Parhaimpia nykytanssi kertoja ovat ne, jossa on vain minä ja ohjaaja. Nyt oli sellainen ensimmäistä kertaa ekan kerran jälkeen.
Aluksi puhuimme niitä näitä ja kysinkin siitä, että nyt Nykytanssi ryhmä oli jaettu: alkeisiin, perusteisiin ja jatkoon, joista jälkimmäinen oli se, jossa itse olin, niin että mikä minun paikkani olisi ja olinko oikeassa paikassa. Ohjaajan mukaan olin oppinut 5 viikossa jo tosi hyvin ja, kun ryhmä oli pieni minun tasoni ei kuulemma haittaisi mitään. Lisäksi jotenkin ajattelisin, että haasteet eivät ole huono juttu onhan aivoille töitä ja pistän itseni täysillä likoon. Toki on liikkeitä joita en vielä osaa ja en ole vielä enkä voikkaan olla tosi hyvä tanssimaan.
Ohjaaja painotti tällä kerralla erityisesti nyt sitä, että jos on jokin hankala kohta, niin kysy ja minähän kysyin ja ohjaaja katsoikin nyt minua ja korjasi, jos jokin meni väärin.
Eniten pidin lattian poikki sarjoista, joissa käytettiin eri tasoja. Haluan, vaan kuulla sen mikä on tanssiteknillisesti oikein ja mitä saan ja mitä en saa tehdä. Koska jos en tiedä rupean, vaan miettimään ja sitten ei mikään mene putkeen. Nyt sain kuulla, kun kysyin ja ohjaaja sanoi harjoituksen jälkeen mitä vielä pitäisi parantaa ja kehut lämmittivät eli jos kokeilin rohkeammin ja kuulin sanan hyvä se lämmitti. Muutaman lattian poikki harjoituksen jälkeen tuli tosi hyvä olo miten sen sanoisi no olin liekeissä.
Palautteesta pitää muistaa se, että pyörimissä ei kannatta käyttää kyynärpäitä voi sattua tai tulla mustelmia tai käydä pahemmin. Pitää siis työntää kämmenistä ja käyttä sellaista opetettua tapaa kääntyä, jota en musitanut. Lisäksi ottaa välillä se katse pois maasta ja katsoa määrätietoisesti eteenpäin ja mitä itse huomasin antaa mennä!
Vautsit oon tanssista tosi innoissani! Vatsalihakset, olkapäät, hartiat ja käsivarret, vaan hieman kipeet. Alan huomaamaan jo pientä kehitystä ja sitä, että ihan huomaamatta tai tahallisesti teen tanssiliikkeitä niin kotona kuin ulkonakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti