Elikkäs tämä tapahtui jopa toissapäivänä. Eli lähdin Jäljen kanssa Olavi Uusivirran keikalle Keravalle. Minun 4. Olavin keikkani tänä vuonna.
Ennen keikkaa oli kiva jutella Jäljen kanssa ja syödä mansikoita. Tyyliin olivat mun kesän ekat mansikat.
Itse olen sellainen tykkään opetella laulut ulkoa ja laulaa mukana. Harmittaa, kun en vielä täysin Uusivirran kaikkia tunne, niin en kaikkia osaa ulkoa.
Tämän keikan hauskuuksia oli, kun Olavi Uusivirta lauloi Viimeistä kesää ja oli pistäny varmaankin merkille, että osasimme biisejä ulkoa niin katsoi minua suoraan silmiin yhdessä kohtaa. Tollaisissa tilanteissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lisäksi Nuoressa ja Kauniissa yritimme laulaa naisen osuutta siinä täysin onnistumatta.(kuitenkin ihan siitä penkiltä yleisön seassa) Koko muu yleisö oli hiljaa eikä me muistettu yhtäkkiä sanojakaan.
Loppu illasta mua rupes jotenkin kummasti naurattaa kai se on, sitä kun on niin hyvä fiilis ja ehkä vähän väsynytkin. Kotona siinä 0.00 jälkeen, mutta silti jees!
Nyt sitten, vaan ollut kotosalla koirien kanssa ja lueskellut hämiksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti