Matka on tärkeämpi kuin päämäärä

Onpas pitkä aika viime kirjoituksesta, mutta korjataan se tällä.

Jotenkin ollut väsyneempi, laiskempi ja vetäytvämpi viime aikoina. Kouluhommiakin riittäisi ei, vaan ole jaksanut tehdä. On niin paljon muutakin paljon parempaa tekemistä. Minulle se taitaa olla Smallville sarja, jota olen katsellut aika tiuhaan. Niin tiuhaan, että nty en edes halua, että se loppuu ja katson kork. yhden jakson päivässä.
Niin äiti osti Smallvillen 1 & 2 kauden etukäteen joululahjaksi, kun ne maksoivat yhteensä vain 20e. Sarja kertoo Clark Kentistä pojasta, josta tulee tulevaisuudessa kaikkien tuntema Teräsmies. Sarja kertoo hänen nuoruudestaan ja matkasta sankariksi.
 Monestihan sitä sanotaan, että "matka on tärkeämpi kuin päämäärä." Pikkuhiljaa alan kyllä uskoa siihen itsekin. Matka on juuri se, matka unelmiin, jossa tapahtuu kaikki ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja me opimme niistä ja ne kaikki ovat tärkeitä, kun sitten olemme siinä pisteessä, että olemme saavuttaneet tietyn etapin. Esimerkki: Haaveilin yläasteen ihan alussa, että haluan lukioon se oli aina tuntunut, niin omalta jutulta. Jossain vaiheessa tuli se, että haluan Kallion lukioon. Ongelmia oli kuitenkin matkassa; keskiarvoni ei ikinä ole ollut hyvä tai missä määrin hyvä (lukuaineiden keskiarvo 9. päätteeksi 7.4.) Niin päätin sitten opiskella ja sain enemmän lukiovaihtoehtoja. Halusin juuri nimenomaan, että saisin ilmaisutaitoa lukioon ja siispä oli 3 vaihtoehtoa: Kallion lukio, Viherlaakson lukion taidelinja ja Pohjois-Tapiolan lukion ilmelinja ja Viherlaakson lukio oli ainoa, jossa oli pääsykokeet.
 Muistan pääsykoepäivän kuin eilisen muistan kuinka paljon jännitti ja kuinka innoissani olin. Lukio tuntui heti, niin omalta. Koko loppukevät ja alkukesä meni niin jännittäessä. Pelkäsin etten pääse mihinkään. Muistan myös sen päivän, kun lukiovalinnat ilmoitettiin. En päässyt sinä päivänä internettiin joten kyselin kavereilta ja äidiltä, että miltäs näyttää. Alkoi näyttää aika pahalta. Yksi kaveri oli katsonut Viherlaakson lukion, yksi Kallion. None. Sitten äiti soitti itkien (sydämeni kävi tutum taistelua) apua olinko jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja sitten sain kuulla olin päässyt Viherlaakson taidelinjalle! Sen takia kaverini ei ollut nähnyt hän ei ollut katsonut taidelinja kohtaa. Tunsin itseni niin onnistuneeksi ja olen vieläkin tuntuu, että lukioaika on ollut elämäni parasta aikaa. Tutustunut ihaniin ihmisiin, opettajiin, oppinnut paljon uutta, onnistunut ja myös pelännyt (ensimmäinen koeviikko), epäonnistunut (tullut myös muutama 4), mutta silti tässä mä olen ja lukiokin menee hyvin.