Toukokuu oli kiireinen. Siihen kuitenkin mahtui paljon hyviä asioita, joista nyt ensimmäisenä tulee mieleen Olavi Uusivirta. Biisit, keikka niin paljon muistoja. Kiire niin toisaalta tykkään, kun olen menossa mutta osa minusta haluaisi eristäytyä ja olla kotona hyvän sarjan, elokuvan tai kirjan parissa. Kaikki kouluhommat, jotka hyvin usein jätän viime tippaan puskivat kovaa ja tuntui ettei aikaa hengittää ollut ollenkaan. Levoton sieluni kaipasi vapauteen.
Sain kevätjuhlassa myös yhden ihanan asian: Elämäni ensimmäisen Stipendin lukion aineesta ilmaisutaito! Olen koulussa ollut aina keskiverto, mutta ala-asteesta asti sitä aina jännitti kevätjuhlassa jos kuitenkin saisi stipendin. Nyt sen sain ja tuntui niin uskomattomalta kuulla oma nimi ja astella aploodien kera, koko koulun edessä eteen hakemaan stipendi. Tuntui niin hyvältä saada stipendi intohimostani ja onnen kyyneleetkin löysivät minut.
Olen miettinyt tätä kesää ja nimesin sen Vapauden kesäksi. Olen 17-vuotias ensi kesänä olen 18 ja melko varmasti kesätöissä. Nyt aion ottaa vapaudesta kaiken irti, nuoruudestani. Lomani alkaa päiväriparin jälkeen kesäkuun lopussa ja aionkin ottaa aikaa itselleni ja myös ystäville. Ladata akkuja. Tehdä juttuja, joista nautin lukeminen rannalla kuuluu niistä yhteen. Luovuus: kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia ja lukea. Ajattelin toteuttaa myös viimekesän harrastukseni kesäyön lenkit ulkona koirien kanssa, se on vapauttavaa varsinkin jos saa kuun seuraksi. Lupailen päivittää puuhailujani hieman aktiivisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti