Tänään se sitten selvisi meidän teatteriryhmä tekee William Shakespearen Hamletin!!!
Rooleja ei ole vielä jaettu, mutta treeniaikataulu kyllä ja no sanotaan, vaikka että taidan pian asua teatterilla. Ei, sillä että se olisi huono juttu, juuri jees. Tämä on koettu kerran Mio, poikani Mion aikaan, joka oli ensimmäinen proggiksemme. Ah treeniä aamusta iltaan, syöminen tapahtuu teatterilla, ryhmäläisistä tulee vielä läheisempiä sikäli, kun se on mahdollista ja vuorosanojen opettelu ja itsensä liikoon laittaminen.
Arvioitu ensi-ilta on helmikuussa. Infoan kyllä lähempänä kaikkia joita kiinnostaa.
Muutenkin ihan huipputreenit, oma uskallus kohdillaan ja muutenkin tyytyväinen itseeni ja oli ihanaa nähdä ihmisiä. Meillä oli peiliä, mutta vaikeempana piti käydä tuolilla istumassa ja makaamassa maassa jne. Rentoutusharjoitus ja yks improjuttu ja lopuks viel luettiin William Shakespearen elämänkertaa jota tulee olee nyt pariin otteseen.
Nyt pitää varmaan ottaa projektiksi lukea Hamlet.
Ah, mun juttu todella on teatteri!
tiistai 18. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
Treenipäiväkirja osa 2
Ensimmäisellä kerralla tuli seuraavana päivänä sitten esille tanssin piilorankkuus; reisiin ja jalkoihin sattui, mustelmia ja muutenkin olin väsynyt.
Toisen kerran jälkeen on vasenhartia, oikea ranne, reidet kipeenä. Muistiinpano siis itselle alkuun maanantait voivat olla rankkoja siis ylösnousemisessa ;) ja nuttura kannattaa tehdä itse enemmän laiskasti hiusdonitsi on vain tiellä. Banaani oli kans hyvä juttu syödä treenien jälkeen.
On se silti sen arvoista tykkään nykytanssista. Se ei ole yhtä nopeaa kuin Showtanssi, jota harrastin n. 5 vuotta sitten.
Tällä kerralla oltiin paljon lattia tasolla meitä oli 2 minun lisäkseni plus ohjaaja. Osa liikkeistä tuntuu vaikealta toteuttaa etenkin ne, jotka näyttävät kaikkein makeimmilta. Ongelmana on se, että ajattelen liikaa rupean miettimään miten teen ja yritän kovasti katsoa mallia, vaikka helpompaa on monesti se, että tekee vain. Eräänlaiset 2 tason eli kyykkytason pyörähdykset olivat vaikeita ja käsien pyöräytykset ympäri ja asiat, joissa pitää tehdä paljon samaan aikaan ja jalkojen koordinaatio tuntuivat haastavilta. Enemmän hikipinnassa.
Nautin kuitenkin hirmuisesti ja peilisalissa, jossa nyt olemme vielä viikon YO-kirjoitusten takia huomasin omien hymyilevien kasvojen tuijottavan peilistä takaisin. Pysyin sarjoissa mukana joten mitä minä tässä kritisoin itseäni. Olen aloittelemassa n. 5 vuoden tauon jälkeen tanssia uudelleen. En ole ikinä tanssinut nykkäriä ei minun tarvitse osata kaikkea olen tunneilla oppimassa.
Sanoin myös edellisessä postauksessa olevani jäykkä. Olin sunnuntain venytyksissä se, jonka piti viedä etenkin jalkojen venytykset pidemmälle. Hmph jäykkyys on päässäni. Kai tämä nyt oli sellainen "ääh olen huono en osaa mitään kerta."
Tanssista on tullut nyt kyllä tosi tärkeä juttu elämässäni. Rupesin haaveilemaan jo uusista tanssilajeista Katutanssi eli Streetdance tai Hip Hop voisi mennä hyvin Nykytanssin rinnalla. Ajatuksissa käynyt myös Pilates ja Joogakin. Paljastus Aikuisbalettiakin olisi mahtavaaedes kokeilla joskus. Sen takia onkin hyvä, että minulla on Nykytanssi, jossa on myös vaikutteita baletista.
Nykytanssilla mennään tämä vuosi. Kuluttaisin itseni varmaan ihan puhki, jos lajeja olisi liikaa. Teatteritreenitkin jatkuvat huomenna jee! Eli jos minulla on teatteri, tanssi ja aikomus aloittaa juoksulenkit edes kerran viikossa, niin eiköhän meikänkin kunto tästä lähde nousemaan.
Toisen kerran jälkeen on vasenhartia, oikea ranne, reidet kipeenä. Muistiinpano siis itselle alkuun maanantait voivat olla rankkoja siis ylösnousemisessa ;) ja nuttura kannattaa tehdä itse enemmän laiskasti hiusdonitsi on vain tiellä. Banaani oli kans hyvä juttu syödä treenien jälkeen.
On se silti sen arvoista tykkään nykytanssista. Se ei ole yhtä nopeaa kuin Showtanssi, jota harrastin n. 5 vuotta sitten.
Tällä kerralla oltiin paljon lattia tasolla meitä oli 2 minun lisäkseni plus ohjaaja. Osa liikkeistä tuntuu vaikealta toteuttaa etenkin ne, jotka näyttävät kaikkein makeimmilta. Ongelmana on se, että ajattelen liikaa rupean miettimään miten teen ja yritän kovasti katsoa mallia, vaikka helpompaa on monesti se, että tekee vain. Eräänlaiset 2 tason eli kyykkytason pyörähdykset olivat vaikeita ja käsien pyöräytykset ympäri ja asiat, joissa pitää tehdä paljon samaan aikaan ja jalkojen koordinaatio tuntuivat haastavilta. Enemmän hikipinnassa.
Nautin kuitenkin hirmuisesti ja peilisalissa, jossa nyt olemme vielä viikon YO-kirjoitusten takia huomasin omien hymyilevien kasvojen tuijottavan peilistä takaisin. Pysyin sarjoissa mukana joten mitä minä tässä kritisoin itseäni. Olen aloittelemassa n. 5 vuoden tauon jälkeen tanssia uudelleen. En ole ikinä tanssinut nykkäriä ei minun tarvitse osata kaikkea olen tunneilla oppimassa.
Sanoin myös edellisessä postauksessa olevani jäykkä. Olin sunnuntain venytyksissä se, jonka piti viedä etenkin jalkojen venytykset pidemmälle. Hmph jäykkyys on päässäni. Kai tämä nyt oli sellainen "ääh olen huono en osaa mitään kerta."
Tanssista on tullut nyt kyllä tosi tärkeä juttu elämässäni. Rupesin haaveilemaan jo uusista tanssilajeista Katutanssi eli Streetdance tai Hip Hop voisi mennä hyvin Nykytanssin rinnalla. Ajatuksissa käynyt myös Pilates ja Joogakin. Paljastus Aikuisbalettiakin olisi mahtavaaedes kokeilla joskus. Sen takia onkin hyvä, että minulla on Nykytanssi, jossa on myös vaikutteita baletista.
Nykytanssilla mennään tämä vuosi. Kuluttaisin itseni varmaan ihan puhki, jos lajeja olisi liikaa. Teatteritreenitkin jatkuvat huomenna jee! Eli jos minulla on teatteri, tanssi ja aikomus aloittaa juoksulenkit edes kerran viikossa, niin eiköhän meikänkin kunto tästä lähde nousemaan.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Treenipäiväkirja osa 1
Aloitin tänään Nykytanssin, joka tulee olemaan nyt osa elämääni aina sunnuntaisin 18.30-19.30. Jotenkin tuossa kotimatkalla ajattelin, että miksen kirjoittaisi tuntemuksiani ja pystyisinkö seuraamaan kehittymistäni tämän avulla ja tuleehan tästä muistokin. Tämä tulee olemaan sellainen, että kirjoitan itselleni ja näitä voi olla jopa vaikeaa lukea, mutta jos kiinnostaa saa lukea tietty.
Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle pyörällä, että kerkeäisin paikalle. Kiertelinkin sitten koulurakennusta läpi ja yritin löytää tanssipaikkaa. Viimein löysin kysyttyäni neuvoa. Saavuttuani paikalle sain kuulla, että olin ainoa. Normaalisti meitä tulisi olemaan 7 minä mukaan lukien, joka kuulostaa erittäin hyvältä. Meitä ei ole siis liikaa. Nyt siis ihmiset eivät vain olleet tulleet paikalle.
Mulle tää oli tosi hyvä juttu. Ensinäkin koska en ollut ikinä tanssinut nykytanssia, koko tanssiharrastuksesta on 3-4 vuotta aikaa ei ole, vaan ollut varaa. Siispä ohjaaja keskittyi kertomaan ja näyttämään nykytanssin perusliikkeistä ja sain kattavan kuvan siitä mitä nykytanssi on. Sain kuulla, että nykytanssi on juuri laji, jota hyödynnetään teatterissa paljon, joten oikea laji minulle. Ohjaajalla oli myös teatteritaustaa.
Ensin aloitettiin, sillä että piti vain rentouttaa itsensä ja sitten pikkuhiljaa heilauttaa käsia eli ne heiluvat vapaasti puolelta toiselle. Sitten mukaan tuli tietty jalat. Sitten seisten päkijöillä ja kädet ylös ja ja taas vapautus. Selänheilatus ja sitten joku hieno sana demipliee tai jotain siihen suuntaan eli löysätään jalkoja, kun käsillä kosketetaan maata. Muutama muu liike, jonka jälkeen musiikki mukaan. Vaikeuksia oman kordinaation kanssa, kun käsiä piti heiluttaa ympyrän muodossa ja vielä eri suuntiin. Välillä tunsin itseni myös jäykäksi ja naksuin.
Seuraavaksi oli lattian poikki harjoutuksia. Ensimmäisessä piti tehdä jalkojen kanssa sellaista keinuvaa liikettä. Jalkakordinaationa on ainakin toistaiseksi tosi huono eli saada jalat oikeisiin kohtiin. Sitten mukaan tuli aaltoliike, jossa piti laskea itsensä mahd. alas.
Seuraava harjoitus oli lemppareitani eli käytiin nykytanssin 5 tasoa läpi: 1. liikkuminen täysin maata piktin eli ns. makuuasennossa, saa kieriä, ryömiä jne. 2.kyykkyasento ja siitä liikkuminen sallittu, mutta ei saa nousta kyykkyä ylemmäs. 3. kädet maassa, mutta jalat saavat olla ylhäällä. 4.jalat maassa, mutta muuten normaali. 5. hypyt ja pomput. Seuraava harjoitus ja siis lempparini piti mennä lattian poikki ensin tasolla 1. ja täysin vapaasti ei mitään ohjeita, vaan ns. antaa liikkeen viedä. Sitten seuraava lattianpoikki 1& 2 jne. Tykkäsin tästä, sillä olimme teatteritreeneissä tehneet vastaavia ja minulle kehon vietäväksi antautuminen tuntui helpolta ja vapauttavalta. Improvisaatiota, mielikuvituksen käyttämistä ja vapaata liikkumista
Viimeiseksi vielä rytmiharjoutuksia, joissa en ole myöskään kovin hyvä. Ymmärsin kyllä pointin tanssiminen musiikin kanssa näyttää paljon paremmalta, kun osaa mennä rytmissä.
Ihmettelen suuresti etten hikoillut miltei yhtään paitsi sormenpäistä?! ja muutenkin jäi tosi hyvä fiilis. Pelkäsin ihan törkeenä, että ryhmä olisi täynnä tosi hyviä tanssijoita ja tuntuisi tosi haastavalta. Ei treenien jälkeen oli tosi rauhaisa, vapautunut olo ja toki kotiin päästyäny väsynyt. Mun plussapuolia on juuri teatteritausta ja oma luovuus.
Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle pyörällä, että kerkeäisin paikalle. Kiertelinkin sitten koulurakennusta läpi ja yritin löytää tanssipaikkaa. Viimein löysin kysyttyäni neuvoa. Saavuttuani paikalle sain kuulla, että olin ainoa. Normaalisti meitä tulisi olemaan 7 minä mukaan lukien, joka kuulostaa erittäin hyvältä. Meitä ei ole siis liikaa. Nyt siis ihmiset eivät vain olleet tulleet paikalle.
Mulle tää oli tosi hyvä juttu. Ensinäkin koska en ollut ikinä tanssinut nykytanssia, koko tanssiharrastuksesta on 3-4 vuotta aikaa ei ole, vaan ollut varaa. Siispä ohjaaja keskittyi kertomaan ja näyttämään nykytanssin perusliikkeistä ja sain kattavan kuvan siitä mitä nykytanssi on. Sain kuulla, että nykytanssi on juuri laji, jota hyödynnetään teatterissa paljon, joten oikea laji minulle. Ohjaajalla oli myös teatteritaustaa.
Ensin aloitettiin, sillä että piti vain rentouttaa itsensä ja sitten pikkuhiljaa heilauttaa käsia eli ne heiluvat vapaasti puolelta toiselle. Sitten mukaan tuli tietty jalat. Sitten seisten päkijöillä ja kädet ylös ja ja taas vapautus. Selänheilatus ja sitten joku hieno sana demipliee tai jotain siihen suuntaan eli löysätään jalkoja, kun käsillä kosketetaan maata. Muutama muu liike, jonka jälkeen musiikki mukaan. Vaikeuksia oman kordinaation kanssa, kun käsiä piti heiluttaa ympyrän muodossa ja vielä eri suuntiin. Välillä tunsin itseni myös jäykäksi ja naksuin.
Seuraavaksi oli lattian poikki harjoutuksia. Ensimmäisessä piti tehdä jalkojen kanssa sellaista keinuvaa liikettä. Jalkakordinaationa on ainakin toistaiseksi tosi huono eli saada jalat oikeisiin kohtiin. Sitten mukaan tuli aaltoliike, jossa piti laskea itsensä mahd. alas.
Seuraava harjoitus oli lemppareitani eli käytiin nykytanssin 5 tasoa läpi: 1. liikkuminen täysin maata piktin eli ns. makuuasennossa, saa kieriä, ryömiä jne. 2.kyykkyasento ja siitä liikkuminen sallittu, mutta ei saa nousta kyykkyä ylemmäs. 3. kädet maassa, mutta jalat saavat olla ylhäällä. 4.jalat maassa, mutta muuten normaali. 5. hypyt ja pomput. Seuraava harjoitus ja siis lempparini piti mennä lattian poikki ensin tasolla 1. ja täysin vapaasti ei mitään ohjeita, vaan ns. antaa liikkeen viedä. Sitten seuraava lattianpoikki 1& 2 jne. Tykkäsin tästä, sillä olimme teatteritreeneissä tehneet vastaavia ja minulle kehon vietäväksi antautuminen tuntui helpolta ja vapauttavalta. Improvisaatiota, mielikuvituksen käyttämistä ja vapaata liikkumista
Viimeiseksi vielä rytmiharjoutuksia, joissa en ole myöskään kovin hyvä. Ymmärsin kyllä pointin tanssiminen musiikin kanssa näyttää paljon paremmalta, kun osaa mennä rytmissä.
Ihmettelen suuresti etten hikoillut miltei yhtään paitsi sormenpäistä?! ja muutenkin jäi tosi hyvä fiilis. Pelkäsin ihan törkeenä, että ryhmä olisi täynnä tosi hyviä tanssijoita ja tuntuisi tosi haastavalta. Ei treenien jälkeen oli tosi rauhaisa, vapautunut olo ja toki kotiin päästyäny väsynyt. Mun plussapuolia on juuri teatteritausta ja oma luovuus.
Tarinan tärkeys
Paljon juttuja meneillään ja myös paljon on tapahtunut.
No ensinäkin koulu. Juuri, kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin uusia tulee ja välillä?! käy niinkin, että niitä kertyy sitten paljon tehtäväksi. Tässä jaksossa paljon psykologiaa ja sitten filosofiaa. Etenkin Psykologia on niin mielenkiintoista, että oppitunnit menevät välillä minuuteissa.
Lukioon vielä liittyen tänä vuonna teen lukiodiplomin teatterista. Minun pitää käsikirjoittaa, ohjata, puvustaa, näytellä jne. ihan oma esity. Ei siis mikään helppo nakki. Samaan aikaan jotenkin hyi,yäk, ääh en mä pysty tähän ja sitten taas toinen ääni kuiskailee ei vitsit siistii ihan oma esitys tästä tulee niin makeeta. Pelko, jännitys ja innokkuus muodostavat tässäkin asiassa minuun jonkun sekoituksen. Esitys saa siis max kestää 30 min eli joku 15 min vois olla aika jees. Siihenkin mahtuu paljon tavaraa. Vaikutteteita saa ottaa näytelmäkirjallisuudesta, kirjallisuudesta ja muista teatteriesityksistä ja opettajakin sanoi, että jos huomaa teatterissa jonkun kivan jutun se kannattaa ottaa talteen ja tehdä itse, niin kaikki tekevät ja kuitenkin teet sen omalla tavallasi. Minulla on jo pieni idea joten kyl se täst lähtee.
Viikonloppuna oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit ja olin siellä vapaaehtoisena. Oli kyllä muksaa ja sai työtodistuksenkin. Lisäksi jee ostin paljon sarjiksia: Hämähäkkimiestä ja Teräsmiestä ja teris sarjakuvakirjankin. Riittää ainakin lukemista hetkeksi.
Muistan myös lauantain, kun olin Kiasmassa apurina ja kuuntelin belgialaisen Émile Bravon luentoa. Bravon luento oli tosi mielenkiintoinen. Hän esitti väitteen, että pystymme luomaan itsellemme kaksi kieltä: piirtämisen ja kirjoittamisen taidon. Hän käytti esimerkkinä lasta, joka aluksi vaan piirtää paperille ja sen jälkeen vasta opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Usein yhteiskuntamme ei kannusta piirtämiseen, että se on lapsellista ja usein luovumme taidosta kokonaan. Totta tuokin. Hän sanoi myös, että joskus piirtämisellä pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei pysty sanomaan. Tärkeintä on oppia ilmaisemaan itseään.
Bravo myös nimitti itseään tarinakertojaksi. Bravo kertoi myös, että sarjakuva, joka on piirretty hyvin, mutta jossa ei ole tarinaa, kun taas sarjakuva, joka on hieman piirretetty kehnosti, mutta jossa on tarinaa, niin niistä jälkimmäinen jää enemmän mieliimme. Wau, olin luennon jälkeen ihan sanaton. Sain kuulla hienoja juttuja. Itsekin sarjakuvissa kiinnittänyt huomiota aika lailla siihen piirrosjälkeen, kun tosi asissa tarina on paljon paljon tärkeämpi.
Sain tästä myös ideaa omaan diplomiini. Minun ei tarvitse tehdä lavasteiltaan, puvustukseltaan hienoa esitystä, vaan teen hienon tarinan, jolla haluan kertoa ihmisille jotain tärkeää.
Tänään aloitan Nykytanssin. Taidatte tietää tuntemukseni? ;)
No ensinäkin koulu. Juuri, kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin uusia tulee ja välillä?! käy niinkin, että niitä kertyy sitten paljon tehtäväksi. Tässä jaksossa paljon psykologiaa ja sitten filosofiaa. Etenkin Psykologia on niin mielenkiintoista, että oppitunnit menevät välillä minuuteissa.
Lukioon vielä liittyen tänä vuonna teen lukiodiplomin teatterista. Minun pitää käsikirjoittaa, ohjata, puvustaa, näytellä jne. ihan oma esity. Ei siis mikään helppo nakki. Samaan aikaan jotenkin hyi,yäk, ääh en mä pysty tähän ja sitten taas toinen ääni kuiskailee ei vitsit siistii ihan oma esitys tästä tulee niin makeeta. Pelko, jännitys ja innokkuus muodostavat tässäkin asiassa minuun jonkun sekoituksen. Esitys saa siis max kestää 30 min eli joku 15 min vois olla aika jees. Siihenkin mahtuu paljon tavaraa. Vaikutteteita saa ottaa näytelmäkirjallisuudesta, kirjallisuudesta ja muista teatteriesityksistä ja opettajakin sanoi, että jos huomaa teatterissa jonkun kivan jutun se kannattaa ottaa talteen ja tehdä itse, niin kaikki tekevät ja kuitenkin teet sen omalla tavallasi. Minulla on jo pieni idea joten kyl se täst lähtee.
Viikonloppuna oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit ja olin siellä vapaaehtoisena. Oli kyllä muksaa ja sai työtodistuksenkin. Lisäksi jee ostin paljon sarjiksia: Hämähäkkimiestä ja Teräsmiestä ja teris sarjakuvakirjankin. Riittää ainakin lukemista hetkeksi.
Muistan myös lauantain, kun olin Kiasmassa apurina ja kuuntelin belgialaisen Émile Bravon luentoa. Bravon luento oli tosi mielenkiintoinen. Hän esitti väitteen, että pystymme luomaan itsellemme kaksi kieltä: piirtämisen ja kirjoittamisen taidon. Hän käytti esimerkkinä lasta, joka aluksi vaan piirtää paperille ja sen jälkeen vasta opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Usein yhteiskuntamme ei kannusta piirtämiseen, että se on lapsellista ja usein luovumme taidosta kokonaan. Totta tuokin. Hän sanoi myös, että joskus piirtämisellä pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei pysty sanomaan. Tärkeintä on oppia ilmaisemaan itseään.
Bravo myös nimitti itseään tarinakertojaksi. Bravo kertoi myös, että sarjakuva, joka on piirretty hyvin, mutta jossa ei ole tarinaa, kun taas sarjakuva, joka on hieman piirretetty kehnosti, mutta jossa on tarinaa, niin niistä jälkimmäinen jää enemmän mieliimme. Wau, olin luennon jälkeen ihan sanaton. Sain kuulla hienoja juttuja. Itsekin sarjakuvissa kiinnittänyt huomiota aika lailla siihen piirrosjälkeen, kun tosi asissa tarina on paljon paljon tärkeämpi.
Sain tästä myös ideaa omaan diplomiini. Minun ei tarvitse tehdä lavasteiltaan, puvustukseltaan hienoa esitystä, vaan teen hienon tarinan, jolla haluan kertoa ihmisille jotain tärkeää.
Tänään aloitan Nykytanssin. Taidatte tietää tuntemukseni? ;)
Matka on tärkeämpi kuin päämäärä
Onpas pitkä aika viime kirjoituksesta, mutta korjataan se tällä.
Jotenkin ollut väsyneempi, laiskempi ja vetäytvämpi viime aikoina. Kouluhommiakin riittäisi ei, vaan ole jaksanut tehdä. On niin paljon muutakin paljon parempaa tekemistä. Minulle se taitaa olla Smallville sarja, jota olen katsellut aika tiuhaan. Niin tiuhaan, että nty en edes halua, että se loppuu ja katson kork. yhden jakson päivässä.
Niin äiti osti Smallvillen 1 & 2 kauden etukäteen joululahjaksi, kun ne maksoivat yhteensä vain 20e. Sarja kertoo Clark Kentistä pojasta, josta tulee tulevaisuudessa kaikkien tuntema Teräsmies. Sarja kertoo hänen nuoruudestaan ja matkasta sankariksi.
Monestihan sitä sanotaan, että "matka on tärkeämpi kuin päämäärä." Pikkuhiljaa alan kyllä uskoa siihen itsekin. Matka on juuri se, matka unelmiin, jossa tapahtuu kaikki ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja me opimme niistä ja ne kaikki ovat tärkeitä, kun sitten olemme siinä pisteessä, että olemme saavuttaneet tietyn etapin. Esimerkki: Haaveilin yläasteen ihan alussa, että haluan lukioon se oli aina tuntunut, niin omalta jutulta. Jossain vaiheessa tuli se, että haluan Kallion lukioon. Ongelmia oli kuitenkin matkassa; keskiarvoni ei ikinä ole ollut hyvä tai missä määrin hyvä (lukuaineiden keskiarvo 9. päätteeksi 7.4.) Niin päätin sitten opiskella ja sain enemmän lukiovaihtoehtoja. Halusin juuri nimenomaan, että saisin ilmaisutaitoa lukioon ja siispä oli 3 vaihtoehtoa: Kallion lukio, Viherlaakson lukion taidelinja ja Pohjois-Tapiolan lukion ilmelinja ja Viherlaakson lukio oli ainoa, jossa oli pääsykokeet.
Muistan pääsykoepäivän kuin eilisen muistan kuinka paljon jännitti ja kuinka innoissani olin. Lukio tuntui heti, niin omalta. Koko loppukevät ja alkukesä meni niin jännittäessä. Pelkäsin etten pääse mihinkään. Muistan myös sen päivän, kun lukiovalinnat ilmoitettiin. En päässyt sinä päivänä internettiin joten kyselin kavereilta ja äidiltä, että miltäs näyttää. Alkoi näyttää aika pahalta. Yksi kaveri oli katsonut Viherlaakson lukion, yksi Kallion. None. Sitten äiti soitti itkien (sydämeni kävi tutum taistelua) apua olinko jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja sitten sain kuulla olin päässyt Viherlaakson taidelinjalle! Sen takia kaverini ei ollut nähnyt hän ei ollut katsonut taidelinja kohtaa. Tunsin itseni niin onnistuneeksi ja olen vieläkin tuntuu, että lukioaika on ollut elämäni parasta aikaa. Tutustunut ihaniin ihmisiin, opettajiin, oppinnut paljon uutta, onnistunut ja myös pelännyt (ensimmäinen koeviikko), epäonnistunut (tullut myös muutama 4), mutta silti tässä mä olen ja lukiokin menee hyvin.
Jotenkin ollut väsyneempi, laiskempi ja vetäytvämpi viime aikoina. Kouluhommiakin riittäisi ei, vaan ole jaksanut tehdä. On niin paljon muutakin paljon parempaa tekemistä. Minulle se taitaa olla Smallville sarja, jota olen katsellut aika tiuhaan. Niin tiuhaan, että nty en edes halua, että se loppuu ja katson kork. yhden jakson päivässä.
Niin äiti osti Smallvillen 1 & 2 kauden etukäteen joululahjaksi, kun ne maksoivat yhteensä vain 20e. Sarja kertoo Clark Kentistä pojasta, josta tulee tulevaisuudessa kaikkien tuntema Teräsmies. Sarja kertoo hänen nuoruudestaan ja matkasta sankariksi.
Monestihan sitä sanotaan, että "matka on tärkeämpi kuin päämäärä." Pikkuhiljaa alan kyllä uskoa siihen itsekin. Matka on juuri se, matka unelmiin, jossa tapahtuu kaikki ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja me opimme niistä ja ne kaikki ovat tärkeitä, kun sitten olemme siinä pisteessä, että olemme saavuttaneet tietyn etapin. Esimerkki: Haaveilin yläasteen ihan alussa, että haluan lukioon se oli aina tuntunut, niin omalta jutulta. Jossain vaiheessa tuli se, että haluan Kallion lukioon. Ongelmia oli kuitenkin matkassa; keskiarvoni ei ikinä ole ollut hyvä tai missä määrin hyvä (lukuaineiden keskiarvo 9. päätteeksi 7.4.) Niin päätin sitten opiskella ja sain enemmän lukiovaihtoehtoja. Halusin juuri nimenomaan, että saisin ilmaisutaitoa lukioon ja siispä oli 3 vaihtoehtoa: Kallion lukio, Viherlaakson lukion taidelinja ja Pohjois-Tapiolan lukion ilmelinja ja Viherlaakson lukio oli ainoa, jossa oli pääsykokeet.
Muistan pääsykoepäivän kuin eilisen muistan kuinka paljon jännitti ja kuinka innoissani olin. Lukio tuntui heti, niin omalta. Koko loppukevät ja alkukesä meni niin jännittäessä. Pelkäsin etten pääse mihinkään. Muistan myös sen päivän, kun lukiovalinnat ilmoitettiin. En päässyt sinä päivänä internettiin joten kyselin kavereilta ja äidiltä, että miltäs näyttää. Alkoi näyttää aika pahalta. Yksi kaveri oli katsonut Viherlaakson lukion, yksi Kallion. None. Sitten äiti soitti itkien (sydämeni kävi tutum taistelua) apua olinko jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja sitten sain kuulla olin päässyt Viherlaakson taidelinjalle! Sen takia kaverini ei ollut nähnyt hän ei ollut katsonut taidelinja kohtaa. Tunsin itseni niin onnistuneeksi ja olen vieläkin tuntuu, että lukioaika on ollut elämäni parasta aikaa. Tutustunut ihaniin ihmisiin, opettajiin, oppinnut paljon uutta, onnistunut ja myös pelännyt (ensimmäinen koeviikko), epäonnistunut (tullut myös muutama 4), mutta silti tässä mä olen ja lukiokin menee hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)