Vain Elämää ja Potteria

Vain Elämää- sarja oli minulle tuttu ideana. Ykköskaudesta en ollut nähnyt yhtäkään jaksoa, joten kun ystäväni Jälki kysyi halusinko mukaan 2.kauden kutsuvierasnäytökseen lähdin mukaan aika aution tietämättömänä.

Kutsuvierasnäytös järjestettiin Finnkinossa Helsingissä. (Löysin Kampin k-marketista Chewitsejä. Mmmmmm). Paikalla tarjoiltiin limua ja popparia ja siellä oli paljon porukkaa. Sekä sellainen jenkkityylinen lava Vain elämää- sarjan tähdille. Ilkka Alanko, Anna Abreu ja Juha Tapio olivat nimet, jotka itsekin tunsin ja olihan se mieletöntä nähdä heidät ihan livenä. Etenkin Juha Tapio, jonka biisi Mitä silmät ei nää oli yksi lempi biisejäni ala-asteella ja nykyäänkin.


Ohjelma oli ihan mieletön. Suomalaiset laulajat esittävät toistensa kappaleita. Sarjan tunnelma oli yllttävän herkkä ja laulajatkin liikuttuivatkin useisiin otteisiin ja sarjan tunnelma oli jotenkin aito. Muutamista kappaleista tuli itsellekin kylmiäö väreitä eikä itku tosiaan ollut kaukana. Joten meikä alkaa vissiin seurata kyseistä sarjaa. Todella iloinen yllätys!


Seura oli myöskin mitä mahtavin! Oli tosi kiva nähdä Jälkeä pitkästä aikaa ja tutustua uutenkin ihmiseen. Jes tälläisiä päiviä lisää, kiitos!


Joo ja Harry Potter. Olen saanut isoveljeltäni kaikki meidän Potterit, mutta niistä puuttui kaksi osaa: Puoliverinen Prinssi ja Kuoleman Varjelukset! Uusina kirjat ovat yllättävän kalliita enkä siksi niitä  ole raaskinut ostaa. Noh päätin yhtenä päivänä selailla Huutonettiä ja torisivustoa ja tori.fi sivuilta löysin mitä etsinkin. Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi oli siellä 8e ja vielä sijaiten lähellä Kettua. Koska minulle tuli keskiviikkona menoa. Kettu ehdotti, että hän hakisi kirjan minulle. Ihanaa!

Nyt minulta puuttuu sitten enää viimeinen osa. Eiköhän sekin löydä jotenkin luokseni.

Leffailta

Näin pitkästä aikaa vanhaa lukioystävää J:tä ja päädyttiin vuokraamaan elokuva!

Vuokraamosta oli tietysti pakko saada karkkia! Löysin vieläpä Chewitsejä, jotka on ollu mun lempikarkkeja lapsena. Halusin aina sellaisen patukkamaisen pakkauksen. Ne oli niin hyviä sellaista hedelmätoffeeta ja sitten niiden myyminen lopettiin jossain vaiheessa.
Voitte siis, vaan kuvitella millaista oli löytää niitä!

www.handycandy.co.uk

 

 

 

 Sitten elokuvaan. Päädyimme aika nopeasti J:iin kanssa Safe Haven leffaan. Safe Haven perustuu Nicholas Sparksin kirjaan ja Nicholas Sparks on yksi lempikirjailijoistani. Hänen kirjojaan ovat esim. Notebook (Kuuntele vain muistojasi) ja Dear John (Haikein terveisin). Samaisista kirjoista on tehty myös elokuvia.

Safe Havenin näkemistä olin odottanut pitkään ja Sparksmaiseen tapaan tämäkin oli hyvä romantiikka/Draama-aiheinen elokuva. Elokuvan takana luki romanttinentrilleri ja sitä elokuva oli, rakennettu todella jännittäväksi.

Meitsiin nappas ainakin täysin, mut mä nyt oonki aina ollu tälläinen romantikko! Heh.

Ilta oli  muutenkin oikein mukava! Tuntui hyvältä nähdä ystävää kirjoitusten jälkeen. Muutenkin ollu sellainen vapautunut olo. Syksyn kirjoitukset ovat tosiaan ohi.


Traileri vielä elokuvasta:

Syksyn ylppärit ohi ja kuulumisia

Ylppärit syksyn osalta ohi! Ihana fiilis! Tässä kerkeää tulemaan talvi ja aah Joulukin ennen seuraavaa koitosta!

Koska ylppärit en ole kerennyt edes kirjoittamaan miten bujinkanin ekat treenit meni. Nyt bujinkan treenejä on takana jo odotas oiken laskettuna kuudet. Perjantaisin on nimittäin tuplatreenit.
Ekat treenit meni ihan jees. Niiden jälkeen oli kyllä etenkin reidet tosi kipeät. Pelkkä bujinkanin perusasento vaatii kestävyyttä varsinkin, jos sen haluaa tehdä täysin oikein. Perusasennon lisäksi on harjoiteltu lyöntejä (Joihin en vaan tunnu saavan voimaa), rannelukkoja ja paljon ukemeja. Ukemi on siis budolajien ikäänkuin kuperkeikka, mutta paljon no okei siistimpi ja käytännöllisempikin. Ukemeja haluan oppia, niin etu- ja takaperinkin. Ukemien teko, vaan vaatii rohkeutta ja heittäytymistä. Viime treeneissä uskalsin jo kokeilla ukemia seisaaltaan, joka on mulle jo tosi iso juttu.

Näin alussa on huomannut itsestäänkin puolia. Mä oon tosi itsekriittinen ja harmittaa, kun ei osaa. Pitäisi, vaan tajuta että ei tarvitse vielä osatakkaan. Mun tanssijan tausta on tullut myös esille. Ohjaajan mukaan heittelen mm. takajalkojani jännästi. Pitäisi liikkua enemmän maata pitkin. Heh. Turhautumista on siis havaittavissa, mutta toisaalta oon tosi innoissani ja oon alkanu jo tykätä kyseisestä lajista.

Ylppäreiden jälkeen on ollut kiva lukea hyvällä omalla tunnolla kirjoja. Kolme kirjaa mennytkin melkein kolmessa päivässä. Pitäisi tänään keksiä uutta luettavaa.

Huomenna tosin enkunkoe, joten osa tästä illasta menee ainakin sen parissa. Nyt sitten seuraavaksi Demin kanssa metsään ja sitten voisi tehdä enkun kurssijutut ja muutenkin vilkuilla niitä enkunsanoja.

Aurinko

Tämä postaus piti tehdä ainakin viikko sitten, mutta ylppärit veivät energiat.

Tässä siis ollaan. Yksi tärkeimmistä ystävistäni Aurinko lähti opiskelemaan Skotlantiin. Ihan mieletöntä, että pääsit opiskelemaan ja kuinka paljon rohkeutta se vaati lähteä. Sinä kuitenkin teit sen! Mieletöntä!

Nyt sen alkaa vasta tajuamaan. Ei voi tekstata. Ei voida nähdä. Toinen on aika kaukana.
Onneksi on facebook ja sähköposti. Haikee, mutta hyvä fiilis. Näin sen vissiin kuuluukin mennä. Kuitenkin niin paljon kaikkea mitä haluaa sanoa.


Teen sen siis musiikin kautta. Biisejä, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista saa voimaa ja ehkä myös biisi, jonka soitit minulle. Nyt minä soitan sen sinulle.
Unelmien jahtaamis biisejä. Unelmat, niiden kautta haaveilu ja niiden toteuttaminen kuuluvat mun maailmaani ainakin täysin.


Tässä sinulle Aurinko siis pari biisiä!


 1. Imagine Dragons - On Top Of The world
Jotenkin sellainen rento hyvän fiiliksen biisi. Avainlauseina "Been dreaming of this since a child I'm on top of the world" ja itsellä on jäänyt biisistä myös loppu soimaan päähän "But get up now, get up, get up now".

2. Jem - Once In Every Lifetime
Tämä on Eragon- elokuvan lopputekstien biisi. En yleensä välitä naislaulajista, mutta tämä on kaunis. Unelmista ja rohkeudesta tämäkin mielestäni kertoo.

3. Hercules - Go The Distance
Oman paikan etsiminen. Ehkä jopa oman minän etsiminen. Unelmien jahtaaminen ja etsiminen. Biisi, joka on omalla kesto soittolistalla. Lapsuuden laulu, joka ei vain vanhene. Suosikki kappaleitani. Paras!

4. Script - Hall Of Fame
Osuva! Sinulta minulle, minulta sinulle. :)

Bujinkan ja paljon muuta sekä ylppärit!

Meikä aloitteeleekin tänä viikonloppuna uutta harrastusta nimittäin Bujinkania. Tsädäm! Päätin etten lähde selittämään mitä se on, vaan laitan linkin, josta voi lukea mitä se meinaa.

http://shinden.fi/mit%C3%A4-on-bujinkan


Miksi? Viime vuonna harrastin nykytanssia ja halusin nyt joko jatkaa tanssia tai löytää jotain muuta. Minulle ihmisenä itsensä toteuttaminen ja itsensä tunteminen on tosi tärkeetä. Jotain pitää päästä tekemään oli se sitten teatteria, piirtämistä, tanssimista tai vaikka laulamista. Se on minulle luontevaa ja tarvitsenkin sitä. Haaveeni on myös näyttelijänammatti, joten haaveeni eteen minun on myös tehtävä töitä eli nostettava kuntoa haaveeni ja muutenkin itseni takia.
Bujinkan löytyi Ketun kautta. Kettu on harrastanut lajia jo pari vuotta. Kyseltyäni lajista aloin kiinnostumaan "Hei tätähän voisi kokeilla!". Tottakai mua jännittää etenkin kuristusotteet ja heitot kuulostaa tosi jänniltä. Itsepuolustus kuulostaa taas hyvältä ja kaikki muu mitä kyseisestä lajista on tullut luettua. Sitä pelkää onko huono ja jos epäonnistuu. Ne kuuluu asiaan. Olen silti innoissani ja se on hyvä merkki, oikeasti pääsee tekemään jotain uutta ja ihmeellistä.

Tämä vuosi meneekin sitten teatteriharrastuksen (4 vuotta jo täynnä kyseistä harrastusta) ja Bujinkanin kanssa. Katsotaan tykästynkö tässähän mennään vasta kokeilemaan. Keksin varmasti jotain muutakin liikuntaa esim. lenkkeily. Katsotaan.

Eli tänään katsomaan bujinkan näytöstä ja sunnuntaina sitten ekat treenit. Jännää! Kirjoittelen tästä sitten lisää viikonlopun jälkeen.


Lisäksi lauantaina Auringon mukaan koiranäyttelyyn! Viikonloppuun kuuluu myös Kettu! Ja ja jo kauan odottamani SARJAKUVAFESTIVAALIT sunnuntaina!  Siitä tulee mahtavaa! Toivottavasti saan paljon Hämistä mukaan.
Ja sitten ne pelkäämäni nimittäin ylppäritkin lähestyvät. Ruotsin kuuntelu maanantaina. Ruotsin ja Psykologian kirjoitan nyt syksyllä. Stressaan aika törkeenä ja lukeminenkin ollut aika laiskan puoleista. Tän viikonlopun jälkeen pitääkin laittaa se keskittäminen vielä niihin kokonaisuuksien hahmottamiseen ennen kokeita. Ylppäreitä on kuitenkin odotettu koko lukioaika. Nyt ne alkaa viimein. Kyllä mä pystyn!

Paluu Linnanmäelle

Ketun isä järjesti viime lauantaina syntymäpäiväjuhlat Linnanmäellä. Siitä, kun viimeksi olin Linnanmäellä oli todella pitkä aika. Luullakseni tätä kertaa ennen 12-vuotiaana.

Biisi, jonka olen löytänyt ihan viime aikoina me likes :)

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen pienenä miinuksena oli se, että oltiin Ketun kanssa kummatkin flunssassa. Se ei kuitenkaan haittanut menoa. Aluksi päädyimme Ketun ja Ketun isoveljen kanssa vain kiertelemään halusin nähä koko Linnanmäen. Tuntui hyvältä nähdä Lintsi uudestaan, niin nostalginen olo. Paluu lapsuuteen. Kierroksen jälkeen tuli sellainen olo, että onpa tämä pieni. Kai sitä on jotenkin kasvanut. Jotenkin, sitä myös huomasi kaikki erot mitä huvipuistossa oli, uusia juttuja vertasi muistoihin. Siistiä!

Ensin kävimme Vekkulassa. Muistaakseni se oli lempilaitteeni joskus tosin pienenä pelkäsin lopun liukumäkeä todella paljon. Pienenä piti lähteä aina ennen liukumäkeä pois.
Hassua miten lapsenmielinen into Vekkulassa tarttui hauskinta tässä on se, että olimme Ketun kanssa kummatkin ihan innoissamme. Mieleeni jäi myös se liukumäki yhdessä laskien Ketun kanssa.

Tämän jälkeen Linnanmäen suosituin laite Puuvuoristorata. Pienenä piti aina keskellä jonoa kääntyä pois, kun ei sitten rohkeus riittänytkään.
Nyt oli sellainen fiilis, kun jonossa odotteli, että miksi ihmeessä noi tyypit huutaa tuolla. Se on vain laite. Olin ihan varma, että ei jännittäisi yhtään.
Noh kuinkas kävikään. Heti, kun vaunun lukko lukittiin, niin alkoi jännittämään. Etenkin, kun tulee se pahaenteinen ylämäki ennen laskua. Minä Jasmin, joka en ikinä kilju päästiin jonkin sen suuntaisen äänen ja kaikissa muissa radan mäissä sellaista "Wääää" "Hu-oooaaaw". Oli se vuoristorata kyllä ihana.

No viimeiseksi Kammokuja. Tämä ei ollut minun ehdotukseni. Kammokuja oli oikeasti yllättävän pelottava tai sitten musta on tullut täysi nössö. Syytän osasyynä Supernaturalia.
Hauskinta oli, kun Kammokujan jälkeen oli  vähän sellainen pelokas olo ja jostain syystä mun piti viedä jokin roska roskiin. Vien sen roskiin, kun yhtäkkiä roskis sanoo "Minä pidän roskista!" Hypähdin varmaan puolimetriä ilmaan ja veljekset vain nauravat mulle. Nössö mikä nössö.

Linnanmäeltä matka jatkui jatkoille Ketun isä luo ja juhlat olivat mukavat. Jopa kipeänä. Uusia ihmisiä on aina ilo kohdata.

Sunnuntaina uskalsin tuhota örkkejä Zelda- pelissä, jotka on muuten tosi hyviä. Olin kunnon sankari mäiskin niitä ihan huolella! Minä mikään nössö ole!

Minun näkökulmani Teräsmieheen

Nähtyäni 02.07.2013 The Man of Steel -elokuvan. Pidin elokuvasta kovasti ja tajuntaani nousi, että haluan kirjoittaa Teräsmiehestä. Kokonaisuus syntyy kirjoittaessani. Tekstini käsittelee varmasti omaa kosketuspintaani Teräsmieheen sekä hieman vertailuja näyttelijöiden ja elokuvien välillä. Katsotaan kuinka käy. Lisäksi tämä on ensimmäinen tekstini, jonka jaan julkisesti facebookissa. 
Blogini on ollut pystyssä 2012 tammikuusta. Blogini The hero of my own life kuvaa elämääni, tapahtumiani ja mielenkiinnon kohteitani. Nimi on taas tullut jonkinkaltaisena sekotuksena elokuvasta The Cider house rules, supersankari -tykkäämisestäni sekä siitä, että jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä sankari.

Minä lukion 1:llä ja tämä oli näytelmästä Lelukauppa. Tietenkin Teris.

Aloitetaan!

Mieleeni muistuu elävänä, se kun isä oli ostanut Teräsmies -videon. Olin pieni mieleen tulee 5 vuotta, mutta en ole täysin varma. Se oli suomenkielinen ja kertoi Teräsmiehen tarinan. Vaikutuin videosta. Teräsmies on kiistelty hahmo ja hahmoa sanotaankin usein täysin typeräksi. Liikaa supervoimia, täysin voittamaton ja hahmon asu. Ymmärrän toki kritiikin, mutta minulle Teräsmies ei näyttädy typeränä. Tuo video rakensi lapsuuteeni jäljen ja katsoinkin sen useaan otteeseen ja minulle Teräsmies näyttäytyi ihmeellisenä ja ennen kaikkea hyvänä hahmona. Jotenkin en ole kasvanut hahmosta ulos. Se on säilynyt välillä etäisempänä välillä lähempänä.
Kuka tahansa mainitseekin Teräsmiehen tämä tulee mieleeni. Tämä on lähtökohtani aina.

Tässä video: (Tunnusmusiikin osaisin hyräillä koska tahansa)

                Superman Returns ja Brandon Routh

www.fanpop.com

Ensimmäinen Teris- elokuvani oli Superman Returns(2006). Elokuva on hyvä, mutta hieman tylsä. Lisäksi elokuva odottaa vanhojen teräsmieselokuvien näkemistä. Juonen tietämistä.  SR on ikäänkuin jatko-osa vanhoille elokuville. Brandon Routh oli hyvä Teräsmies jotenkin luoden hahmosta herkän, mutta vahvan. Aidon tuntuisen. SR:sia sanotaan flopiksi. Itse ajattelen, että jokainen Teriselokuva ja jokainen näyttelijä tuo hahmoon jotain uutta. Tykkäsin myös Teriksen ja Loisin kemiasta. SR oli kaunis elokuva.

www.esquirelat.com

                           Smallville ja Tom Welling

www.gdefon.com

Seuraava harppaukseni oli tutusminen Teris-sarjakuviin ja Smallville- sarjaan. Smallvillen(2001-2010) Tom Welling on monen mielestä se oikea Teris, mutta luettuani yhden blogitekstin (linkkaan sen kohta) ei voida mielestäni sanoa, että Tom Welling on Teräsmies. Welling on Clark Kent ja todella hyvä onkin. Smallville kertoo Clark Kentin nuoruusvuosista ennenkuin hänestä tuli Teräsmies. Sarja on yksi lempisarjoistani ja pidän siitä. Minulle parhaimmat Terisaiheiset elokuvat/sarjat ovatkin tämä sarja ja itseasiassa uusin The Man of Steel -elokuva. Jotkut Smallvillen jaksot ovat tosin tylsiä, mutta paljon helmiäkin löytyy. Pääteemana juuri Clarkin sopeutuminen muiden joukkoon tai no juuri ulkopuolisuus. Halu olla, kuten muut, mutta Clark ei vaan pysty. Nuoruusvuodet ovat kiehtoneet minua aina miten sankarista tuli sankari. Tämä sarja on siitä hyvä kuvaus ja Tom Welling tekee hyvää näyttelijäntyötä. Tosin olen vasta 4.kaudella ja tämä sarja on sellainen, että se paranee mitä eteenpäin mennään. Sarjasta on tarttunut mukaan myös monta hyvää biisiä :)

Example:

The Man of Steel ja Henry Cavill

www.mggabriel.wordpress.com

The Man of Steel (2013). Olin todella ennakkoluuloinen, mutta innoissani tästä elokuvasta. Odotin tätä kauan. Toivoin ettei se olisi tylsä lisäksi mukanani oli ystäväni, joka ei pitänyt Teriksestä ja toivoin salaa, että tämä todistaisi, että Teris on mahtava supersankari eikä typerä. Ystäväni piti elokuvasta. Hahaa! Teriksestä oli rakennettu paljon inhmillisempi ja samaistuttava hahmo. Teräsmies, joka tuntee. Pidin kovasti. Elokuva oli todella toiminnallinen eikä tylsää hetkeä tullut kyllä ollenkaan. Tästä voi kiittää hyvää ohjaajaa, Henry Cavilliä ja uusien Batmanien ohjaajaa Christopher Nolania, joka oli käsikirjoituksessa mukana.

Pidin myös Russell Crowe:n Jor-Elista, hahmosta oli luotu paljon toiminnallisempi. Crowe oli ihan mieletön! Lois Lanen olen taas tottunut tuntemaan tiukkana hahmona, joka todella saa sen minkä haluaa. tämän leffan Amy Adamsin Lois Lane oli paljon pehmeämpi ja tykkättävä en ole vielä päättänyt onko se hyvä asia. Lapsuutta ja nuoruutta oli kuvattu (Jee!!!), josta siis pidin kovasti. Mikä jäi erityisesti puuttumaan oli söpöily juuri se mistä pidin Superman Returnsissa. Tämä oli Toimintaelokuva, josta hempeily puuttui miltein kokonaan.

THE MAN OF STEEL pitää kokea itse! Suosittelen.

Koska tämä elokuva ja Smallville ovat lemppareitani lähdin tietysti päässäni vertaamaan kumpi on parempi Teris Welling vai Cavill. Nyt mukaan astuu blogiteksti:

 http://jonathancyfer.blogspot.fi/2011/04/from-smallville-to-superman-man-of.html

Kyseinen bloggaaja toi esille sen mistä aiemmin kirjoitin Tom Welling näyttelee Clark Kentiä, kun taas Henry Cavill erityisesti Teräsmiestä, mutta myös Clark Kentiä. Päädyin juuri siihen johon bloggaajakin kyseisiä näyttelijöitä ei voi vertailla.

Loppupäätelmiä

Tästä piti tulla jonkinlainen vertailu, mutta tässä taisi käydä, niin että olen huono vertailija. Tosi vaikeaa keksiä huonoja puolia elokuvista saatika sitten vertailla näyttelijöitä. Taidan olla helppo katsoja. Tykästyn ja innostun. Brandon Routh ja Henry Cavillkin ovat niin erilaisia Teriksiä, mutta jos on pakko sanoa niin Henry Cavill. Unohtamatta Tom Wellingin mieletöntä Clark Kentiä. Teräsmies tuntemukseni ei kata kaikkia sarjoja ja elokuvia, mutta en koe sitä välttämättömäksi. Toki minulle voi suositella uusia kohteita. 

Minua on  kiehtonut aina myös se, että kukaan ei huomaa ikinä, että Clark Kent ja Teräsmies ovatkin sama henkilö. Etenkään Lois Lane. Ikinä  tätä elokuvista sarjakuvaan ei huomata yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Jotenkin hauska, mutta samaanaikaan älytön asia.

Teräsmiehessä pidän myös Aurinko -ideasta, että Teris saa siitä voimansa. Se on jotenkin mahtava yksityiskohta. Teräsmiehestä saa myös paljon irti. On hienoa, että nyt 2013 Teriksestä on luotu myös haavoittuva ja tunteva hahmo. 

Minulle supersankarit ovat sankareita, jotka pelastavat minut arjesta. Lohtu, kun kaikki painaa päälle. Supersankarini eivät häviä mihinkään ne ovat se turva ja se lohtu. Voima, joka auttaa minua eteenpäin. Ehkä en tietyltä osin ikinä kasva aikuiseksi. Hämähäkkimies ykkösenä ja Teräsmies hyvänä kakkosena.

Luulitte, että lopetin tähän. Jätin viimeiseksi Christopher Reeven. Kunnianosoituksena hänelle.

 

Christopher Reeve (1952-2004)

Olen katsonut kaksi vanhaa Teräsmies -elokuvaa vuosilta 1978 ja 1980. Kaksi siis vielä jäljellä. Kotoa minulta löytyy ensimmäiset kolme, joten 4. pitää metsästää jostain. Elokuvissa on toki paljon tylsää ja elokuvien kestokin on pitkä. Näin kuitenkin myös näiden elokuvien vaikutuksen uusimpaan Teris elokuvaan. Nämä elokuvat eli vanhat ovat klassikkoja ja ne ovat saaneet aikaan suuremman tapahtumaketjun. Teräsmies elokuvahahmona. Verrattuna vielä The Man of Steeliin vanhat Terikset ovat huumorilla höystettyjä siinä missä TMOS on toimintaelokuva vanhat Terikset ovat taas komedian luokkaa. Nauroin niitä katsellessani todella paljon. Pahikset etenkin on luotu hauskoiksi jopa naurettaviksi.

Christopher Reeve on mieletön Teräsmies. Olivatpa elokuvat kuinka vanhoja tahansa. Reeven Teris on ikuinen. Ymmärrän ihmisiä, joilla Reeven Teräsmies on aino ja oikea. Reeven Teriksessä on jotain todella ihmeellistä. Christopher Reeve Teriksenä on jotenkin todella karismaattinen. Pakko hämmästellä! Wau!

www.supermantv.net

Koiria ja ihmissusia

Tänä vuonna löysin sattumalta Lucian -kirjan kautta, kun nettiä selailin maninnan Väristys- sarjasta, joka liitettiin Twilightin, mutta kuvattiin herkemmäksi ja koskettavamaksi. Päätin ottaa asiasta itse selvää. Jotenkin olen aina pitänyt kaikista vampyyri -jutuista, mutta ihmissusi -jutut löydan vieläkin kiehtovimmiksi siksi olin tästä hyvin innoissani.

www.wsoy.fi

 Maggie Stiefvaterin: Väristys osoittautuikin kauniiksi lukukokemukseksi.

Juonipaljastuksia (Teitä on varoitettu)

Tarinan tytöllä Gracella on yhteys suteen ja erinäisten tapahtumien kautta susi palaa ihmiseksi ja tyttö ja poika ihastuvat toisiinsa.

Klassinen yliluonnollinen rakkaustarina? Ehkä, mutta jotenkin kirjassa oli käytetty runoutta ja tarina oli niin kaunis, että minuun se ainakin vaikutti. Teki vaikutuksen. Tykkäsin myös kirjan vaihtuvia kertojia, jotka vaihtuivat tytön eli Gracen ja pojan eli Samin välillä. Valinta oli kirjailijalta hieno koska tällä tavoin pääsi kummankin henkilön päähän.
Minua kiinnosti myls miten kirjailija rakensi ihmissusi -myytin. käyttikö hän klassisia määrittelyjä vai vetikö hän pakan kokonaan uusiksi niinkuin Stephenie Meyer teki Twilightissa Vampyyreille? Noh Stiefvaterin ihmissudet eivät olleet hirviöitä, vaan oikeaastaan susia. Ihmissudet eivät ole hirviöhypridejä eikä hopealuodeilla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ihmissuden puremasta saat myrkkyä, joka muuttaa sinut sudeksi. Minuutesi unohtuu ja sinusta tulee susi. Aluksi muutut kesäisin ihmiseksi ja aluksi vaihtelusi on suurempaa. Muutos tapahtuu lämpötilojen kautta. Miinusasteilla sinusta tulee susi lämmin ilma muuttaa sinut ihmiseksi. Kuitenkin loppujen lopuksi sinusta jää susi.
Lämpötila muuttuminen tehdään kirjassa myös jännittäväksi. Samin ruumiinlämpö kuvataan kappaleen alussa ja koska tapahtuma-aika on talvi on Gracen pidettävä Sam lämpöisenä.

 Kesti kauan ennenkuin sain 2.osan luettavaksi sen painaminen oli nimittäin lopetettu, mutta löysin sen sattumlata Info -kirjakaupan alehyllystä olin niin onnellinen. Nyt luen jo kolmatta jännittää jo miten kaikki päättyy. Toisaalta se on myös haikeaa.

Kaiken kaikkiaan tykästyin. Tämä kirjasarja jatkoi ihmissusi, susi innostustani entisestään ja huomaan piirteleväni susia. Huomaan myös ajattelevani, että jonkinlainen Kuu tai Susi kaulakoru olisi tosi siisti. Jokin noissa susissa kiehtoo tämän tytön päätä mielettömästi.

kelttikorut.com

emp.fi

Lisäksi luin nuorempana Koirahullun päiväkirja -sarjaa. 12-vuotias Ulla saa oman koiran juuri sen ikäisenä kuin itsekin sain Demin. Kirjasarja on niin nostalginen.  Se herättää ne vanhat muistot mieleen ja kirjat nappaavat vieläkin. Minäkin Ullan tavoin haaveilin, että Demistä tulisi Suomen muotovalio, agilityvalio jne. Demin kanssa todella harrastimme näyttelyitä, flyballia ja agilityäkin. Harmillisesti emme, vaan ikinä päässeet seuraan, jonka kautta olisi päässyt kunnolla harrastamaan ja kisaamaan.
Niin olen kerännyt kirjasarjaa ja löysin yhdenkin osan 20snt Kirjaston poistetuista kirjoista. Nyt minulta puuttuu enää yksi osa. Olen päässyt jo kirjasarjassa melkein vikaan osaan nyt luettuani ne uudestaan ja jotenkin Ullan treeni-innokkuus ja koirapuuhailu saa minunkin sisäisen koiranörttini heräämään. Oi miksi emme Demi ikinä päässeet harrastamaan agilityä seuraan?

Kesäpuuhailuja

Juhannus meni mukavasti tärkeiden ihmisten seurassa ja sen jälkeisestä viikostakin eli tämä viikko on ollut mieletön!

Aloitin lukemaan ylppäreihin pääsin alkuviikosta hyvin alkuun, mutta loppuviikosta se vähän jäi. No minulla on tällä viikolla vielä aikaa lukea. Huvittaisi, vaan paljon enemmän olla lomalla ystävien ja Ketun kanssa. Lukeminen varsinkin nyt, kun siihen on aikaa kiinnostaa plajon enemmän kuin psykologian lukeminen.

 Kävin pitkästä aikaa juoksulenkillä en edes jaksanut juosta pitkään. Sinänsä se ei haittaa, sillä reissuun mahtui myös punneruksia ja vatsalihakisa sekä uiminen.
Viikkoon mahtuu myös Kettua ja Aurinko, joka soitti spontaanisti, että hänellä on auto mennään asuinpaikallani uimaan jonnekkin ja niinpä sitten eksyimme ihan mereen uimaan. Vesi oli kylmää, mutta meressä on jotenkin ihan eri fiilis uida kuin järvessä. Meri on niin paljon suurempi.

Tittidii ja eilen olin pelaamassa jo toisena vuonna peräkkäin Paintballia. Maastopuku päällä ja kuulapyssy kainalossa tuli riehuttua kunnolla ja kotiinpalattua oli ihana saada jäätelöä (Ingmanin Vanilja: suklaarouhe on parasta suosittelen) ja ottaa rennosti. Hauskaa oli ja menee ehdottomasti yhteen kesän koho kohdista.

Loppuviikolla ei olekaan mitään ihmeelistä. Ylppäreihin pitäisi jaksaa lukea. Ihan toinen lukeminen kiinnostaisi minua paljon enemmän.

P.s. Honey -faaraokoirani pelkää ukkosta kuollakseen. Heti, kun se uskoo aistivansa ukkosen se ryntää joko yläkertaan tärisemään tai kirmaa syliin huohottamaan ja tärisemään. Raukka on tosi säälittävä tulee ihan Nipsu muumeista mieleen. Höpsö tuo minun koirani <3

Ajatelmia jotka koskettavat minua juuri nyt

Taas tässä kävi näin etten ole kerennyt raapustamaan tänne mitään. Tai no ei ole oikein tiennyt, että mitä tänne haluaa jakaa. Rankkaa, mutta selviän.

Sitä sanotaan... että vanhuus ei tule yksin, mutta sen tiedän että aikuisuus tulee yksin. On niitä monia taisteluita ja niitä omia demoneita, jotka on vain kohdattava silmästä silmään.

"Taisteluista suurimman käyt sisälläsi."
                  - Spider-man 3

"Miksi kaadumme? Jotta opimme nousemaan ylös."
                           -Batman Begins

"Ole ystävällinen -
jokainen jonka tapaat
taistelee omaa
taisteluaan."
     -John Watson

"It doesn't matter what you are,
only matters what you do.
It's your choise."
                  - Sam Winchester, Supernatural

" Todellisen sankarin suuruutta ei mitata voiman,
vaan sydämen suuruuden mukaan"
                            -Hercules

"There is some good in this world mr. Frodo and it's worth fightin for"
                                               -Samvais Gamgi
 "Tavoittele kuuta taivaalta,
   ja vaikka et onnistuisi,
   olet silti yksi tähdistä."
            -P.S. Rakastan sinua -kirja

"Luota sydämeesi jos meri syttyy palamaan
ja elä rakkaudella, vaikka tähdet kääntyisivä nurin."
                                 - E.E. Cummings

Taistelen jälleen tieni valoon ja...
"Elämämme paras osa löytyy sydämistä,
jotka ovat rakastaneet meitä."
<3

Vuoden tavoite ja tulevaisuuden uusia tuulia

Minun vuoden tavoiteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja. Paljon erilaisia kirjoja. Omia lempi genrejä on ollut romantiikka ja etenkin fantasia. Nyt aion kuitenkin lukea myös muita kirjoja. Etenkin keskittyen muihin kirjoihin. Kirjoja mahdollisimman laajasti. Klassikkot kiehtovat ja paljon. En nyt muista mitä kaikkea olen lukenut koska muistikirja ei ole nyt mukana. Aloitus siis 2013 tammikuussa ja aikaa luultavasti 2014 tammikuuhun.

Tulevaisuuden tuuliin taas tuli uusia tuulia, kun juttelin isoäidin luona siitä, että mikä musta tulee. Ensimmäinen juttuni on ylä-asteelta asti ollu Näyttelijä. Näyttelijäksi on vain tosi vaikea päästä, vaikka olisikin hyvä ja vaikka pääsisikin työllistyminen on vaikeaa.
Rupesin miettimään myös Lähihoitajaa, Sairaanhoitajaa ja Kätilöä. Juteltiin tosiaan isoäidin kanssa ja kerroin, että lukeminen on aina ollut se mun juttu, että kirjallisuustieteen lukeminen Yliopistossa voisi olla kivaa en vain ole varma haluanko äidinkielenopettajaksi. No isoäidiltä tuli sitten, että hänen tuttunsa oli ollut juuri Ruotsin opettajana lukiossa, mutta oli nyt lähtenyt lukemaan itseään Kirjastonhoitajaksi.
Tästä innostuneena kiitin isoäitiä ja lähdin kotiin selvittämään miten voi tulla kirjastonhoitajaksi. Ensin opintoluotsi ehdotti Tradenomia ja Informaatiotiedettä Yliopistoon. Ei napannut yhtään. No jotenkin taas eksyin kirjallisuustieteen sivuille ja luin miksi kaikeksi voi työllistyä ja tadaa siellä luki KIRJASTOON. Tuli sellainen välähdys hetki. Hehkulampun syttyminen. Heureka! Wuhuu!

Eli siis lukion jälkeen aion pyrkiä näyttelijäksi ja todella yrittää teatteria, mutta kirjallisuustiede ei tunnu varavaihtoehdolta, vaan se kilpailee jo teatterin kanssa. Tämä ollut tämän päivän yksi teemoista päässä: Meneekö Jased Yliopistoon näyttelijätyönopintoihin vai Yliopistoon kirjallisuustieteen perässä. Teatteri vs. Kirjallisuus.

Ja vaikka en pääsisi kumpaankaan suoraan, niin teatteria pystyy opiskelemaan vuoden Kauniaisten työväenakatemiassa ja myöskin kirjallisuustiedettä. Avoin yliopisto on myös keksitty. Olen myös kysellyt oman lukion äidinkielenopettajilta missä lukivat kirjallisuutta ja etenkin toinen lupasi ottaa selvää minua varten. Ihanaa!

Rakkaus kirjoihin ja lukemiseen on ajanut tähän. Aina jos saa valita katsonko elokuva, pelaanko vai luenko kirjaa lukeminen on aina ykkösenä. Teatteri on myös siivittänyt elämääni ja nostanut itsetuntoani ja oman turvallisuusalueen alueelta pois hyppäämisestä. Joten minulla on nyt edessä paljon pohdittavaa!

Taistelija

Viime kirjoituksesta on aikaa. Tammikuussa! (Tää blogikin ollu vuoden pystyssä) Mihin mä oon kadonnu?

 Oma teatterilukiodiplomi meni hyvin loppuarvosanaksi tuli 4/5 eli 9 eli kiitettävä. Se on jo tosi hyvin ensimmäiseksi omaksi käsikirjoitukseksi, ohjaukseksi ja näyteltäväksi jutuksi.

Lähinnä kiire oli ton Hamletin aikaan se sana 14 esitystä siinä meni maaliskuu. Tosi paljon harkkoja ja tosi vähän aikaa kotona vaan olla. Olin niin menossa etten edes muista tuota aikaa kunnolla. Tein kaikkeni ja annoin kaikkeni. Tuntuu hienolta, että on 17-18- vuotiaana ollut tekemässä näytelmien klassikkoa Hamlettia. Wau!
Siinä sivussa elämääni tuli myös Kettu. Ollaan tunnettu Ketun kanssa jo pari vuotta ensimmäisenä yhteisenä tekijänä sama lukio. Jotenkin, vaan tosi luonnollisella tavalla me alettiin olla yhdessä. En voisi olla onnellisempi.

Tässä mä kirjoittelen toukokuussa näin pienellä tekstillä 4 kuukautta. Hamlet vei paljon aikaa. Elämä tapahtui teatterilla. Huhtikuu meni lähinnä levätessä ja seuraavaksi pitäisi kehitellä tuota kesää jotenkin. Siihen mahtuu ainakin kesälukio ruotsin ja abiruotsin kurssien myötä. Myöskin autokoulu on ollut harkinnan alla. Kesällä pitää myös lukea ylioppilaskirjoitukseen ne starttaavat syksyllä 2013 ja toivon mukaan keväällä 2014 mulla on lakki päässä.

Joskus mä vaan itsekin hämmästelen, sitä kuinka vaan selviän kaikesta. Oli kuinka rankkaa tai kiireistä mä en vaan pysty antaa periksi. Mä oon taistelija.

Sattumaa vai kohtalon ripaus?

Koulun jälkeen menin Selloon käymään kaupassa. Istuin alas ja no olin väsynyt ja ehkä vähän surkeakin fiilis. Istuin siinä ja pohdin elämääni, kun viereeni istui hyväntuulinen ja karismaattinen mies haitarin kanssa ja kysyi mun nimeä ja hän esittäytyi Joonaksi ja alkoi soittamaan ja laulamaan tähän tapaan " Joona ja Jasmin istuvat tässä Sellossa ja tuolla punatakkinen nainen kävelee ohi ja sitten he lauloivat yhteen ääneen huuuuuh- uuuh" ja jee me laulettiin tuota huu-uuhta ja aah. Ihanaa!
 Kiitin kappaleen jälkeen ja kysyin että haluaako hän rahaa tai jotain? Sanoi vain, että hänellä ohjelma tulossa ja hän täällä koko päivän ilahduttanut ihmisiä, halaillu ja laulellu ihmisiä/ihmisille. (se sit vissiin kuvattiinkin)

Sanoinkuvaamatonta. Noin pieni hetki ja mun hymy palasi mun naamalle. Tämä Joona sai parannettua yhden ihmisen päivän noin pienellä asialla. Se tuntuu ihan ihmeeltä. Mun pieni päivän pelastukseni.


Mä löysin hänet!
 Joona Kortesmäki:
https://www.facebook.com/joonakortesmaki


Lisää:
 http://joonakortesmaki.com/

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/monitoimikone_nimelta_posteljoona/

Missä oot?

Pitkä aika siitä, kun viimeks oon mitään tänne raapustanu. Ollut, vaan niin menossa ja halunnu kuitenkin kirjoittaa tänne silloin, kun on sellainen fiilis ja ei vaan oo ollu.

Mistäs mä aloittaisin? No Hamletissa mennyt nyt paljon aikaa. Meidän teatteriryhmä  Kaaos tekee William Shakespearen Hamletin. Mun rooli on Rosencrantz, joka on meidän versiossa nainen ja paljon nahkavaatteita ja huulipunaa. Rosencrantz on henkivartija, sotilaspäällystöä ja Hamleti vanhoja ystäviä. Tykkään kyllä jo roolista ja alkanut tapahtua sellaista sulautumista rooliin. Se on jännä tunne. Alkaa ajattelemaan niinkuin roolihahmo kokee kaiken mitä roolihahmo kokee. Matkalla ollaan kuitenkin vielä. Joku fiksu onkin sanonut näyttelijän tekevän hyppäyksen syviin vesiin ja sitten nousee takaisin pinnalle.

Nykytanssia puuhannut myös. Sunnuntaisin päivä alkaa teatteritreeneillä ja loppuu tanssituntiin. Se on rankkaa, mutta toisaalta keho on lämmin jo teatteritreeneistä ja estot ovat paljon pienemmät. Ja tykkään kyseisestä lajista koen sen juuri minulle sopivaksi.


Huomenna Teatterinlukiodiplomin- esitys jännittää ja paljon. Näytelmä on käsikirjoittamani, ohjaamani ja vielä näyttelemäni. Toisaalta on niin alaston olo huomenna. Toisaalta kässäri on taas hyvä se kantaa ja on tullut treenattuakin. Mini-näytelmä pelkojen voittamisesta. Kyseessä on painajainen ja näytelmässä on Mörkö. Mörkö, josta tyttö näkee jokayö unta. Nyt tyttö herää unessa jolloin eteen tulee ongelma: riittääkö rohkeus voittamaan pelon.

  Olen miettinyt omia roolejani ja oon huomannut, että niitä on monta etenkin jos pitäisi olla hyvä niitä kaikkia kohtaan:  hyvä opiskelija, hyvä ystävä, hyvä koiranomistaja, hyvä tytär, hyvä sisko, hyvä tanssija, hyvä työntekijä ja hyvä näyttelijä. Usein vain osa jää pois ja se on harmi. Tunnen siitä syyllisyyttä. Toisaalta tulee aika, kun musta taas kuulee enemmän ja en mä kadonnut ole kuljen vain omia polkujani. Polku näyttää tällä hetkellä Hamlettia.