Ystäväni Aurinko tekstasi minulle ja kysyi Juhannussuunnitelmiani. Molemmilla oli mökkireissu ja sovittiin, että Aurinko tulisi mukaani tai minä menisin hänen mukaansa. Lähdin sitten hänen perheensä mökille mukanani Demi. Mökkireissulle lähti siis minä, Demi, Aurinko, Auringon koira rodultaan Kooikerhondje ja Auringon vanhemmat.
 |
| Rakastan sinua <3 |
Demi tyhjensi roskiksen, kaakaopurkkiakin kotona ennen lähtöä, sillä välin kun kävimme äidin kanssa kaupassa. Yritimme saada Demin... ennen lähtöä, jotta sen olo helpottuisi. Ei mitään. Demi vaikuttaakin olevan melkoinen superkoira. Junamatkan aikana se oli ihan oma itsensä. Eloisa. Annoin Pasilan asemalla sille hiilitabletin, jotta sillä olisi helpompi automatka. Hiilitabletti sisi tiivistää kaiken ruuan, joka löytää sitten tiensä tiiviissä muodossa ulos.
Automatka meni hyvin.Kestoltaan sellainen 5h. Toista oli venereissu; Demi vaikersi, tärisi ja oli muutenkin levoton. No olihan raukalla ollut jo pitkä päivä. Auringon mökki oli saarella Lappeenrannan lähellä.
Ekan päivän jälkeen päätin luottaa Demiin ja päästinkin se aamulla vapaaksi ja ulkona se olikin ihan nukkumaan menoon asti. Demi rakastaa juoksemista ja kunnon noutajatyyliin, sillä oli miltei kokoajan jotain suussa joita se sitten halusi heitettävän. Demi on 5-vuotias, mutta silti eloisa ja leikkisä. Uiminenkin on aika must.
Toki ongelmia oli, mutta niistäkin selvittiin. Kun halusi mennä uimaan Demi piti sitoa puuhun. Muuten se olisi yrittänyt tulla pelastamaan eikä niin mukavasti. Vesikoirilla ei kaikilla se virtaa suonissa pelastamisenhalu. Luotiinhan noutajakin metsästyskoiraksi työskentelemään ihmisen kanssa. Saunaa pelkäsin myös, sillä ajatuksena oli jättää Demi Auringon vanhempien kanssa. Meni tosi hyvin ekana saunapäivänä Demi vinkui ja toisena se vain nukkui. Myös lentopallo matsin ajaksi Demi the pallohullu piti sitoa puuhun sieltä se raukka oli kovasti messissä. Pelattiin siis Minä ja Aurinko vastaan Auringon isä ja isä voitti. Me voitetaan kyllä vielä ;)
Auringon kanssa on niin mukavaa. Usein ei tarvitse edes sanoa mitään. Ollaan, vaan yhdessä hiljaa. Sitten tunnetusti mä vaan heitän jotain mitä oon kelannu ja Aurinko on, että "Selittäisitkö taas hieman" Hah :) Olet niin rakas <3
Sitten maattiin riippukeinussa,pestiin vene, pelattiin monopoli junioria, luettiin, käytiin saunassa ja riisuttiin talviturkit yhdessä. Hirmusöpöä oli myös, kun maattiin nurmikolla auringonpaisteessa ja minun vierelläni oli Demi ja Auringon vierellä hänen koiransa.
Demistä on tultu kirjoiteltua ennekin tuohjon huhtikuun aikaan. En tiedä miten, mutta tuntuu, että siteemme on taas lujittunut. Luotan Demiin. Takaisin paluu vene matkankin Demi oli ihan rauhassa. Alkukankeus annattakoon Demille anteeksi, sillä muuten se oli ihan huippu koira. Pysyi vapaana ja pysyi vierellä. Yhden kerran se toki lähti, kun Auringon äiti lähti metsään kävelylle, Demi halusi mukaan ja ennen kuin hedin estääkkään Demi oli ampaissut Auringon koiran ja Auringon äidin perään ja hyvin oli sielläkin mennyt. Kysyin kommenttia Demistä ja sain vastuaksena, että jos se yhtä hyvin käyttäytyisi se saisi tulla mukaan toisetkkin. Jess hyvä Demi!
Kutsun tai ajattelen Demiä usein Varjoksi ja sitä se onkin. Seuraa minua minne menenkin. Pehmeän tassunjälkensäkin se on jättänyt sydämeeni. 12-vuotias tyttö tilasi ison leikkisän, luotettavan ja rakastavan koiran. Sainkin paljon enemmän sain ystävän. Uskollisen, joka on siinä aina kun sitä tarvitsen; nuolemassa kyyneleeni tai, kun vain tarvitsen siihen viereeni jonkun. Rakkauteen mahtuu myös pelko menettamisestä ja viimeksi paluumatkalla se valtasi minut. Mitä teen, kun Varjoni on poissa. Turvauduin ajatukseen siitä, että kuolema ei tarkoita rakkauden loppumista ja siksi minun pitääkin vain nauttia hetkistä täysillä niinkuin Demikin tekee.
Rakastan sinua niin paljon, Demi! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti