9-vuotiaasta asti olen elänyt niin että elämässäni on koira/koiria. Tuli tarve kirjoittaa tuntemuksia millaista on, kun nyt alkoi elämänjakso, jossa olen ilman koiraa. Demin lähdöstä on kolme kuukautta, ikävä on edelleen suuri. Haluan kuitenkin erottaa sen, että Demi on poissa ja sen, että elämässäni on koiran kokoinen aukko.
Siitä asti kuin muistan koirat ovat olleet iso osa minua. Ala-asteella kuljin lähes aina koirakirja kädessä. Jos ala-aste minältä olisi kysytty: "Mikä on elämän tarkoitus?", olisin vastannut empimättä: "Omistaa koira.". Koirakirjojen luku, internetin selailu koira aiheena ja myöhemmin kaikki se puuhailu omien koirien kanssa on ollut suuri osa elämääni. Sitä voisi myös sanoa elämäntavaksi, suurin osa ajastani meni jotenkin koirien parissa oli se sitten kirjallisuus, internet tai se puuhailu. Koiranomistajuus on pitkään ollut identiteettini, osa minua. Omistaa koira, sen hoito, koulutus ja aikataulujen sopiminen koiran ehdoilla. Koirat ovat myös asia, jossa olen aina kokenut olevani hyvä ja hyvä niiden kanssa. Aina kun kävelen koiran kanssa tai puuhailen koiran kanssa on jotenkin täysi olo, kun on se koira siina vierellä tai narun päässä. Tuntuu, että kaikki on maailmassa niin kuin pitääkin ja teen juuri sitä mitä minun pitääkin.
Nyt 20-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle, opiskelen yliopistossa ja asun asunnossa, jossa ei saa olla koiraa. Tuntuu kuin kokonainen maailma olisi poissa. Kaikki on mennyt uusiksi. Päätin, että hoidan yliopiston kunnialla läpi ja saan töitä, sitten on aika seuraavalla koiralle. Lähipiiri ja omat ajatukseni olivat siinä, että kyllä löydän jotain muuta tekemistä ja yliopistokin tuo mukanaan omat kiireensä. Ajatus siitä, että tottuisin jossain vaiheessa olemaan ilman koiraa. Siinä tämä tuleekin: en totu. Luen päivät pitkät koirakirjoja ja -lehtiä sekä selailen internettiä.
Koirat eivät ole koko elämämme,
mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen.
-Roger Caras
Olen koiranörtti, vaikka minulla ei olekaan koiraa tällä hetkellä. Koiramaailman ei tarvitse kadota, vaikka en olekaan koiranomistaja tällä hetkellä. Yritän tällä hetkellä keksiä erilaisia tapoja pitää koiramaailman elämässäni. Koirien opiskelu ja tiedon nostaminen niistä tuntuvat tärkeiltä tällä hetkellä. Liityin Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n jäseneksi ja saan lehden kotiini neljä kertaa vuodessa. Ensi vuonna ajattelin alkaa taas tilaamaan Koiramme -lehteä. Jonkinkaltaista selviytymistä ja hakemista siis havaittavissa. Ehkä aika näyttää, mitä kaikkea tämä elämänvaihe tuo tullessaan.
