Tänään piti ottaa hellemmin, sillä olin kaatunut pyörällä ja polvet olivat vielä hieman kipeät etenkin suurien mustelmien vuoksi.
Meni yllättävän hyvin. Pysyin mukana ja muutenkin tuntui hyvältä tanssia. Ei se ole, niin vaikeaa, kunhan pääsee kunnolla sisälle. Tuntuu, että nyt olen jo koputtelemassa ovelle aiemmin epäröinut edes koputtaa.
Epäröinti ja epäonnistumisen pelko ne vain jahtaavat pitää oppia luottamaan itseensä. Ei saa pelätä epäonnistumista ja jos ei osaa kysyy ja uskaltaa kysyä. Uskaltaminen.
Kyllä musta vielä hyvä tulee. Mä tunnen sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti