Paljon juttuja meneillään ja myös paljon on tapahtunut.
No ensinäkin koulu. Juuri, kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin uusia tulee ja välillä?! käy niinkin, että niitä kertyy sitten paljon tehtäväksi. Tässä jaksossa paljon psykologiaa ja sitten filosofiaa. Etenkin Psykologia on niin mielenkiintoista, että oppitunnit menevät välillä minuuteissa.
Lukioon vielä liittyen tänä vuonna teen lukiodiplomin teatterista. Minun pitää käsikirjoittaa, ohjata, puvustaa, näytellä jne. ihan oma esity. Ei siis mikään helppo nakki. Samaan aikaan jotenkin hyi,yäk, ääh en mä pysty tähän ja sitten taas toinen ääni kuiskailee ei vitsit siistii ihan oma esitys tästä tulee niin makeeta. Pelko, jännitys ja innokkuus muodostavat tässäkin asiassa minuun jonkun sekoituksen. Esitys saa siis max kestää 30 min eli joku 15 min vois olla aika jees. Siihenkin mahtuu paljon tavaraa. Vaikutteteita saa ottaa näytelmäkirjallisuudesta, kirjallisuudesta ja muista teatteriesityksistä ja opettajakin sanoi, että jos huomaa teatterissa jonkun kivan jutun se kannattaa ottaa talteen ja tehdä itse, niin kaikki tekevät ja kuitenkin teet sen omalla tavallasi. Minulla on jo pieni idea joten kyl se täst lähtee.
Viikonloppuna oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit ja olin siellä vapaaehtoisena. Oli kyllä muksaa ja sai työtodistuksenkin. Lisäksi jee ostin paljon sarjiksia: Hämähäkkimiestä ja Teräsmiestä ja teris sarjakuvakirjankin. Riittää ainakin lukemista hetkeksi.
Muistan myös lauantain, kun olin Kiasmassa apurina ja kuuntelin belgialaisen Émile Bravon luentoa. Bravon luento oli tosi mielenkiintoinen. Hän esitti väitteen, että pystymme luomaan itsellemme kaksi kieltä: piirtämisen ja kirjoittamisen taidon. Hän käytti esimerkkinä lasta, joka aluksi vaan piirtää paperille ja sen jälkeen vasta opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Usein yhteiskuntamme ei kannusta piirtämiseen, että se on lapsellista ja usein luovumme taidosta kokonaan. Totta tuokin. Hän sanoi myös, että joskus piirtämisellä pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei pysty sanomaan. Tärkeintä on oppia ilmaisemaan itseään.
Bravo myös nimitti itseään tarinakertojaksi. Bravo kertoi myös, että sarjakuva, joka on piirretty hyvin, mutta jossa ei ole tarinaa, kun taas sarjakuva, joka on hieman piirretetty kehnosti, mutta jossa on tarinaa, niin niistä jälkimmäinen jää enemmän mieliimme. Wau, olin luennon jälkeen ihan sanaton. Sain kuulla hienoja juttuja. Itsekin sarjakuvissa kiinnittänyt huomiota aika lailla siihen piirrosjälkeen, kun tosi asissa tarina on paljon paljon tärkeämpi.
Sain tästä myös ideaa omaan diplomiini. Minun ei tarvitse tehdä lavasteiltaan, puvustukseltaan hienoa esitystä, vaan teen hienon tarinan, jolla haluan kertoa ihmisille jotain tärkeää.
Tänään aloitan Nykytanssin. Taidatte tietää tuntemukseni? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti