Juoksepoistyttö

Kiirettä, stressiä, väsymystä, allergiaa(koivunsiitepöly) ja kaikkea mitä pitäisi tehdä. Onneksi se viikonloppu sieltä kuitenkin pilkisti.

Perjantaina oli koulunäytelmä, jossa olin mukana näyttelemässä. Näytelmä oli opettajalle, joka jää eläkkeelle tämän kevään jälkeen. Meillä oli mahtava porukka ja oli myös ihanaa saada ystävältä ruusu. Punainen ruusu ne ovat niin kauniita.

Lauantaina oli Olavi Uusivirran keikka Aleksanterinteatterilla. Jälkeä oli ihanaa nähdä siinä samassa ja jutella arjen stressi pois hartioilta. Tiedän,että jossain vaiheessa luet tämän: olet ihana! <3
 Keikan nimi oli Yksinäisten ilta. Lämppärinä oli Aknestikin laulaja Jukka Takalo, joka oli ihan mieletön. Biisit Kato taivaalle, ota rennosti ja Jokainen on vähän homo Tämä keikka kosketti kyllä jostain tosi syvältä. Tunteita surullisesta sinne nauramiseen. Artistit osasivat ottaa niin hyvin yleisön haltuun. Ai, että vieläkin ihan fiiliksissä.
 Keikan jälkeen olin väsynyt, mutta ihan sellaisessa hurmiossa tuntui niin kevyeltä. Juoksuksi se meni oli ihanaa levittää kädet ikäänkuin siiviksi ja juosta 23 aikaan lauantaiyötä ratikkaan ja kotiin vievään junaan. Kaikenkaikkiaan lauantai päätyi sinne onnellisten muistojen lokeroon. <3

Sunnuntaina olikin sitten rennompi päivä. Lauantaiyönä olin maalannut äidille äitienpäiväkortin. Perhosia niitä osaan piirtää. Olin myös ostanut äidille kaakaon tuoksuisen vartalorasvan. Vein myös aamupalan hänelle sänkyyn.
Päivän kuuluikin sitten lenkki koirien kanssa . Lenkin jälkeen pistin Olavin levyn Elvis istuu oikealla(joka on muuten tosi hyvä varsinkin lauantain keikän jälkeen löysin sen ihanuuden) soimaan ja rupesin tekemään kouluhommia. Kouluhommien jälkeen kuuntelin Olavia lisää. Lempibiiseiksi on muodustunut: Ne toiset, Sokea Perhonen, Nuori ja kaunis ja Juoksepoistyttö. Illalla katsottiin äidin kanssa elokuva Going the distance se oli hyvä.

Kun palaan kotiin kädenlämpöiseen

Viime viikonloppu kuuluu niihin viikonloppuihin jolloin oleskeluun ei juuri jää aikaa. Ei, sillä että se olisi huono asia tämä viikonloppu oli mahtava!

Perjantaina menin Olavi Uusivirran keikalle seuranani ystäväni Jälki. Keikka oli tosi hyvä tykkäsin siitä miten Olavi otti koko yleisön haltuunsa. Tosi hyvä tunnelma. Mukaan tarttui Olavin uusin levy Elvis istuu oikealla Olavi Uusivirran biisit ovat runollisia ja ne kertovat tarinoita. Tämän päivän tekstin blogi otsikkokin on Ne toiset biisin kertosäkeestä. Kyseinen lause jäi toistumaan päähän.
Tulevana lauantaina uusiksi siis Olavi ja Jälki. Mahtavaa!

Lauantaina olikin sitten Kalevalan aika. Yksi lukiotoverini halusi tehdä äikän-työn valokuvajäljitelmänä Kalevala aiheisistä maalauksista ja menimme sitten hänen luokseen pienellä porukalla. Lukiotoverini asui lähellä metsää ja päivä tulkin vietettyä luonnossa. Itse ainakin nautin päivästä melkoisesti, vaikkakin olin kyllä väsynyt koko jutun jälkeen. Oli ihanaa pukea erilaiset vaatteet päälle ja eläytyä. Katsotaan kunhan saan kuvia jos tännekin jakaisin.

Sunnuntaina oli riparimiitti pääsin tänä vuonna kahdelle leirille isoseksi. Tosi mukavan oloisia ihmisiä ja odotan jo leiriä kovasti. Leirit tuntuvat ikäänkuin lomalta. Saa olla ulkona, ripareillä on aina törkeen hyvää ruokaa ja saa olla ihmisten kanssa.


Lisäksi viikonloppuun mahtuu Star Wars. Sithien kosto, Uusi toivo ja Imperiumin vastaisku mahtuivat tähän viikonloppuun. Kuulun niihin, jotka pitävät myös ns. uusista osista eli minun mielestäni osia on 6.

Luke Skywalker

 Lempihahmoni on Luke Skywalker. Luke on omalta näkemykseltäni hyväsydäminen, vapaataistelija, joka ei loppujen lopuksi ikinä anna periksi. Luke on myös sellainen sankarihahmo.



Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu pistää hymyn huulille.Laitan vielä lempibiisini Star Warsista.

Eksyn ja löydän kauneuden

Keskiviikkoisin pidän siis ystäväni Vaahteran kanssa tyttökerhoa, ja kun sitten kävi niin että myöhästyin junasta piti minun mennä bussilla. En ollut ihan varma millä pysäkillä jään pois joten jäin yhden liian aikaisin. Siitä syntyi pieni seikkailu.


Lähdin bussipysäkiltä kävelemään ja, kun ei näyttänyt yhtään siltä miltä pitäis kysyin neuvoa ja lähdin sitten kävelemään. Mitä enemmän kävelin, sitä enemmän maisemat alkoivat muistuttaa maaseutua. Ajattelin jo, että nyt olen kyllä väärässä suunnassa, mutta jokin mua vaan ajoi eteenpäin.
Ne maisemat tuntui, kun olisin kaupungista eksynyt maalle. Hiekkatie, ihania omakotitaloja, laajoja ruohoalueita, metsää, aurinko tuli niin hyvä olo. Ilmakin tuoksui raikkalta jotenkin onnelliselta. Näin myös kevään ensimmäiset sinivuokot ne olivat niin kauniita.

Maalaispolulla tuli niin hyvä fiilis en olisi halunnut sieltä pois ollenkaan tämäkin biisi(alla) alkoi soimaan päässä.

"Country roads
take me home
to the place I belong
West Virginia
mountain momma
take me home
Country roads"

Jossain vaiheessa tuli taas ihminen vastaan ja kerroin mihin olen menossa ja sain kuulla, että olin oikealla polulla eteenpäin vain ja löytäisin määränpääni eli Kerhotilan. Niin sitten löysinkin ja olo oli niin hyvä. Tuli jotenkin niin sellainen tänne mä kuulun maalle. Osasin nähdä itseni siellä maalla.
 Kuvittelin jopa tulevaisuuttani. Olen haaveillut perheestä johon kuuluisi aviomies, jota rakastan, 2-3 lasta ja kaksi koiraa (tällä hetkellä punainen irlanninsetteri vaikuttaa sellaiselta rodulta, joka minulle joskus tulee). Perhe on haave vielä kaukainen sellainen, mutta haave kuitenkin. Toisaalta tykkään asua kulkuyhteyksien päässä josta pääsee helposti kaikkialle. Joten saa nähdä mihin elämä minua kuljettaa.