Kesä, joka nyt alkaa pikkuhiljaa kääntyä syksyyn alkaa muistuttamaan siitä, että lukio jatkuu taas pian. Tämän kesän tulen muistamaan sen nopeudesta, rauhasta ja niistä hyvistä muistoista.
Tuntuu, että en kerennyt tekemään mitään, mitä suunnittelin. Minne katosivat suunnitelmat lähdöstä uimaan, Hietsuun ja ylipäänsä uida mahdollisimman paljon.Tai ne suunnitelmat ystävien näkemisestä. Tuntuu myös, että ollen ollut hieman kadoksissa tai ainakin tavoittamattomissa läheisiltäni. Se ei ole ollut tarkoitus.
Jos yritän laittaa kaikkea ajatustani kasaan, niin olen ollut kadoksissa itseltänikin. Olin ikäänkuin ennen kesää ja kesän alussa vaan suorittanut ja paennut elämää ja vastuuta. Yrittäen elää, vaan hyviä hetkiä ja muistoja. Uskon, että tämä kesä on ollut minulle matka, jota olin kipeästi tarvinnut. Muistaakseni taas kuka olen ja mihin suuntaan olen menossa. No mihin sitten päädyin?
Olen minä juuri hyvä sellaisena kuin olen. Olen mietteliäs, viihdyn yksiksenikin, sosiaalinen, empaattinen, ikuinen lapsi, haaveilija, näyttelijä, hyvä koirien kanssa ja hyväsydäminen. Olen kuitenkin myös laiska, jonka lasken ehdottomasti huonoihin puoliini. Ennakkoluuloinen etenkin, kun puhutaan asioihin ryhtymisestä, jos en jotain osaa ahdistun ja pelkään epäonnistuvani. Miten voin onnistua, jos en yritä tai epäonnistu. En mitenkään. Joten vahva tietoisuus itsestäni tuo mukaan myös sen, että olen pahin kriitikko itselleni.
Olen kokonaisuus en vain hyvien puolieni, vaan myös huonojen puolieni kanssa. Olen tarvinnut tämän kesän juuri siihen, jotta olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja kohtamaan itseni silmästä silmään.
Asiat tulevat tehdyiksi, mutta ei stressaamalla. Asiat eivät lähde päästä ennenkuin niille on tehnyt jotain. Minua on ainakin auttanut kirjoittaminen ja juuri se listaaminen. Asiat muodustavat heti pienemmiksi, kun ne kirjoittaa ylös ja jossain vaiheessa ne vain alkavat häiritsemään, kun ne kirjoittaa monta kertaa ylös. Sen jälkeen on toiminnan aika.
Se onkin auttanut ja nyt tunnen oloni tosi hyväksi. Tiedän, että tulen ehkä hukkaamaan itseni taas uudelleen, mutta tiedän myös, että minulle on annettu myös voima löytää tieni takaisin. Olen myös onnekas, kun minulla on ihania ihmisiä ympärillä ja ei pelkästään ihmisiä, vaan myös ihanat nelijalkaiseni ja ne asiat joita ei pysty järjellä selittämään; luonto ja uskoni.
Viimeaikoina elämääni on yllättäen astunut myös jotain uutta, jota en uskonut saapuvaksi. Tunsin, että jotain suurta oli tapahtumassa ja se tapahtui. Nyt vain hymyilyttää.
Tällä hetkellä olen myös kipeä, mutta sekään ei vedä mielialaani alas. Flunssaa. Kävin ihan terveysasemalla toteamassa sen. Flunssaani liittyi myös kurkkukipu, niin halusin olla varma ettei se ollut angiina ja, kun se ei ollut pääsen luultavasti lukioonkin ellei tämä tästä pahene.
Terkkuja kaikille ihanille, jotka tätä sitten eksyvätkin lukemaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti