Kävin pitkästä aikaa faaraokoirieni kasvattajalla ja kasvattajaa on aina mukava nähdä. Hän on saanut minut hullaantumaan Punaisiin irlanninsettereihin. Ei tietenkään vielä Demissä, Fatessa ja Honeyssa on ihan tarpeeksi. Ehkä sitten, kun joskus hamaassa tulevaisuudessa asun omillani.
Tällä kertaa käytiin kasvattajan luona, sillä hänellä oli osaomistuskoira luonaan, josta olin niin paljon kuullut halusin ehdottomasti nähdä sen! Ilta oli mahti käytettiin kasvattajan koirat ulkona ja juteltiin niitä näitä. Aika meni kuin siivillä!
Viime viikon perjantaina eli 27.7. olin ystäväni Sitruunaperhosen synttäreillä ja sinne oli pukeutumisteema, joka oli satuteema.
Pähkäilin paljon ja pyysin äitiäkin apuun, että mitä ihmettä pistän päälle ja mikä oon. Ensimmäinen tarkoitus oli, että olisin joku metsänhenki/keiju löytyi ihan hyvät vaattetkin. Sitten äiti löysi vihreän kauluspaidan ja ihanan vyön ja sitten se tuli mieleeni: - Halusin olla Peter Pan! Sain koko vaatekokonaisuuden valmiiksi päässänikin oli sellainen hattu johon äidin kanssa kiinnitettiin sulkakin.
Synttäreillä oli tosi mahtia ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiinkin.
Liitän kuvan, vaikka johonkin toiseen postaukseen.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Viimein lähipäiviin
Elikkäs tämä tapahtui jopa toissapäivänä. Eli lähdin Jäljen kanssa Olavi Uusivirran keikalle Keravalle. Minun 4. Olavin keikkani tänä vuonna.
Ennen keikkaa oli kiva jutella Jäljen kanssa ja syödä mansikoita. Tyyliin olivat mun kesän ekat mansikat.
Itse olen sellainen tykkään opetella laulut ulkoa ja laulaa mukana. Harmittaa, kun en vielä täysin Uusivirran kaikkia tunne, niin en kaikkia osaa ulkoa.
Tämän keikan hauskuuksia oli, kun Olavi Uusivirta lauloi Viimeistä kesää ja oli pistäny varmaankin merkille, että osasimme biisejä ulkoa niin katsoi minua suoraan silmiin yhdessä kohtaa. Tollaisissa tilanteissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lisäksi Nuoressa ja Kauniissa yritimme laulaa naisen osuutta siinä täysin onnistumatta.(kuitenkin ihan siitä penkiltä yleisön seassa) Koko muu yleisö oli hiljaa eikä me muistettu yhtäkkiä sanojakaan.
Loppu illasta mua rupes jotenkin kummasti naurattaa kai se on, sitä kun on niin hyvä fiilis ja ehkä vähän väsynytkin. Kotona siinä 0.00 jälkeen, mutta silti jees!
Nyt sitten, vaan ollut kotosalla koirien kanssa ja lueskellut hämiksiä.
Ennen keikkaa oli kiva jutella Jäljen kanssa ja syödä mansikoita. Tyyliin olivat mun kesän ekat mansikat.
Itse olen sellainen tykkään opetella laulut ulkoa ja laulaa mukana. Harmittaa, kun en vielä täysin Uusivirran kaikkia tunne, niin en kaikkia osaa ulkoa.
Tämän keikan hauskuuksia oli, kun Olavi Uusivirta lauloi Viimeistä kesää ja oli pistäny varmaankin merkille, että osasimme biisejä ulkoa niin katsoi minua suoraan silmiin yhdessä kohtaa. Tollaisissa tilanteissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lisäksi Nuoressa ja Kauniissa yritimme laulaa naisen osuutta siinä täysin onnistumatta.(kuitenkin ihan siitä penkiltä yleisön seassa) Koko muu yleisö oli hiljaa eikä me muistettu yhtäkkiä sanojakaan.
Loppu illasta mua rupes jotenkin kummasti naurattaa kai se on, sitä kun on niin hyvä fiilis ja ehkä vähän väsynytkin. Kotona siinä 0.00 jälkeen, mutta silti jees!
Nyt sitten, vaan ollut kotosalla koirien kanssa ja lueskellut hämiksiä.
Sointula
Vihdoin menin myös katsomaan oman teatterin (Masalan nuorisoteatteri) kesäteatteria Sointulaa. Kyseessä, kun on oma teatteri, niin esityksen pääsee katsomaan ilmaiseksi johon tietty sitten sisältyy auttaminen kahvitarjoilussa. Auttaminen on, vaan muksaa joten sitä tein ihan mielelläni ja ihan hämmennyin, kun sain siitä kehuja ihan näyttelijöiltä! Jee!
Esitys itsessään oli mahtava! Se oli tehty hienosti. henkilöistä oli tehty hauskoja ja oman kehon käyttö herätti ainakin minussa sellaista Wau ajatusta. Lähimetsässä liikkuneet näyttelijät näyttivät upealta. Juonesta on vähän vaikea kertoa joten, jos laitan linkin ja samalla sniikisti mainostankin omaa teatteria.
http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/
Tuli ostettua myös kaksi hupparia musta ja punainen Masalan nuorisoteatteri tekstillä. Ajatella syyskuussa, sitä tulee 3 vuotta, kun minäkin olen aloitattanut teatterin ja miten paljon se on minulle antanut. Kaiken kaikkiaan mukava ilta tämäkin. Onpa näitä mukavia iltoja paljon.
Esitys itsessään oli mahtava! Se oli tehty hienosti. henkilöistä oli tehty hauskoja ja oman kehon käyttö herätti ainakin minussa sellaista Wau ajatusta. Lähimetsässä liikkuneet näyttelijät näyttivät upealta. Juonesta on vähän vaikea kertoa joten, jos laitan linkin ja samalla sniikisti mainostankin omaa teatteria.
http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/
Tuli ostettua myös kaksi hupparia musta ja punainen Masalan nuorisoteatteri tekstillä. Ajatella syyskuussa, sitä tulee 3 vuotta, kun minäkin olen aloitattanut teatterin ja miten paljon se on minulle antanut. Kaiken kaikkiaan mukava ilta tämäkin. Onpa näitä mukavia iltoja paljon.
The Amazing Spider-Man
Elokuva, jota olin odottanut yli vuoden! The Amazing Spider-Man! Plussana oli myös se, että olin osallistunut Sony Pictures Suomen facebook sivuilla järjestettävään kilpailuun ja voittanut liput! Muistan hetken, kun olin tullut riparilta ja avannut sähköpostin ja sitä riemunhuutoa! Olin todella voittanut jotain ja vielä näin mahtavaa!
18.7. tuli sitten sitten se päivä. Ystäväni Aurinko tuli mukaani ja oli hänellä kestämistä. Olin, niin jännittynyt ja innoissani. Aurinkokin sanoi, että olen niin ihana, kun innostun. Hämispaita päällä meinasin unohtaa 3D lasitkin ottamatta ja vatsa kuhisi perhosia.
Elokuva oli mieletön! Monta kertaa tämä hölmö vain katsoi suu auki hämmästyneenä. Niinkuin elokuvan ohjaaja Marc Webb sanoi: "Jos joku hahmo on tehty 3D-elokuvaa varten, se on Hämähäkkimies." En voisi allekirjoittaa enempää. Hämiksen hyppelyt ja kiipeilyt seinillä saivat todella tuntemaan, kun olisi itse ollut mukana. Välillä jopa kuvattiin, niin että itse tavallaan oli hämis.
Juoni oli myös tosi hyvä. Paluu Peter Parkerin nuoruuteen. Ennen kuin hänestä tuli Hämähäkkimies ja miten hän kasvoi sankariksi. Elokuva oli hauska, mielenkiintoinen se piti otteessaan ihan loppuun asti. Peter Parker oli elokuvassa 17-vuotias nuori samojen itsetutkiskelujen äärellä, kuin meikäläisetkin.
Aah ja olihan siinä rakkauttakin. Peterin ihastuminen Gwen Stacyyn ja aaw hetkiä olivat ne, kun Peter tuli Gwenin ikkunasta sisälle.
Jos pitää miinuksia keksiä, niin sarjisten tunnuslause on: "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun." sitä ei tullut kertaakaan vastuusta joo, mutta tuo lause olisi pitänyt olla, jos kerran vannottiin uskollisuutta sarjakuville. Lisäksi niinkin pieni asia, joka itseä häiritsi oli, että hämähäkki (se radioaktiivinen), josta kaikki t alkaa laskeutuu kädelle ei niskaan eikä pure niskaan, vaan käteen!
Ja Andrew Garfield sopi, niin hyvin hämikseksi kuin hämikselle oma pukunsa! Herkällä ja omalla kehon fysiikallaan Garfield todella näytti taitonsa. Juuri sellainen Peter Parker, jonka oman pääni sisällä näen. Dissaamatta kuitenkaan aikaisempien hämisten Tobey Maguirea, joka hänkin näytteli lempisupersankariani hyvin! Garfield ja tarina tekivät sankaristani inhimillisemmän, helposti samaistuttavan ja okei myönnetään ihmeelisen!
Elokuvan aikana tuli naurettua, hymyiltyä, eläydyttyä mukana ja ihaltua (huomaa suu auki).
Mikä parasta tämä ei jää tähän! 2 tulee 2014! Ekaa piti venata vuoden ja kakkosta vielä 2 vuotta. Kai se aika jotenkin menee sarjisten parissa ja elokuvien. Arvatkaa kuka odottaa jo yhden DVD:n tuloa myyntiin?
P.s. jos rupesi kiinnostamaan tältä sivulta löytyy trailereita yms.
www.thaamazingspiderman.com
18.7. tuli sitten sitten se päivä. Ystäväni Aurinko tuli mukaani ja oli hänellä kestämistä. Olin, niin jännittynyt ja innoissani. Aurinkokin sanoi, että olen niin ihana, kun innostun. Hämispaita päällä meinasin unohtaa 3D lasitkin ottamatta ja vatsa kuhisi perhosia.
Elokuva oli mieletön! Monta kertaa tämä hölmö vain katsoi suu auki hämmästyneenä. Niinkuin elokuvan ohjaaja Marc Webb sanoi: "Jos joku hahmo on tehty 3D-elokuvaa varten, se on Hämähäkkimies." En voisi allekirjoittaa enempää. Hämiksen hyppelyt ja kiipeilyt seinillä saivat todella tuntemaan, kun olisi itse ollut mukana. Välillä jopa kuvattiin, niin että itse tavallaan oli hämis.
Juoni oli myös tosi hyvä. Paluu Peter Parkerin nuoruuteen. Ennen kuin hänestä tuli Hämähäkkimies ja miten hän kasvoi sankariksi. Elokuva oli hauska, mielenkiintoinen se piti otteessaan ihan loppuun asti. Peter Parker oli elokuvassa 17-vuotias nuori samojen itsetutkiskelujen äärellä, kuin meikäläisetkin.
Aah ja olihan siinä rakkauttakin. Peterin ihastuminen Gwen Stacyyn ja aaw hetkiä olivat ne, kun Peter tuli Gwenin ikkunasta sisälle.
Jos pitää miinuksia keksiä, niin sarjisten tunnuslause on: "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun." sitä ei tullut kertaakaan vastuusta joo, mutta tuo lause olisi pitänyt olla, jos kerran vannottiin uskollisuutta sarjakuville. Lisäksi niinkin pieni asia, joka itseä häiritsi oli, että hämähäkki (se radioaktiivinen), josta kaikki t alkaa laskeutuu kädelle ei niskaan eikä pure niskaan, vaan käteen!
Ja Andrew Garfield sopi, niin hyvin hämikseksi kuin hämikselle oma pukunsa! Herkällä ja omalla kehon fysiikallaan Garfield todella näytti taitonsa. Juuri sellainen Peter Parker, jonka oman pääni sisällä näen. Dissaamatta kuitenkaan aikaisempien hämisten Tobey Maguirea, joka hänkin näytteli lempisupersankariani hyvin! Garfield ja tarina tekivät sankaristani inhimillisemmän, helposti samaistuttavan ja okei myönnetään ihmeelisen!
Elokuvan aikana tuli naurettua, hymyiltyä, eläydyttyä mukana ja ihaltua (huomaa suu auki).
Mikä parasta tämä ei jää tähän! 2 tulee 2014! Ekaa piti venata vuoden ja kakkosta vielä 2 vuotta. Kai se aika jotenkin menee sarjisten parissa ja elokuvien. Arvatkaa kuka odottaa jo yhden DVD:n tuloa myyntiin?
P.s. jos rupesi kiinnostamaan tältä sivulta löytyy trailereita yms.
www.thaamazingspiderman.com
Grankulla-ilta
Riparin jälkeisenä päivänä lähdin kummisedän lapsen ristiäisiin. Minua pyydetiin auttamaan kahvitarjoilussa ja lähdinkin paikalle aikaisemmin.
He olivat saaneet ihanan tytön, joka sai nimekseen Anna. Ristiäiset sujuivat mukavasti ja jäin sitten auttamaan vielä ristiäisten jälkeenkin.
Kauniaisten reissun mukavin puoli oli se, että jäin juttelemaan kummisetäni ja hänen vaimonsa kanssa kaikesta. Puhuimme lasten kasvatuksesta, minun kuulumisistani, haaveistani oli ihanaa puhua suunsa puhtaaksi. Ihanaa oli myös pitää pientä sylissä. Vauvoissa on jotain, niin ihanaa! Ne ovat niin pieniä ja haavoittuvaisia. Tekee, vaan mieli suojella.
Mahtava ilta jäi jotenkin, niin hyvä fiilis!!!
He olivat saaneet ihanan tytön, joka sai nimekseen Anna. Ristiäiset sujuivat mukavasti ja jäin sitten auttamaan vielä ristiäisten jälkeenkin.
Kauniaisten reissun mukavin puoli oli se, että jäin juttelemaan kummisetäni ja hänen vaimonsa kanssa kaikesta. Puhuimme lasten kasvatuksesta, minun kuulumisistani, haaveistani oli ihanaa puhua suunsa puhtaaksi. Ihanaa oli myös pitää pientä sylissä. Vauvoissa on jotain, niin ihanaa! Ne ovat niin pieniä ja haavoittuvaisia. Tekee, vaan mieli suojella.
Mahtava ilta jäi jotenkin, niin hyvä fiilis!!!
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Isostelua
Seuraavana olikin sitten rippileirille lähtö Isosen roolissa. Paikka oli saaressa, jota en nyt paljasta jokatapauksessa olin samassa paikassa viimeksi omalla riparilla joten nostalgista.
Rippileireillä olo ei ole pelkästään työtä minulle se on myös paikka, jossa pääsen irtaantumaan arjesta ja mietiskelemään ja tutkiskelemaan itseäni. Eniten se on työtä päivässä on ehkä 30min. omaa aikaa muu aika pitää olla Isonen eli hymyilevä, kannustava ja positiivinen.
Tämä leiri oli musaripari ja eron huomasi heti. Ihmiset olivat oikeasti motivoituneita ja kaikessa mukana.
Yhden kerran iski jonkinlainen ahdistus ja ymmärsin sen vasta jälkeenpän. Kotona, sitä pystyy kuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvan/sarjan yms. jos tulee ikävä fiilis. Leirillä se tie takaisin pitää löytää sisältä. Jotenkin iski vain yhtäkkiä ikävä Caesaria, joka lähti täältä maailmasta helmikuussa. Niinhän se elämässä on " Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä". Kun rakastaa siihen kuuluu myös menettäminen ja sen pelko. Sen olen oppinut lyhyen elämäni aikana. Päätän tämän yhteen hienoon lainaukseen: " Rakkaus on kuin tuulen kaltainen en voi nähdä sitä, mutta voin tuntea sen."
Mahtava leiri jälleen ja kotona iski aika tyhjä fiilis. Viikon aikana, sitä niin tottui melskeeseen ja puuhaa riittäviin päiviin ja syömiseen. Ruoka oli niin hyvää ja vielä 5 kertaa päivässä.
Kotiinpalattuani tuijotin tietokoneen ruutua ihmetellen hiljaisuutta ja mahdollisuutta olla yksin ja tehdä mitä tahtoi.
Seuraavassa jaksossa... Eikun siis seuraavissa blogikirjoituksissa: Jasmin Kauniaisssa mitä hän siellä? Lisäksi Jasminin kauan odottama THE AMAZING SPIDER-MAN- elokuva on katsottu. Luvassa siis ainakin hämähäkkimiestä joten punaista ja sinistä ei ainakaan puutu!
Rippileireillä olo ei ole pelkästään työtä minulle se on myös paikka, jossa pääsen irtaantumaan arjesta ja mietiskelemään ja tutkiskelemaan itseäni. Eniten se on työtä päivässä on ehkä 30min. omaa aikaa muu aika pitää olla Isonen eli hymyilevä, kannustava ja positiivinen.
Tämä leiri oli musaripari ja eron huomasi heti. Ihmiset olivat oikeasti motivoituneita ja kaikessa mukana.
Yhden kerran iski jonkinlainen ahdistus ja ymmärsin sen vasta jälkeenpän. Kotona, sitä pystyy kuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvan/sarjan yms. jos tulee ikävä fiilis. Leirillä se tie takaisin pitää löytää sisältä. Jotenkin iski vain yhtäkkiä ikävä Caesaria, joka lähti täältä maailmasta helmikuussa. Niinhän se elämässä on " Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä". Kun rakastaa siihen kuuluu myös menettäminen ja sen pelko. Sen olen oppinut lyhyen elämäni aikana. Päätän tämän yhteen hienoon lainaukseen: " Rakkaus on kuin tuulen kaltainen en voi nähdä sitä, mutta voin tuntea sen."
Mahtava leiri jälleen ja kotona iski aika tyhjä fiilis. Viikon aikana, sitä niin tottui melskeeseen ja puuhaa riittäviin päiviin ja syömiseen. Ruoka oli niin hyvää ja vielä 5 kertaa päivässä.
Kotiinpalattuani tuijotin tietokoneen ruutua ihmetellen hiljaisuutta ja mahdollisuutta olla yksin ja tehdä mitä tahtoi.
Seuraavassa jaksossa... Eikun siis seuraavissa blogikirjoituksissa: Jasmin Kauniaisssa mitä hän siellä? Lisäksi Jasminin kauan odottama THE AMAZING SPIDER-MAN- elokuva on katsottu. Luvassa siis ainakin hämähäkkimiestä joten punaista ja sinistä ei ainakaan puutu!
Sinne jonnekin mitä kutsutaan Helsingiksi
Isäni asuu Helsingissä ja matkani vei seuraavaksi sinne. Näin samalla siskoani Donatelloa (älytön turtles-fani ja lempihahmo Donatello). Donatello menee syksyllä 2.luokalle.
5 päivään mahtui oleskelua ja siihen sisällettynä pelaaminen (pelasin Ratchet & Clankin läpi). Iltaisin minulle ja Dontatellolle iski sellainen ihmeellinen nauruperiodi. En osaa tässä selittää mistä ne naurukohtaukset syntyivät, mutta minulla on maailman ihanin pikkusisko! Tietenkin katseltiin Turtlesia ja Donatello näytti minulle myös Hirveän Henrin löytyy juuri Youtubesta tosi hauska!
Pohtinut tässä, että juuri Donatellon ikäisenä, sitä tykästyi ihmisten ääniin. Itse muistan lapsuudestani esim. Jarkko Tammisen, joka toimi ääninäyttelijänä mm. Herkulekselle, Flickille ja Peter Panille. Omaa "lempiääntä", sitä vain tahtoi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Ei se kai ole vieläkään muuttunut. Herkuleksella on ihana ääni.
Käytiin myös Suomenlinnassa kävin mm. sukellusveneen sisällä se oli ällistyttävää, kun pystyi ihan kuvittelemaan miten siellä elettiin. Suomenlinna on myös hirmu kaunis paikka vihreuine kukkuloineen ja meri elementteineeen.
Mukaan mahtui myös Serena- reissu ja tunnen itseni rohkeaksi, sillä uskalsin käydä kaikissa liukumäissä! Vesi ja uiminen ovat minulle tärkeitä etenkin kesällä ja siksi Serena nappasi kyllä taas kunnolla. Ruokakin maistui hyvin Raxissa kaiken puuhailun jälkeen.
Sitten matka vei kotiinpäin.
5 päivään mahtui oleskelua ja siihen sisällettynä pelaaminen (pelasin Ratchet & Clankin läpi). Iltaisin minulle ja Dontatellolle iski sellainen ihmeellinen nauruperiodi. En osaa tässä selittää mistä ne naurukohtaukset syntyivät, mutta minulla on maailman ihanin pikkusisko! Tietenkin katseltiin Turtlesia ja Donatello näytti minulle myös Hirveän Henrin löytyy juuri Youtubesta tosi hauska!
Pohtinut tässä, että juuri Donatellon ikäisenä, sitä tykästyi ihmisten ääniin. Itse muistan lapsuudestani esim. Jarkko Tammisen, joka toimi ääninäyttelijänä mm. Herkulekselle, Flickille ja Peter Panille. Omaa "lempiääntä", sitä vain tahtoi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Ei se kai ole vieläkään muuttunut. Herkuleksella on ihana ääni.
Käytiin myös Suomenlinnassa kävin mm. sukellusveneen sisällä se oli ällistyttävää, kun pystyi ihan kuvittelemaan miten siellä elettiin. Suomenlinna on myös hirmu kaunis paikka vihreuine kukkuloineen ja meri elementteineeen.
Mukaan mahtui myös Serena- reissu ja tunnen itseni rohkeaksi, sillä uskalsin käydä kaikissa liukumäissä! Vesi ja uiminen ovat minulle tärkeitä etenkin kesällä ja siksi Serena nappasi kyllä taas kunnolla. Ruokakin maistui hyvin Raxissa kaiken puuhailun jälkeen.
Sitten matka vei kotiinpäin.
Paintball 28.6
Hieman myöhässä, mutta eikös se niin mene, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Jännitti ja jännitti paljon. En ollut edes täysin varma, että mihin olin ryhtymässä. Innokkuutta löytyi sitten senkin edestä. Jännitin eniten, sitä että osun joukkuetoveriin tai, että "kuolen" ensimmäisenä.
Viime postauksessa laitoin videon 10 Things I Hate About You- elokuvasta. Tämä Paintball oli kyllä täysin eri maata. Meillä oli maastopuvut , maskit, kaulasuojukset, tytöillä myös extraliivi ja hanskat. Sekä ase! Pallot olivat n. vadelman kokoisia, ja kun ne rikkoituivat sisältä tuli vain keltaista ainetta eikä sattunut yhtään.
Ratoja oli kaksi: maastorata ja sellainen nurmikenttä, jossa oli piilopaikkoja. No "kuolin" ensimmäisenä, mutta olen kaikessa sellainen hitaasti syttyvä ja nurmikenttä radalla pääsin ihan vauhtiin :) Taktiikkani oli väijyä piilossa en ollut sellainen: "Täältä mä tuun ja hyökkään aaargh!"
Oli kyllä tosi hauskaa etenkin, kun porukka oli poikavoittoista ihan eri tunnelmansa. Kyllä, menisin uudestaan!
Jännitti ja jännitti paljon. En ollut edes täysin varma, että mihin olin ryhtymässä. Innokkuutta löytyi sitten senkin edestä. Jännitin eniten, sitä että osun joukkuetoveriin tai, että "kuolen" ensimmäisenä.
Viime postauksessa laitoin videon 10 Things I Hate About You- elokuvasta. Tämä Paintball oli kyllä täysin eri maata. Meillä oli maastopuvut , maskit, kaulasuojukset, tytöillä myös extraliivi ja hanskat. Sekä ase! Pallot olivat n. vadelman kokoisia, ja kun ne rikkoituivat sisältä tuli vain keltaista ainetta eikä sattunut yhtään.
 |
| vehkeiden kanssa oli kyllä siisti fiilis ;) |
Ratoja oli kaksi: maastorata ja sellainen nurmikenttä, jossa oli piilopaikkoja. No "kuolin" ensimmäisenä, mutta olen kaikessa sellainen hitaasti syttyvä ja nurmikenttä radalla pääsin ihan vauhtiin :) Taktiikkani oli väijyä piilossa en ollut sellainen: "Täältä mä tuun ja hyökkään aaargh!"
Oli kyllä tosi hauskaa etenkin, kun porukka oli poikavoittoista ihan eri tunnelmansa. Kyllä, menisin uudestaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)