! Hyvä minä! Lämmitettiin sauna ja juteltiin. Se oli sellaista mukavaa yhdessäoloa ilman kiirettä.
Sunnuntaina äiti lähti mummolaan Honeyn kanssa ja minä jäin kotiin. Söin, surffailin ja pelailin netissä ja katsoin The O.C:tä sen jälkeen olikin 6. nykytanssi kerran aika.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
treenipäiväkirja 3, 4 ja etenkin 5
3.kertana...
tuntui, että aloin oppia ja liikkeetkin alkoivat tulla tutuiksi tunsin onnistuvani. Muuta en enää muista.
4. kerta.
Tuntui etten osannut mitään! Olin aina jäljessä ja liikkeet tuntuivat vaikeilta. En jotenkin hamottanut niitä päässäni. Järjen ääni täytti mieleni. Ei susta voi tulla hyvää tanssijaa, kun aloitat niin myöhään. Kato nyt et sä osaa. Hitsit toi liike meni huonosti. Etsä osaa tehdä edes tota kunnolla. Joo eli ei mennyt putkeen. Koin turhautumista ja ärtymystä ja tein kaikki osaamanikin kuviot väärin. Vertasin itseäni muihin.
Kun olen hermostunut puristelen huuliani huulillani ja minusta tulee jäykkä, eihän silloin voi mitenkään onnistua. Lähdin tunnilta itku kurkussa. Ei minusta ikinä tule hyvää tanssijaa.
Kun nyt katson taaksepäin tunnen itseni hölmöksi. Olin tanssinut vasta 4. kertaa. Ei minun kuulunut osata. Saan olla huono ja näyttää tyhmältä. Tärkein muistisääntö on, että tekee parhaansa, niin hyvin kuin osaa.
5. kerta
Minulla oli tällä kerralla kova tarve näyttää itselleni, että pystyn siihen. Voitettava oma pelko ja järjen äänen hiljentäminen. Luin eräästä kirjastani tälläisen lainauksen, joka sopi hyvin juuri minulle:
"Koska sinä olet
ensimmäinen kaltaisesi
aikojen alusta asti ja
ainutlaatuinen,
ei sinua voi
verrata mihinkään"
Brenda Ueland
Olin ollut katsomassa Aladdin- musikaalia ja esitysten jälkeen tulee kauhea tarve itse päästä tekemään, toteuttamaan itseään ja etenkin luovuuden kautta. Tällä kertaa siihen todella tuli tilaisuus nimittäin tanssitunti. Fiilis oli tosi hyvä ja päätin, että en aio luovuttaa.
Meni todella hyvin siis minun mittapuuni mukaan. Ylitin itseni. Lopetin vertaamiseni muihin ja keskityin itseeni. Meillä oli aluksi perus lämmittelysarjat. Vihaan niitä hetkiä, kun ei ole ohjaaja mallina, vaan hän katsoo miten tehdään tulee tarve olla hyvä ja silloin yleensä teen ihan simppelitkin jutut väärin. Ne hetket, kun ohjaaja katsoo ovat kuitenkin tärkeitä, koska ohjaaja osaa silloin sanoa mitä kannattaa korjata jne. Vielä, kun meitä oli tällä kerralla 3, niin ohjaajalla oli aikaa keskittyä kaikkien suorituksiin.
Lempparini oli melkein rennot apinahyppelyt joista tietenkin osittain tykkäsin jo pelkän nimen perusteella. (Abu-apina Aladdinista) Pitää näköjään kehitellä jotkut mielikuvat siitä mitä teen ja miksi sitä teen, niin minuun saa eloa. Motiivin. Aikakin meni tosi nopeasti ja tanssitunti oli aivan liian nopeasti ohi. Joten kai pientä flow meininkiäkin on havaittavissa. ;)
Vertaa 4. kertaan tällä kerralla astuin tanssisalin ovista ulos hymyillen, naurahdellen ja tanssien. Hyvä minä!
tuntui, että aloin oppia ja liikkeetkin alkoivat tulla tutuiksi tunsin onnistuvani. Muuta en enää muista.
4. kerta.
Tuntui etten osannut mitään! Olin aina jäljessä ja liikkeet tuntuivat vaikeilta. En jotenkin hamottanut niitä päässäni. Järjen ääni täytti mieleni. Ei susta voi tulla hyvää tanssijaa, kun aloitat niin myöhään. Kato nyt et sä osaa. Hitsit toi liike meni huonosti. Etsä osaa tehdä edes tota kunnolla. Joo eli ei mennyt putkeen. Koin turhautumista ja ärtymystä ja tein kaikki osaamanikin kuviot väärin. Vertasin itseäni muihin.
Kun olen hermostunut puristelen huuliani huulillani ja minusta tulee jäykkä, eihän silloin voi mitenkään onnistua. Lähdin tunnilta itku kurkussa. Ei minusta ikinä tule hyvää tanssijaa.
Kun nyt katson taaksepäin tunnen itseni hölmöksi. Olin tanssinut vasta 4. kertaa. Ei minun kuulunut osata. Saan olla huono ja näyttää tyhmältä. Tärkein muistisääntö on, että tekee parhaansa, niin hyvin kuin osaa.
5. kerta
Minulla oli tällä kerralla kova tarve näyttää itselleni, että pystyn siihen. Voitettava oma pelko ja järjen äänen hiljentäminen. Luin eräästä kirjastani tälläisen lainauksen, joka sopi hyvin juuri minulle:
"Koska sinä olet
ensimmäinen kaltaisesi
aikojen alusta asti ja
ainutlaatuinen,
ei sinua voi
verrata mihinkään"
Brenda Ueland
Olin ollut katsomassa Aladdin- musikaalia ja esitysten jälkeen tulee kauhea tarve itse päästä tekemään, toteuttamaan itseään ja etenkin luovuuden kautta. Tällä kertaa siihen todella tuli tilaisuus nimittäin tanssitunti. Fiilis oli tosi hyvä ja päätin, että en aio luovuttaa.
Meni todella hyvin siis minun mittapuuni mukaan. Ylitin itseni. Lopetin vertaamiseni muihin ja keskityin itseeni. Meillä oli aluksi perus lämmittelysarjat. Vihaan niitä hetkiä, kun ei ole ohjaaja mallina, vaan hän katsoo miten tehdään tulee tarve olla hyvä ja silloin yleensä teen ihan simppelitkin jutut väärin. Ne hetket, kun ohjaaja katsoo ovat kuitenkin tärkeitä, koska ohjaaja osaa silloin sanoa mitä kannattaa korjata jne. Vielä, kun meitä oli tällä kerralla 3, niin ohjaajalla oli aikaa keskittyä kaikkien suorituksiin.
Lempparini oli melkein rennot apinahyppelyt joista tietenkin osittain tykkäsin jo pelkän nimen perusteella. (Abu-apina Aladdinista) Pitää näköjään kehitellä jotkut mielikuvat siitä mitä teen ja miksi sitä teen, niin minuun saa eloa. Motiivin. Aikakin meni tosi nopeasti ja tanssitunti oli aivan liian nopeasti ohi. Joten kai pientä flow meininkiäkin on havaittavissa. ;)
Vertaa 4. kertaan tällä kerralla astuin tanssisalin ovista ulos hymyillen, naurahdellen ja tanssien. Hyvä minä!
Aladdin musikaali!
Ai, että oltiin tänään Sitruunaperhosen ja Jäljen kanssa katsomassa Aladdin-musikaalia. Se oli ihan mieletön!
Olin odottanut musikaalia jo ties kuinka kauan ja olin niin innoissani. Pelkästään jo esittelyssä luki satumainen seikkailukomedia, kaikki mitä tarvitaan.
Lapsuuden lempihahmo herää henkiin teatterilavalla ja sisäinen lapseni todella nautti. Näyttelijä valinnat olivat hyviä etenkin Henkeä näytellyt Antti L.J Pääkkönen. Hengen kohtaukset tuntuvat, että ne olisivat vaikeita toteuttaa, mutta tämä toimi ja erikoistehosteilla Hengestä todella saatiin maaginen, niin uskomatonta roolityöskentelyä, että joutui katsomaan suu auki. Abu-apinan näyttelijän kehonfysiikka oli kyllä ihan huippuansa. Hengen jälkeen heti toinen lempparini roolisuoritusten kannalta! Ja aah Aladdinin näyttelijän Jon-Jon Geitelin lauluääni!
Laulut olivat samoja kuin elokuvassakin ja kohtaukset olivat lähellä elokuvaa ja kovasti niitä vertailinkin mielessäni ja musikaali vastasi muutenkin mielikuviini.
Tykkäsin myös Aleksanterinteatterin ulkopuolelle tehdystä Akrabasta ennen esityksen alkua siellä oli kaikkia tulijuttuja. Vautsit! Ja aah ihana kohtaus oli kyllä Se on kuin yö- biisi ja sen toteus!
Jos on pakko keksiä miinuksia, niin etenkin joukkokohtauksissa äänet pettivät ja ääni ei jotenkin kuulunut, vaikka oltiin sentään 7.rivissä. Lisäksi musikaalin kaksikielisyys ei aina toiminut. Eläimet oli tehty välillä kääntäjiksi ja kohtaus pysähtyi käännön ajaksi jolloin tunnelmakin katosi hetkeksi. Mutta pikkujuttuja oli ihanaa lapsuuden sadun heräävän henkiin. Jäi kyllä niin ihanan leijuva fiilis ja aivot toimivat vähän hitaalla sen jälkeen olin niin lumoissani.
Olin odottanut musikaalia jo ties kuinka kauan ja olin niin innoissani. Pelkästään jo esittelyssä luki satumainen seikkailukomedia, kaikki mitä tarvitaan.
Lapsuuden lempihahmo herää henkiin teatterilavalla ja sisäinen lapseni todella nautti. Näyttelijä valinnat olivat hyviä etenkin Henkeä näytellyt Antti L.J Pääkkönen. Hengen kohtaukset tuntuvat, että ne olisivat vaikeita toteuttaa, mutta tämä toimi ja erikoistehosteilla Hengestä todella saatiin maaginen, niin uskomatonta roolityöskentelyä, että joutui katsomaan suu auki. Abu-apinan näyttelijän kehonfysiikka oli kyllä ihan huippuansa. Hengen jälkeen heti toinen lempparini roolisuoritusten kannalta! Ja aah Aladdinin näyttelijän Jon-Jon Geitelin lauluääni!
Laulut olivat samoja kuin elokuvassakin ja kohtaukset olivat lähellä elokuvaa ja kovasti niitä vertailinkin mielessäni ja musikaali vastasi muutenkin mielikuviini.
Tykkäsin myös Aleksanterinteatterin ulkopuolelle tehdystä Akrabasta ennen esityksen alkua siellä oli kaikkia tulijuttuja. Vautsit! Ja aah ihana kohtaus oli kyllä Se on kuin yö- biisi ja sen toteus!
Jos on pakko keksiä miinuksia, niin etenkin joukkokohtauksissa äänet pettivät ja ääni ei jotenkin kuulunut, vaikka oltiin sentään 7.rivissä. Lisäksi musikaalin kaksikielisyys ei aina toiminut. Eläimet oli tehty välillä kääntäjiksi ja kohtaus pysähtyi käännön ajaksi jolloin tunnelmakin katosi hetkeksi. Mutta pikkujuttuja oli ihanaa lapsuuden sadun heräävän henkiin. Jäi kyllä niin ihanan leijuva fiilis ja aivot toimivat vähän hitaalla sen jälkeen olin niin lumoissani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)