Viimepäivien tapahtumia

Lukio alkoi taas tällä kertaa abiturienttina. Periaatteessa tulen olemaan abi kaksi vuotta, sillä kirjoitan lukion 4. vuodessa.

Tähän viikkoon mahtuu paljon. Tiistaina oli lukion aloitus ja koulupäivän jälkeen oli tosi muksaa lähteä aNightingalen kanssa Helsinkiin. Pyörittiin kaupoissa ja nam käytiin juomassa kaakaota. Itse tilasin valkosuklaakaakaon, joka oli niiiin hyvää. Sanoinko jo nam? aNightingale lähti omaan suuntaansa ja minä hyvin ruuhkaiseen Jameraan lukiokirjoja ostamaan.

Torstaina päätettiin Auringon kanssa mennä katsomaan The Avengers. Hauskaa tästä tekee sen, että elokuva alkoi vasta klo 21 oli jotenkin outoa lähteä illalla ja vielä arki-iltana elokuviin. Oli se sen arvoista. Okei myönnettään ajattelin, että kun elokuvaan tungetaan monta supersankaria katastrofin ainekset ovat kasassa. Toisaalta negatiivinen ajatteluni yllättyy positiivisesti, kun elokuva olikin  ihan mieletön! Se oli hauska huumoria löytyi paljon ja päivän päätteeksi nauruhermot olivat löysällä. Supersankarit saivat omat hetkensä eikä mikään hahmo jäänyt ulkopuolella. Itse ainakin ihastuin kaikkiin. Captain America, Iron Man, Thor ja Hulk alias Bruce Banner. 
Hieman ärsytti se ettei ollut nähnyt sankareiden omia elokuvia jolloin sankarit olisi tuntenut hieman paremmin. Tämä on kuitenkin korvattavissa ja Auringon kanssa ollaankin jo kaavailtu viikonloppua tätä varten.

Perjantaina olin jo aika väsynyt. Olin yhden aikaan kotona ja nukkumaanmeno venyi kahteen. Väsymystä oli lisännyt se, että olin ollut koko viikon yksin kotona faaraokoirien kanssa ja torstai oli ollut sellaista koirat ulos, lukioon, koirat ulos, leffaan, koirat ulos ja nukkumaan.
Nyt olisi kuitenkn tosi mukava perjantai tulossa. Nappasin Vaahteran tai no itseasiassa Vaahtera, kyllä nappasi minut ja lähdettiin yhden kaverin kutsumiin grillijuhliin. Oli tosi mukavaa, syötiin ja juteltiin ja illasta jäi kyllä niin hyvä fiilis. Lisää tälläisiä. Ihailin myös taivasta, tähdet näkyivät niin hyvin.

Lauantaina eli eilen päivä alkoi lyhytelokuvakuvauksissa. Kyllä luit oikein. Maantyttäret projekti, jossa olen mukana äidin kautta on vanhaa aikaa kuvaava. Siinä on neljä Jumaltarta: Ilman, veden, maan ja tulen joitten ympärille projekti sitten jotenkin muotoutuu. Olen pahoillani, että selitykseni on hieman huono, sillä tiedän vain oman osuuteni.
Äitini pääsi kertojaksi, mutta oma roolini pääsin Jumalattareksi. Aluksi oli tarkoitus, että olisin Maanjumalatar, mutta päivä ennen kuvauksia sanottiin, että Ilmanjumalatar sopisi minulle paremmin. Jännitti niin paljon ja olin innoissani. Kässäriä en ollut kerennyt lukemaan kuin maanosuuden joten olin vähän tööt siitä mitä minun kuuluisi tehdä.
Parasta oli varmaan koko puku ja maskeeraaminen. Sain sellaisen kauniin mekon päälleni, jossa oli turkoosia ohkaista kangasta, joka liehuin tuulessa. Se oli niin kaunis. Lisäksi hiuksiin lisättiin paljon lisäkkeitä, sulkia ja peräti oksia. Hiuksista tuli aika muhkeat. Meikki oli myös tosi kaunis ja aah oli minulla korujakin ja sellainen kruunu. Tunsin itseni ihan prinsessaksi. Kuvia lisäilen, kun saan niitä käsiini.
Sain tosi paljon ohjeita ja kerrottiin tarkasti mitä piti tehdä ja ja jos olin väärässä asennossa niin neuvottiin heti. Otoksia otettiin paljon suurimmaksi osaksi minun piti seistä paikoillani ja ikäänkuin olla siinä asennossa, kun lähtisin lentoon. Seisominen päkiöillä kallion päällä olikin vaikeaa ja välillä tuntui, että tasapaino ei pitänyt yhtään. Ohjaaja sanoi jossain vaiheessa, että kuvittele olevasi ilma ja annan tuulen viedä. Pistin silmät kiinni ja todella tunsin tuulen ja tunne oli ihan mieletön, kun olisi ollut osa ilmaa.

Lauantai ei jäänyt tähän lähdin illalla vielä ystäväni Sanian synttäreille. Hän täytti 18 ja olemme tunteneet eskarista asti. Hänen vierellään saatan muuttua pieneksi ja sitten hätkähdän itseäni ja tajuan kuinka iso olen.
 Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi Indiskasta ison mukin kyllähän aikuisella pitää iso kuppi olla, kun kerran iso on. Ajattelin myös, sitä miten monet kerrat olen ollut hänellä yötä miten ollaan istuttu aamupalalla ja iltapalalla teekupit kädessä. Ajattelin myös hänen tulevia kirjoituksiaan ja miten hän pystyisi juomaan isosta kupista eikä tarvitsisi täyttää koko ajan. ostin myös teepussin: Muumimamman voimajuomaa, joka oli mansikan ja raparperin makuista. Siinäkin vähän sellainen kirjoituksiin viittaava ja ylipäänsä. Voimaa tarvitaan aina.

Ilta oli hauska, vaikkakin olin ymmärettävästi aika poikki ja lähdin väsyneenä kotiin. Olo oli tosi väsynyt ja pää jotenkin ihan täynnä kaikkea. Kotiinpaluu ei ollut mikään kevyt matka.

(Googlekuvahaku oli kaverini kuvien kanssa.)

Ajatuksia ja myös jotain uutta

Kesä, joka nyt alkaa pikkuhiljaa kääntyä syksyyn alkaa muistuttamaan siitä, että lukio jatkuu taas pian. Tämän kesän tulen muistamaan sen nopeudesta, rauhasta ja niistä hyvistä muistoista.

Tuntuu, että en kerennyt tekemään mitään, mitä suunnittelin. Minne katosivat suunnitelmat lähdöstä uimaan, Hietsuun ja ylipäänsä uida mahdollisimman paljon.Tai ne suunnitelmat ystävien näkemisestä. Tuntuu myös, että ollen ollut hieman kadoksissa tai ainakin tavoittamattomissa läheisiltäni. Se ei ole ollut tarkoitus.

 Jos yritän laittaa kaikkea ajatustani kasaan, niin olen ollut kadoksissa itseltänikin. Olin ikäänkuin ennen kesää ja kesän alussa vaan suorittanut ja paennut elämää ja vastuuta. Yrittäen elää, vaan hyviä hetkiä ja muistoja. Uskon, että tämä kesä on ollut minulle matka, jota olin kipeästi tarvinnut. Muistaakseni taas kuka olen ja mihin suuntaan olen menossa. No mihin sitten päädyin?
Olen minä juuri hyvä sellaisena kuin olen. Olen mietteliäs, viihdyn yksiksenikin, sosiaalinen, empaattinen, ikuinen lapsi, haaveilija, näyttelijä,  hyvä koirien kanssa ja hyväsydäminen. Olen kuitenkin myös laiska, jonka lasken ehdottomasti huonoihin puoliini. Ennakkoluuloinen etenkin, kun puhutaan asioihin ryhtymisestä, jos en jotain osaa ahdistun ja pelkään epäonnistuvani. Miten voin onnistua, jos en yritä tai epäonnistu. En mitenkään. Joten vahva tietoisuus itsestäni tuo mukaan myös sen, että olen pahin kriitikko itselleni.
 Olen kokonaisuus en vain hyvien puolieni, vaan myös huonojen puolieni kanssa. Olen tarvinnut tämän kesän juuri siihen, jotta olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja kohtamaan itseni silmästä silmään.
 Asiat tulevat tehdyiksi, mutta ei stressaamalla. Asiat eivät lähde päästä ennenkuin niille on tehnyt jotain. Minua on ainakin auttanut kirjoittaminen ja juuri se listaaminen. Asiat muodustavat heti pienemmiksi, kun ne kirjoittaa ylös ja jossain vaiheessa ne vain alkavat häiritsemään, kun ne kirjoittaa monta kertaa ylös. Sen jälkeen on toiminnan aika.
Se onkin auttanut ja nyt tunnen oloni tosi hyväksi. Tiedän, että tulen ehkä hukkaamaan itseni taas uudelleen, mutta tiedän myös, että minulle on annettu myös voima löytää tieni takaisin. Olen myös onnekas, kun minulla on ihania ihmisiä ympärillä ja ei pelkästään ihmisiä, vaan myös ihanat nelijalkaiseni ja ne asiat joita ei pysty järjellä selittämään; luonto ja uskoni.

Viimeaikoina elämääni on yllättäen astunut myös jotain uutta, jota en uskonut saapuvaksi. Tunsin, että jotain suurta oli tapahtumassa ja se tapahtui. Nyt vain hymyilyttää.

Tällä hetkellä olen myös kipeä, mutta sekään ei vedä mielialaani alas. Flunssaa. Kävin ihan terveysasemalla toteamassa sen. Flunssaani liittyi myös kurkkukipu, niin halusin olla varma ettei se ollut angiina ja, kun se ei ollut pääsen luultavasti lukioonkin ellei tämä tästä pahene.

Terkkuja kaikille ihanille, jotka tätä sitten eksyvätkin lukemaan! :)