Viime aikoina tuntunut kyllä tosi rankalta. Jotenkin olen onnistunut nukkumaan pommiin, kaatumaan pyörällä yms. Hajottanut kännykän...
Tuntui, että niitä poissaoloja, vaan kertyi ja koulu ahdisti monestakin syystä. Ahdisti muutenkin ei vain koulu. Sain asiat kuitenkin hoidettua, niin kuin yleensä asioille tapahtuu ne tuppaa järjestymään-
Yks suuri juttu on tietenkin oma diplomi eli siis teatterilukiodiplomi, jossa pitää tehdä täysin oma esitys. Minä, joka rakastan valmiita kässäreitä ja hyvää ohjaajaa joudun nyt olemaan se itse. Etenkin tässä kohtaa iski myös epäonnistumisen pelko vahvasti. Mitä jos kaikki menee pieleen ja siitä tulee ihan hirveä? Mitä jos musta ei tulekaan mitään? Tuntuu todella, että diplomini on Näytön paikka. Näyttää mistä mut on tehty. Näyttää, että mä pystyn siihen. Näyttää, että tämä se on se mun juttu; Näytteleminen. Ei siis yhtään paineita.
No diplomi on edistynyt jo paljon. Vielä pitäisi tehdä kässäri ja puvut. Siitä mitä mun päähän on syntynyt. Diplomi ei ahdista enää, niin paljon kuin se ahdisti koska mulle on tullut päähän mielikuvia ja juoni. Vaikeinta on aloittaminen. Ensi askeleet.
Mun marraskuu näyttää ihan kauheelta. Ei pelkästään marraskuu, vaan viikot Joululomaan asti. Maanantai ja torstai on mun viikkojen ainoat vapaapäivät. Tiistaisin teatteritreenit. Tehdään William Shakespearen Hamlet. Keskiviikkoisin tyttökerho ja sinne suoraan koulusta. Pe-su joko teatteritreenit tai Ohjaajakurssi, joka on myös teatterilla. Sunnuntaina tanssi.
Nyt ekan treeniviikonlopun jälkeen teatteri tuntu, niin hyvältä. Meidän ryhmä on ihan uskomaton. Ne ihmiset saa hymyn mun huulille ja nauramaan. Me tehdään kaikki, niin tosissaan, mutta silti ei tosikkona. Meidän ohjaajakin on niin uskomaton. Aah tän viikonlopun jälkeen teatteri tuntuu turvapaikalta. Mikä on hyvä, sillä siellähän mä tuun olee 4 kertaa viikossa.
Lisäksi ensviikolla meen sunnuntaina hoitaa omien koirieni kasvattajan koiria. Menen siis su-ti heille ja mulle varataan ruokaa jääkaappiin. Koirat ovat ihania kaksi setteriä ja yksi hymyilevä faaraokoira-rouva. Etenkin toisella settereistä mulla on siihen omituinen vaikutus; se menee ihan hulluksi ja saa hepulin ja yrittää ruveta leikkimään mun kanssa viskoen tassujaan mulle. Kyseinen koira ei kuulemma tee tätä kenelläkään muulle. Toisen setterin kanssa taas kisasimme Junior Handlerissa joten se tuntee minut taas siksi. Se oli minulla monta kertaa hoidossa juuri näyttelyiden takia.
Joo, että paljon tohinaa riittää ja silti mä oon tässä hengittäen sisään ja ulos. Mulla on selvä suunta ja nautin tän kuukauden jutuista. Kyllä tästäkin kuukaudesta selvitään.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Treenipäiväkirja 8 seiskan jäädessä jo unohduksiin
Tänään piti ottaa hellemmin, sillä olin kaatunut pyörällä ja polvet olivat vielä hieman kipeät etenkin suurien mustelmien vuoksi.
Meni yllättävän hyvin. Pysyin mukana ja muutenkin tuntui hyvältä tanssia. Ei se ole, niin vaikeaa, kunhan pääsee kunnolla sisälle. Tuntuu, että nyt olen jo koputtelemassa ovelle aiemmin epäröinut edes koputtaa.
Epäröinti ja epäonnistumisen pelko ne vain jahtaavat pitää oppia luottamaan itseensä. Ei saa pelätä epäonnistumista ja jos ei osaa kysyy ja uskaltaa kysyä. Uskaltaminen.
Kyllä musta vielä hyvä tulee. Mä tunnen sen.
Meni yllättävän hyvin. Pysyin mukana ja muutenkin tuntui hyvältä tanssia. Ei se ole, niin vaikeaa, kunhan pääsee kunnolla sisälle. Tuntuu, että nyt olen jo koputtelemassa ovelle aiemmin epäröinut edes koputtaa.
Epäröinti ja epäonnistumisen pelko ne vain jahtaavat pitää oppia luottamaan itseensä. Ei saa pelätä epäonnistumista ja jos ei osaa kysyy ja uskaltaa kysyä. Uskaltaminen.
Kyllä musta vielä hyvä tulee. Mä tunnen sen.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Treenipäiväkirja nro 6
Parhaimpia nykytanssi kertoja ovat ne, jossa on vain minä ja ohjaaja. Nyt oli sellainen ensimmäistä kertaa ekan kerran jälkeen.
Aluksi puhuimme niitä näitä ja kysinkin siitä, että nyt Nykytanssi ryhmä oli jaettu: alkeisiin, perusteisiin ja jatkoon, joista jälkimmäinen oli se, jossa itse olin, niin että mikä minun paikkani olisi ja olinko oikeassa paikassa. Ohjaajan mukaan olin oppinut 5 viikossa jo tosi hyvin ja, kun ryhmä oli pieni minun tasoni ei kuulemma haittaisi mitään. Lisäksi jotenkin ajattelisin, että haasteet eivät ole huono juttu onhan aivoille töitä ja pistän itseni täysillä likoon. Toki on liikkeitä joita en vielä osaa ja en ole vielä enkä voikkaan olla tosi hyvä tanssimaan.
Ohjaaja painotti tällä kerralla erityisesti nyt sitä, että jos on jokin hankala kohta, niin kysy ja minähän kysyin ja ohjaaja katsoikin nyt minua ja korjasi, jos jokin meni väärin.
Eniten pidin lattian poikki sarjoista, joissa käytettiin eri tasoja. Haluan, vaan kuulla sen mikä on tanssiteknillisesti oikein ja mitä saan ja mitä en saa tehdä. Koska jos en tiedä rupean, vaan miettimään ja sitten ei mikään mene putkeen. Nyt sain kuulla, kun kysyin ja ohjaaja sanoi harjoituksen jälkeen mitä vielä pitäisi parantaa ja kehut lämmittivät eli jos kokeilin rohkeammin ja kuulin sanan hyvä se lämmitti. Muutaman lattian poikki harjoituksen jälkeen tuli tosi hyvä olo miten sen sanoisi no olin liekeissä.
Palautteesta pitää muistaa se, että pyörimissä ei kannatta käyttää kyynärpäitä voi sattua tai tulla mustelmia tai käydä pahemmin. Pitää siis työntää kämmenistä ja käyttä sellaista opetettua tapaa kääntyä, jota en musitanut. Lisäksi ottaa välillä se katse pois maasta ja katsoa määrätietoisesti eteenpäin ja mitä itse huomasin antaa mennä!
Vautsit oon tanssista tosi innoissani! Vatsalihakset, olkapäät, hartiat ja käsivarret, vaan hieman kipeet. Alan huomaamaan jo pientä kehitystä ja sitä, että ihan huomaamatta tai tahallisesti teen tanssiliikkeitä niin kotona kuin ulkonakin.
Aluksi puhuimme niitä näitä ja kysinkin siitä, että nyt Nykytanssi ryhmä oli jaettu: alkeisiin, perusteisiin ja jatkoon, joista jälkimmäinen oli se, jossa itse olin, niin että mikä minun paikkani olisi ja olinko oikeassa paikassa. Ohjaajan mukaan olin oppinut 5 viikossa jo tosi hyvin ja, kun ryhmä oli pieni minun tasoni ei kuulemma haittaisi mitään. Lisäksi jotenkin ajattelisin, että haasteet eivät ole huono juttu onhan aivoille töitä ja pistän itseni täysillä likoon. Toki on liikkeitä joita en vielä osaa ja en ole vielä enkä voikkaan olla tosi hyvä tanssimaan.
Ohjaaja painotti tällä kerralla erityisesti nyt sitä, että jos on jokin hankala kohta, niin kysy ja minähän kysyin ja ohjaaja katsoikin nyt minua ja korjasi, jos jokin meni väärin.
Eniten pidin lattian poikki sarjoista, joissa käytettiin eri tasoja. Haluan, vaan kuulla sen mikä on tanssiteknillisesti oikein ja mitä saan ja mitä en saa tehdä. Koska jos en tiedä rupean, vaan miettimään ja sitten ei mikään mene putkeen. Nyt sain kuulla, kun kysyin ja ohjaaja sanoi harjoituksen jälkeen mitä vielä pitäisi parantaa ja kehut lämmittivät eli jos kokeilin rohkeammin ja kuulin sanan hyvä se lämmitti. Muutaman lattian poikki harjoituksen jälkeen tuli tosi hyvä olo miten sen sanoisi no olin liekeissä.
Palautteesta pitää muistaa se, että pyörimissä ei kannatta käyttää kyynärpäitä voi sattua tai tulla mustelmia tai käydä pahemmin. Pitää siis työntää kämmenistä ja käyttä sellaista opetettua tapaa kääntyä, jota en musitanut. Lisäksi ottaa välillä se katse pois maasta ja katsoa määrätietoisesti eteenpäin ja mitä itse huomasin antaa mennä!
Vautsit oon tanssista tosi innoissani! Vatsalihakset, olkapäät, hartiat ja käsivarret, vaan hieman kipeet. Alan huomaamaan jo pientä kehitystä ja sitä, että ihan huomaamatta tai tahallisesti teen tanssiliikkeitä niin kotona kuin ulkonakin.
Syysloma ja jotain siltä väliltä
Syysloma meni aivan liian nopeasti!
Syyslomaa edeltävänä lauantaina 13.10. menimme yhdessä äitini kanssa leffafriikkejä, kun olemme Leffakirppikselle. Löysin ilmoituksen Metro- lehdestä ja innostuin. Oli tosi nastaa ja mukaan tarttui paljon elokuvia ja vielä edullisesti leffat olivat about 1-3e kappaleelta. Leffakirppis järjestetään pari kertaa vuodessa tällä kertaa vähän kuin vastalauseena Hulluille Päiville ja leffakirppis oli ihan Stockan lähellä Helsingissä.
Tosi paljon mukaan tarttui erityisesti Matt Damon nimisen näyttelijän elokuvia ihan sattumalta. Leffakirppiksen jälkeen kävin isällä pikkusysteriä moikkaamassa.
Sunnuntaina...
Aurinko tuli meille ja yllättäen ilta meni elokuvia katsellessa jopa 3 elokuvan verran. Tosin elokuvista yksi oli leffakirppikseltä. Ensin vuorossa oli siis Matt Damonin pätkä Medusan Verkko, josta tykkäsin tosi paljon. Harmiksi kirppikseltä oli lähtenyt mukaan 1. ja 3.osa (joten kakkonen löysi luoksemme Huuto.netistä vasta tänään. Joten Matt Damonia pukkaa tällekin illalle) Lisäksi katsoimme Avengers leffasta eli sarjakuvaleffasta innostuneina Captain American ja Iron manin. Ei se ole nykyään pelkkä Hämis sarjakuvadiggaaminen on vissiin jotenkin leviävää ja ihanaa, että Aurinko tyksii myös. Jee! Söpöä oli lähteä aamulla kouluun tietäen, että sinne se Aurinko jäi nukkumaan.
No niin sitten syyslomaan!
Se alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa, koska ensin oli ollut koulupäivä neljään ja vielä töitä (kerhonohjaus) seitsemään ja piti ja halusin käydä kaupassa joten olin vasta kasin jälkeen kotona.
Jostain kumman syystä ;) halusin katsoa jonkun Matt Damonin pätkän, kun olin vielä Sellon Anttilasta löytänyt tiistaina 3 kyseisen herran leffaa 10e! Nyt kyseisen herran pätkiä on meillä yhteensä 10.
Tiedän, että tämä kuulostaa perustelulta, mutta Damon on oikeasti tosi hyvä näyttelijä. Nimittäin leffan, jonka päätin katsoa eli The Talented Mr. Ripley kertoi sosiopaatista, joka osaa matkia ihmistä ja lopulta haluaa muuttua täksi. Damon siis esitti kyseistä sosiopaattia ja vaihteli roolejaan kiltistä hissukasta itsevarmaksi tyypiksi. Vaihdos oli uskomaton ja uskottava. Nukahdin kyllä ihan elokuvan loppupuolella, koska pitkä päivä.
Lauantaina katsoin vielä Good Will Huntingin, joka oli kyllä todella hyvä. Siitä traileri alla. Joten hyvän ulkonäön lisäksi kyseessä on vallan lahjakas näyttelijä ja lisäksi käsikirjoittaja jopa Oscarin voitto käsikirjoituksesta yhdessä Ben Affleckin kanssa elokuvasta Good Will Hunting.
Torstaina menin yökylään Sanialle oli juuri mukavaa. Ollaan tunnettu eskarista asti ja Sanian seurassa voin yhä olla se lapsi ja oma itseni se tuntuu hyvältä. Paistettiin lettuja tungettiin elintarvikeväriä Spritiin ja kermavaahtoon ja katsottiin Jurassic Park. Pelailtiin lautapeliä, juteltiin kuulumista, jatko-opiskelupaikoista, peleistä ja pokemonista. Kyllä jäi kyllä niin hyvä fiilis ja nyt kun Sania muisti sain synttärilahjanikin. Hän oli tehnyt itse sinisista puuhelmistä minulle kaulakorun ja rannekorun. Jännästi kertynyt rannekoruja eri ystäviltä se on jees niitä pitäessä muistuu pysyy juuri kyseinen ihminen mielessä.
Perjantaina näin Aurinkoa. Tehtiin pitkälenkki hänen koiransa kanssa ja puhuin kaikesta mistä en kerennyt puhumaan sunnuntaina ja Aurinko kuunteli. Eritysesti, kun puhe tuli diplomista Aurinko oli ihan ihmeissään miten olen pystynyt luomaan sen kaiken ihan vain pääni sisällä ja, että olisi mahtavaa tulla katsomaan.
Lauantaina oltiin vain äidin kanssa. Käytettiin koirat ulkona sitten se Good Will Hunting. Laitoin kanankoipia riisi ja vihannespedillä maistui muuten tosi hyvältä! Hyvä minä! Lämmitettiin sauna ja juteltiin. Se oli sellaista mukavaa yhdessäoloa ilman kiirettä.
Sunnuntaina äiti lähti mummolaan Honeyn kanssa ja minä jäin kotiin. Söin, surffailin ja pelailin netissä ja katsoin The O.C:tä sen jälkeen olikin 6. nykytanssi kerran aika.
Syyslomaa edeltävänä lauantaina 13.10. menimme yhdessä äitini kanssa leffafriikkejä, kun olemme Leffakirppikselle. Löysin ilmoituksen Metro- lehdestä ja innostuin. Oli tosi nastaa ja mukaan tarttui paljon elokuvia ja vielä edullisesti leffat olivat about 1-3e kappaleelta. Leffakirppis järjestetään pari kertaa vuodessa tällä kertaa vähän kuin vastalauseena Hulluille Päiville ja leffakirppis oli ihan Stockan lähellä Helsingissä.
Tosi paljon mukaan tarttui erityisesti Matt Damon nimisen näyttelijän elokuvia ihan sattumalta. Leffakirppiksen jälkeen kävin isällä pikkusysteriä moikkaamassa.
Sunnuntaina...
Aurinko tuli meille ja yllättäen ilta meni elokuvia katsellessa jopa 3 elokuvan verran. Tosin elokuvista yksi oli leffakirppikseltä. Ensin vuorossa oli siis Matt Damonin pätkä Medusan Verkko, josta tykkäsin tosi paljon. Harmiksi kirppikseltä oli lähtenyt mukaan 1. ja 3.osa (joten kakkonen löysi luoksemme Huuto.netistä vasta tänään. Joten Matt Damonia pukkaa tällekin illalle) Lisäksi katsoimme Avengers leffasta eli sarjakuvaleffasta innostuneina Captain American ja Iron manin. Ei se ole nykyään pelkkä Hämis sarjakuvadiggaaminen on vissiin jotenkin leviävää ja ihanaa, että Aurinko tyksii myös. Jee! Söpöä oli lähteä aamulla kouluun tietäen, että sinne se Aurinko jäi nukkumaan.
No niin sitten syyslomaan!
Se alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa, koska ensin oli ollut koulupäivä neljään ja vielä töitä (kerhonohjaus) seitsemään ja piti ja halusin käydä kaupassa joten olin vasta kasin jälkeen kotona.
Jostain kumman syystä ;) halusin katsoa jonkun Matt Damonin pätkän, kun olin vielä Sellon Anttilasta löytänyt tiistaina 3 kyseisen herran leffaa 10e! Nyt kyseisen herran pätkiä on meillä yhteensä 10.
Tiedän, että tämä kuulostaa perustelulta, mutta Damon on oikeasti tosi hyvä näyttelijä. Nimittäin leffan, jonka päätin katsoa eli The Talented Mr. Ripley kertoi sosiopaatista, joka osaa matkia ihmistä ja lopulta haluaa muuttua täksi. Damon siis esitti kyseistä sosiopaattia ja vaihteli roolejaan kiltistä hissukasta itsevarmaksi tyypiksi. Vaihdos oli uskomaton ja uskottava. Nukahdin kyllä ihan elokuvan loppupuolella, koska pitkä päivä.
Lauantaina katsoin vielä Good Will Huntingin, joka oli kyllä todella hyvä. Siitä traileri alla. Joten hyvän ulkonäön lisäksi kyseessä on vallan lahjakas näyttelijä ja lisäksi käsikirjoittaja jopa Oscarin voitto käsikirjoituksesta yhdessä Ben Affleckin kanssa elokuvasta Good Will Hunting.
Torstaina menin yökylään Sanialle oli juuri mukavaa. Ollaan tunnettu eskarista asti ja Sanian seurassa voin yhä olla se lapsi ja oma itseni se tuntuu hyvältä. Paistettiin lettuja tungettiin elintarvikeväriä Spritiin ja kermavaahtoon ja katsottiin Jurassic Park. Pelailtiin lautapeliä, juteltiin kuulumista, jatko-opiskelupaikoista, peleistä ja pokemonista. Kyllä jäi kyllä niin hyvä fiilis ja nyt kun Sania muisti sain synttärilahjanikin. Hän oli tehnyt itse sinisista puuhelmistä minulle kaulakorun ja rannekorun. Jännästi kertynyt rannekoruja eri ystäviltä se on jees niitä pitäessä muistuu pysyy juuri kyseinen ihminen mielessä.
Perjantaina näin Aurinkoa. Tehtiin pitkälenkki hänen koiransa kanssa ja puhuin kaikesta mistä en kerennyt puhumaan sunnuntaina ja Aurinko kuunteli. Eritysesti, kun puhe tuli diplomista Aurinko oli ihan ihmeissään miten olen pystynyt luomaan sen kaiken ihan vain pääni sisällä ja, että olisi mahtavaa tulla katsomaan.
Lauantaina oltiin vain äidin kanssa. Käytettiin koirat ulkona sitten se Good Will Hunting. Laitoin kanankoipia riisi ja vihannespedillä maistui muuten tosi hyvältä! Hyvä minä! Lämmitettiin sauna ja juteltiin. Se oli sellaista mukavaa yhdessäoloa ilman kiirettä.
Sunnuntaina äiti lähti mummolaan Honeyn kanssa ja minä jäin kotiin. Söin, surffailin ja pelailin netissä ja katsoin The O.C:tä sen jälkeen olikin 6. nykytanssi kerran aika.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
treenipäiväkirja 3, 4 ja etenkin 5
3.kertana...
tuntui, että aloin oppia ja liikkeetkin alkoivat tulla tutuiksi tunsin onnistuvani. Muuta en enää muista.
4. kerta.
Tuntui etten osannut mitään! Olin aina jäljessä ja liikkeet tuntuivat vaikeilta. En jotenkin hamottanut niitä päässäni. Järjen ääni täytti mieleni. Ei susta voi tulla hyvää tanssijaa, kun aloitat niin myöhään. Kato nyt et sä osaa. Hitsit toi liike meni huonosti. Etsä osaa tehdä edes tota kunnolla. Joo eli ei mennyt putkeen. Koin turhautumista ja ärtymystä ja tein kaikki osaamanikin kuviot väärin. Vertasin itseäni muihin.
Kun olen hermostunut puristelen huuliani huulillani ja minusta tulee jäykkä, eihän silloin voi mitenkään onnistua. Lähdin tunnilta itku kurkussa. Ei minusta ikinä tule hyvää tanssijaa.
Kun nyt katson taaksepäin tunnen itseni hölmöksi. Olin tanssinut vasta 4. kertaa. Ei minun kuulunut osata. Saan olla huono ja näyttää tyhmältä. Tärkein muistisääntö on, että tekee parhaansa, niin hyvin kuin osaa.
5. kerta
Minulla oli tällä kerralla kova tarve näyttää itselleni, että pystyn siihen. Voitettava oma pelko ja järjen äänen hiljentäminen. Luin eräästä kirjastani tälläisen lainauksen, joka sopi hyvin juuri minulle:
"Koska sinä olet
ensimmäinen kaltaisesi
aikojen alusta asti ja
ainutlaatuinen,
ei sinua voi
verrata mihinkään"
Brenda Ueland
Olin ollut katsomassa Aladdin- musikaalia ja esitysten jälkeen tulee kauhea tarve itse päästä tekemään, toteuttamaan itseään ja etenkin luovuuden kautta. Tällä kertaa siihen todella tuli tilaisuus nimittäin tanssitunti. Fiilis oli tosi hyvä ja päätin, että en aio luovuttaa.
Meni todella hyvin siis minun mittapuuni mukaan. Ylitin itseni. Lopetin vertaamiseni muihin ja keskityin itseeni. Meillä oli aluksi perus lämmittelysarjat. Vihaan niitä hetkiä, kun ei ole ohjaaja mallina, vaan hän katsoo miten tehdään tulee tarve olla hyvä ja silloin yleensä teen ihan simppelitkin jutut väärin. Ne hetket, kun ohjaaja katsoo ovat kuitenkin tärkeitä, koska ohjaaja osaa silloin sanoa mitä kannattaa korjata jne. Vielä, kun meitä oli tällä kerralla 3, niin ohjaajalla oli aikaa keskittyä kaikkien suorituksiin.
Lempparini oli melkein rennot apinahyppelyt joista tietenkin osittain tykkäsin jo pelkän nimen perusteella. (Abu-apina Aladdinista) Pitää näköjään kehitellä jotkut mielikuvat siitä mitä teen ja miksi sitä teen, niin minuun saa eloa. Motiivin. Aikakin meni tosi nopeasti ja tanssitunti oli aivan liian nopeasti ohi. Joten kai pientä flow meininkiäkin on havaittavissa. ;)
Vertaa 4. kertaan tällä kerralla astuin tanssisalin ovista ulos hymyillen, naurahdellen ja tanssien. Hyvä minä!
tuntui, että aloin oppia ja liikkeetkin alkoivat tulla tutuiksi tunsin onnistuvani. Muuta en enää muista.
4. kerta.
Tuntui etten osannut mitään! Olin aina jäljessä ja liikkeet tuntuivat vaikeilta. En jotenkin hamottanut niitä päässäni. Järjen ääni täytti mieleni. Ei susta voi tulla hyvää tanssijaa, kun aloitat niin myöhään. Kato nyt et sä osaa. Hitsit toi liike meni huonosti. Etsä osaa tehdä edes tota kunnolla. Joo eli ei mennyt putkeen. Koin turhautumista ja ärtymystä ja tein kaikki osaamanikin kuviot väärin. Vertasin itseäni muihin.
Kun olen hermostunut puristelen huuliani huulillani ja minusta tulee jäykkä, eihän silloin voi mitenkään onnistua. Lähdin tunnilta itku kurkussa. Ei minusta ikinä tule hyvää tanssijaa.
Kun nyt katson taaksepäin tunnen itseni hölmöksi. Olin tanssinut vasta 4. kertaa. Ei minun kuulunut osata. Saan olla huono ja näyttää tyhmältä. Tärkein muistisääntö on, että tekee parhaansa, niin hyvin kuin osaa.
5. kerta
Minulla oli tällä kerralla kova tarve näyttää itselleni, että pystyn siihen. Voitettava oma pelko ja järjen äänen hiljentäminen. Luin eräästä kirjastani tälläisen lainauksen, joka sopi hyvin juuri minulle:
"Koska sinä olet
ensimmäinen kaltaisesi
aikojen alusta asti ja
ainutlaatuinen,
ei sinua voi
verrata mihinkään"
Brenda Ueland
Olin ollut katsomassa Aladdin- musikaalia ja esitysten jälkeen tulee kauhea tarve itse päästä tekemään, toteuttamaan itseään ja etenkin luovuuden kautta. Tällä kertaa siihen todella tuli tilaisuus nimittäin tanssitunti. Fiilis oli tosi hyvä ja päätin, että en aio luovuttaa.
Meni todella hyvin siis minun mittapuuni mukaan. Ylitin itseni. Lopetin vertaamiseni muihin ja keskityin itseeni. Meillä oli aluksi perus lämmittelysarjat. Vihaan niitä hetkiä, kun ei ole ohjaaja mallina, vaan hän katsoo miten tehdään tulee tarve olla hyvä ja silloin yleensä teen ihan simppelitkin jutut väärin. Ne hetket, kun ohjaaja katsoo ovat kuitenkin tärkeitä, koska ohjaaja osaa silloin sanoa mitä kannattaa korjata jne. Vielä, kun meitä oli tällä kerralla 3, niin ohjaajalla oli aikaa keskittyä kaikkien suorituksiin.
Lempparini oli melkein rennot apinahyppelyt joista tietenkin osittain tykkäsin jo pelkän nimen perusteella. (Abu-apina Aladdinista) Pitää näköjään kehitellä jotkut mielikuvat siitä mitä teen ja miksi sitä teen, niin minuun saa eloa. Motiivin. Aikakin meni tosi nopeasti ja tanssitunti oli aivan liian nopeasti ohi. Joten kai pientä flow meininkiäkin on havaittavissa. ;)
Vertaa 4. kertaan tällä kerralla astuin tanssisalin ovista ulos hymyillen, naurahdellen ja tanssien. Hyvä minä!
Aladdin musikaali!
Ai, että oltiin tänään Sitruunaperhosen ja Jäljen kanssa katsomassa Aladdin-musikaalia. Se oli ihan mieletön!
Olin odottanut musikaalia jo ties kuinka kauan ja olin niin innoissani. Pelkästään jo esittelyssä luki satumainen seikkailukomedia, kaikki mitä tarvitaan.
Lapsuuden lempihahmo herää henkiin teatterilavalla ja sisäinen lapseni todella nautti. Näyttelijä valinnat olivat hyviä etenkin Henkeä näytellyt Antti L.J Pääkkönen. Hengen kohtaukset tuntuvat, että ne olisivat vaikeita toteuttaa, mutta tämä toimi ja erikoistehosteilla Hengestä todella saatiin maaginen, niin uskomatonta roolityöskentelyä, että joutui katsomaan suu auki. Abu-apinan näyttelijän kehonfysiikka oli kyllä ihan huippuansa. Hengen jälkeen heti toinen lempparini roolisuoritusten kannalta! Ja aah Aladdinin näyttelijän Jon-Jon Geitelin lauluääni!
Laulut olivat samoja kuin elokuvassakin ja kohtaukset olivat lähellä elokuvaa ja kovasti niitä vertailinkin mielessäni ja musikaali vastasi muutenkin mielikuviini.
Tykkäsin myös Aleksanterinteatterin ulkopuolelle tehdystä Akrabasta ennen esityksen alkua siellä oli kaikkia tulijuttuja. Vautsit! Ja aah ihana kohtaus oli kyllä Se on kuin yö- biisi ja sen toteus!
Jos on pakko keksiä miinuksia, niin etenkin joukkokohtauksissa äänet pettivät ja ääni ei jotenkin kuulunut, vaikka oltiin sentään 7.rivissä. Lisäksi musikaalin kaksikielisyys ei aina toiminut. Eläimet oli tehty välillä kääntäjiksi ja kohtaus pysähtyi käännön ajaksi jolloin tunnelmakin katosi hetkeksi. Mutta pikkujuttuja oli ihanaa lapsuuden sadun heräävän henkiin. Jäi kyllä niin ihanan leijuva fiilis ja aivot toimivat vähän hitaalla sen jälkeen olin niin lumoissani.
Olin odottanut musikaalia jo ties kuinka kauan ja olin niin innoissani. Pelkästään jo esittelyssä luki satumainen seikkailukomedia, kaikki mitä tarvitaan.
Lapsuuden lempihahmo herää henkiin teatterilavalla ja sisäinen lapseni todella nautti. Näyttelijä valinnat olivat hyviä etenkin Henkeä näytellyt Antti L.J Pääkkönen. Hengen kohtaukset tuntuvat, että ne olisivat vaikeita toteuttaa, mutta tämä toimi ja erikoistehosteilla Hengestä todella saatiin maaginen, niin uskomatonta roolityöskentelyä, että joutui katsomaan suu auki. Abu-apinan näyttelijän kehonfysiikka oli kyllä ihan huippuansa. Hengen jälkeen heti toinen lempparini roolisuoritusten kannalta! Ja aah Aladdinin näyttelijän Jon-Jon Geitelin lauluääni!
Laulut olivat samoja kuin elokuvassakin ja kohtaukset olivat lähellä elokuvaa ja kovasti niitä vertailinkin mielessäni ja musikaali vastasi muutenkin mielikuviini.
Tykkäsin myös Aleksanterinteatterin ulkopuolelle tehdystä Akrabasta ennen esityksen alkua siellä oli kaikkia tulijuttuja. Vautsit! Ja aah ihana kohtaus oli kyllä Se on kuin yö- biisi ja sen toteus!
Jos on pakko keksiä miinuksia, niin etenkin joukkokohtauksissa äänet pettivät ja ääni ei jotenkin kuulunut, vaikka oltiin sentään 7.rivissä. Lisäksi musikaalin kaksikielisyys ei aina toiminut. Eläimet oli tehty välillä kääntäjiksi ja kohtaus pysähtyi käännön ajaksi jolloin tunnelmakin katosi hetkeksi. Mutta pikkujuttuja oli ihanaa lapsuuden sadun heräävän henkiin. Jäi kyllä niin ihanan leijuva fiilis ja aivot toimivat vähän hitaalla sen jälkeen olin niin lumoissani.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Hamlettia pukkaa
Tänään se sitten selvisi meidän teatteriryhmä tekee William Shakespearen Hamletin!!!
Rooleja ei ole vielä jaettu, mutta treeniaikataulu kyllä ja no sanotaan, vaikka että taidan pian asua teatterilla. Ei, sillä että se olisi huono juttu, juuri jees. Tämä on koettu kerran Mio, poikani Mion aikaan, joka oli ensimmäinen proggiksemme. Ah treeniä aamusta iltaan, syöminen tapahtuu teatterilla, ryhmäläisistä tulee vielä läheisempiä sikäli, kun se on mahdollista ja vuorosanojen opettelu ja itsensä liikoon laittaminen.
Arvioitu ensi-ilta on helmikuussa. Infoan kyllä lähempänä kaikkia joita kiinnostaa.
Muutenkin ihan huipputreenit, oma uskallus kohdillaan ja muutenkin tyytyväinen itseeni ja oli ihanaa nähdä ihmisiä. Meillä oli peiliä, mutta vaikeempana piti käydä tuolilla istumassa ja makaamassa maassa jne. Rentoutusharjoitus ja yks improjuttu ja lopuks viel luettiin William Shakespearen elämänkertaa jota tulee olee nyt pariin otteseen.
Nyt pitää varmaan ottaa projektiksi lukea Hamlet.
Ah, mun juttu todella on teatteri!
Rooleja ei ole vielä jaettu, mutta treeniaikataulu kyllä ja no sanotaan, vaikka että taidan pian asua teatterilla. Ei, sillä että se olisi huono juttu, juuri jees. Tämä on koettu kerran Mio, poikani Mion aikaan, joka oli ensimmäinen proggiksemme. Ah treeniä aamusta iltaan, syöminen tapahtuu teatterilla, ryhmäläisistä tulee vielä läheisempiä sikäli, kun se on mahdollista ja vuorosanojen opettelu ja itsensä liikoon laittaminen.
Arvioitu ensi-ilta on helmikuussa. Infoan kyllä lähempänä kaikkia joita kiinnostaa.
Muutenkin ihan huipputreenit, oma uskallus kohdillaan ja muutenkin tyytyväinen itseeni ja oli ihanaa nähdä ihmisiä. Meillä oli peiliä, mutta vaikeempana piti käydä tuolilla istumassa ja makaamassa maassa jne. Rentoutusharjoitus ja yks improjuttu ja lopuks viel luettiin William Shakespearen elämänkertaa jota tulee olee nyt pariin otteseen.
Nyt pitää varmaan ottaa projektiksi lukea Hamlet.
Ah, mun juttu todella on teatteri!
maanantai 17. syyskuuta 2012
Treenipäiväkirja osa 2
Ensimmäisellä kerralla tuli seuraavana päivänä sitten esille tanssin piilorankkuus; reisiin ja jalkoihin sattui, mustelmia ja muutenkin olin väsynyt.
Toisen kerran jälkeen on vasenhartia, oikea ranne, reidet kipeenä. Muistiinpano siis itselle alkuun maanantait voivat olla rankkoja siis ylösnousemisessa ;) ja nuttura kannattaa tehdä itse enemmän laiskasti hiusdonitsi on vain tiellä. Banaani oli kans hyvä juttu syödä treenien jälkeen.
On se silti sen arvoista tykkään nykytanssista. Se ei ole yhtä nopeaa kuin Showtanssi, jota harrastin n. 5 vuotta sitten.
Tällä kerralla oltiin paljon lattia tasolla meitä oli 2 minun lisäkseni plus ohjaaja. Osa liikkeistä tuntuu vaikealta toteuttaa etenkin ne, jotka näyttävät kaikkein makeimmilta. Ongelmana on se, että ajattelen liikaa rupean miettimään miten teen ja yritän kovasti katsoa mallia, vaikka helpompaa on monesti se, että tekee vain. Eräänlaiset 2 tason eli kyykkytason pyörähdykset olivat vaikeita ja käsien pyöräytykset ympäri ja asiat, joissa pitää tehdä paljon samaan aikaan ja jalkojen koordinaatio tuntuivat haastavilta. Enemmän hikipinnassa.
Nautin kuitenkin hirmuisesti ja peilisalissa, jossa nyt olemme vielä viikon YO-kirjoitusten takia huomasin omien hymyilevien kasvojen tuijottavan peilistä takaisin. Pysyin sarjoissa mukana joten mitä minä tässä kritisoin itseäni. Olen aloittelemassa n. 5 vuoden tauon jälkeen tanssia uudelleen. En ole ikinä tanssinut nykkäriä ei minun tarvitse osata kaikkea olen tunneilla oppimassa.
Sanoin myös edellisessä postauksessa olevani jäykkä. Olin sunnuntain venytyksissä se, jonka piti viedä etenkin jalkojen venytykset pidemmälle. Hmph jäykkyys on päässäni. Kai tämä nyt oli sellainen "ääh olen huono en osaa mitään kerta."
Tanssista on tullut nyt kyllä tosi tärkeä juttu elämässäni. Rupesin haaveilemaan jo uusista tanssilajeista Katutanssi eli Streetdance tai Hip Hop voisi mennä hyvin Nykytanssin rinnalla. Ajatuksissa käynyt myös Pilates ja Joogakin. Paljastus Aikuisbalettiakin olisi mahtavaaedes kokeilla joskus. Sen takia onkin hyvä, että minulla on Nykytanssi, jossa on myös vaikutteita baletista.
Nykytanssilla mennään tämä vuosi. Kuluttaisin itseni varmaan ihan puhki, jos lajeja olisi liikaa. Teatteritreenitkin jatkuvat huomenna jee! Eli jos minulla on teatteri, tanssi ja aikomus aloittaa juoksulenkit edes kerran viikossa, niin eiköhän meikänkin kunto tästä lähde nousemaan.
Toisen kerran jälkeen on vasenhartia, oikea ranne, reidet kipeenä. Muistiinpano siis itselle alkuun maanantait voivat olla rankkoja siis ylösnousemisessa ;) ja nuttura kannattaa tehdä itse enemmän laiskasti hiusdonitsi on vain tiellä. Banaani oli kans hyvä juttu syödä treenien jälkeen.
On se silti sen arvoista tykkään nykytanssista. Se ei ole yhtä nopeaa kuin Showtanssi, jota harrastin n. 5 vuotta sitten.
Tällä kerralla oltiin paljon lattia tasolla meitä oli 2 minun lisäkseni plus ohjaaja. Osa liikkeistä tuntuu vaikealta toteuttaa etenkin ne, jotka näyttävät kaikkein makeimmilta. Ongelmana on se, että ajattelen liikaa rupean miettimään miten teen ja yritän kovasti katsoa mallia, vaikka helpompaa on monesti se, että tekee vain. Eräänlaiset 2 tason eli kyykkytason pyörähdykset olivat vaikeita ja käsien pyöräytykset ympäri ja asiat, joissa pitää tehdä paljon samaan aikaan ja jalkojen koordinaatio tuntuivat haastavilta. Enemmän hikipinnassa.
Nautin kuitenkin hirmuisesti ja peilisalissa, jossa nyt olemme vielä viikon YO-kirjoitusten takia huomasin omien hymyilevien kasvojen tuijottavan peilistä takaisin. Pysyin sarjoissa mukana joten mitä minä tässä kritisoin itseäni. Olen aloittelemassa n. 5 vuoden tauon jälkeen tanssia uudelleen. En ole ikinä tanssinut nykkäriä ei minun tarvitse osata kaikkea olen tunneilla oppimassa.
Sanoin myös edellisessä postauksessa olevani jäykkä. Olin sunnuntain venytyksissä se, jonka piti viedä etenkin jalkojen venytykset pidemmälle. Hmph jäykkyys on päässäni. Kai tämä nyt oli sellainen "ääh olen huono en osaa mitään kerta."
Tanssista on tullut nyt kyllä tosi tärkeä juttu elämässäni. Rupesin haaveilemaan jo uusista tanssilajeista Katutanssi eli Streetdance tai Hip Hop voisi mennä hyvin Nykytanssin rinnalla. Ajatuksissa käynyt myös Pilates ja Joogakin. Paljastus Aikuisbalettiakin olisi mahtavaaedes kokeilla joskus. Sen takia onkin hyvä, että minulla on Nykytanssi, jossa on myös vaikutteita baletista.
Nykytanssilla mennään tämä vuosi. Kuluttaisin itseni varmaan ihan puhki, jos lajeja olisi liikaa. Teatteritreenitkin jatkuvat huomenna jee! Eli jos minulla on teatteri, tanssi ja aikomus aloittaa juoksulenkit edes kerran viikossa, niin eiköhän meikänkin kunto tästä lähde nousemaan.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Treenipäiväkirja osa 1
Aloitin tänään Nykytanssin, joka tulee olemaan nyt osa elämääni aina sunnuntaisin 18.30-19.30. Jotenkin tuossa kotimatkalla ajattelin, että miksen kirjoittaisi tuntemuksiani ja pystyisinkö seuraamaan kehittymistäni tämän avulla ja tuleehan tästä muistokin. Tämä tulee olemaan sellainen, että kirjoitan itselleni ja näitä voi olla jopa vaikeaa lukea, mutta jos kiinnostaa saa lukea tietty.
Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle pyörällä, että kerkeäisin paikalle. Kiertelinkin sitten koulurakennusta läpi ja yritin löytää tanssipaikkaa. Viimein löysin kysyttyäni neuvoa. Saavuttuani paikalle sain kuulla, että olin ainoa. Normaalisti meitä tulisi olemaan 7 minä mukaan lukien, joka kuulostaa erittäin hyvältä. Meitä ei ole siis liikaa. Nyt siis ihmiset eivät vain olleet tulleet paikalle.
Mulle tää oli tosi hyvä juttu. Ensinäkin koska en ollut ikinä tanssinut nykytanssia, koko tanssiharrastuksesta on 3-4 vuotta aikaa ei ole, vaan ollut varaa. Siispä ohjaaja keskittyi kertomaan ja näyttämään nykytanssin perusliikkeistä ja sain kattavan kuvan siitä mitä nykytanssi on. Sain kuulla, että nykytanssi on juuri laji, jota hyödynnetään teatterissa paljon, joten oikea laji minulle. Ohjaajalla oli myös teatteritaustaa.
Ensin aloitettiin, sillä että piti vain rentouttaa itsensä ja sitten pikkuhiljaa heilauttaa käsia eli ne heiluvat vapaasti puolelta toiselle. Sitten mukaan tuli tietty jalat. Sitten seisten päkijöillä ja kädet ylös ja ja taas vapautus. Selänheilatus ja sitten joku hieno sana demipliee tai jotain siihen suuntaan eli löysätään jalkoja, kun käsillä kosketetaan maata. Muutama muu liike, jonka jälkeen musiikki mukaan. Vaikeuksia oman kordinaation kanssa, kun käsiä piti heiluttaa ympyrän muodossa ja vielä eri suuntiin. Välillä tunsin itseni myös jäykäksi ja naksuin.
Seuraavaksi oli lattian poikki harjoutuksia. Ensimmäisessä piti tehdä jalkojen kanssa sellaista keinuvaa liikettä. Jalkakordinaationa on ainakin toistaiseksi tosi huono eli saada jalat oikeisiin kohtiin. Sitten mukaan tuli aaltoliike, jossa piti laskea itsensä mahd. alas.
Seuraava harjoitus oli lemppareitani eli käytiin nykytanssin 5 tasoa läpi: 1. liikkuminen täysin maata piktin eli ns. makuuasennossa, saa kieriä, ryömiä jne. 2.kyykkyasento ja siitä liikkuminen sallittu, mutta ei saa nousta kyykkyä ylemmäs. 3. kädet maassa, mutta jalat saavat olla ylhäällä. 4.jalat maassa, mutta muuten normaali. 5. hypyt ja pomput. Seuraava harjoitus ja siis lempparini piti mennä lattian poikki ensin tasolla 1. ja täysin vapaasti ei mitään ohjeita, vaan ns. antaa liikkeen viedä. Sitten seuraava lattianpoikki 1& 2 jne. Tykkäsin tästä, sillä olimme teatteritreeneissä tehneet vastaavia ja minulle kehon vietäväksi antautuminen tuntui helpolta ja vapauttavalta. Improvisaatiota, mielikuvituksen käyttämistä ja vapaata liikkumista
Viimeiseksi vielä rytmiharjoutuksia, joissa en ole myöskään kovin hyvä. Ymmärsin kyllä pointin tanssiminen musiikin kanssa näyttää paljon paremmalta, kun osaa mennä rytmissä.
Ihmettelen suuresti etten hikoillut miltei yhtään paitsi sormenpäistä?! ja muutenkin jäi tosi hyvä fiilis. Pelkäsin ihan törkeenä, että ryhmä olisi täynnä tosi hyviä tanssijoita ja tuntuisi tosi haastavalta. Ei treenien jälkeen oli tosi rauhaisa, vapautunut olo ja toki kotiin päästyäny väsynyt. Mun plussapuolia on juuri teatteritausta ja oma luovuus.
Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle pyörällä, että kerkeäisin paikalle. Kiertelinkin sitten koulurakennusta läpi ja yritin löytää tanssipaikkaa. Viimein löysin kysyttyäni neuvoa. Saavuttuani paikalle sain kuulla, että olin ainoa. Normaalisti meitä tulisi olemaan 7 minä mukaan lukien, joka kuulostaa erittäin hyvältä. Meitä ei ole siis liikaa. Nyt siis ihmiset eivät vain olleet tulleet paikalle.
Mulle tää oli tosi hyvä juttu. Ensinäkin koska en ollut ikinä tanssinut nykytanssia, koko tanssiharrastuksesta on 3-4 vuotta aikaa ei ole, vaan ollut varaa. Siispä ohjaaja keskittyi kertomaan ja näyttämään nykytanssin perusliikkeistä ja sain kattavan kuvan siitä mitä nykytanssi on. Sain kuulla, että nykytanssi on juuri laji, jota hyödynnetään teatterissa paljon, joten oikea laji minulle. Ohjaajalla oli myös teatteritaustaa.
Ensin aloitettiin, sillä että piti vain rentouttaa itsensä ja sitten pikkuhiljaa heilauttaa käsia eli ne heiluvat vapaasti puolelta toiselle. Sitten mukaan tuli tietty jalat. Sitten seisten päkijöillä ja kädet ylös ja ja taas vapautus. Selänheilatus ja sitten joku hieno sana demipliee tai jotain siihen suuntaan eli löysätään jalkoja, kun käsillä kosketetaan maata. Muutama muu liike, jonka jälkeen musiikki mukaan. Vaikeuksia oman kordinaation kanssa, kun käsiä piti heiluttaa ympyrän muodossa ja vielä eri suuntiin. Välillä tunsin itseni myös jäykäksi ja naksuin.
Seuraavaksi oli lattian poikki harjoutuksia. Ensimmäisessä piti tehdä jalkojen kanssa sellaista keinuvaa liikettä. Jalkakordinaationa on ainakin toistaiseksi tosi huono eli saada jalat oikeisiin kohtiin. Sitten mukaan tuli aaltoliike, jossa piti laskea itsensä mahd. alas.
Seuraava harjoitus oli lemppareitani eli käytiin nykytanssin 5 tasoa läpi: 1. liikkuminen täysin maata piktin eli ns. makuuasennossa, saa kieriä, ryömiä jne. 2.kyykkyasento ja siitä liikkuminen sallittu, mutta ei saa nousta kyykkyä ylemmäs. 3. kädet maassa, mutta jalat saavat olla ylhäällä. 4.jalat maassa, mutta muuten normaali. 5. hypyt ja pomput. Seuraava harjoitus ja siis lempparini piti mennä lattian poikki ensin tasolla 1. ja täysin vapaasti ei mitään ohjeita, vaan ns. antaa liikkeen viedä. Sitten seuraava lattianpoikki 1& 2 jne. Tykkäsin tästä, sillä olimme teatteritreeneissä tehneet vastaavia ja minulle kehon vietäväksi antautuminen tuntui helpolta ja vapauttavalta. Improvisaatiota, mielikuvituksen käyttämistä ja vapaata liikkumista
Viimeiseksi vielä rytmiharjoutuksia, joissa en ole myöskään kovin hyvä. Ymmärsin kyllä pointin tanssiminen musiikin kanssa näyttää paljon paremmalta, kun osaa mennä rytmissä.
Ihmettelen suuresti etten hikoillut miltei yhtään paitsi sormenpäistä?! ja muutenkin jäi tosi hyvä fiilis. Pelkäsin ihan törkeenä, että ryhmä olisi täynnä tosi hyviä tanssijoita ja tuntuisi tosi haastavalta. Ei treenien jälkeen oli tosi rauhaisa, vapautunut olo ja toki kotiin päästyäny väsynyt. Mun plussapuolia on juuri teatteritausta ja oma luovuus.
Tarinan tärkeys
Paljon juttuja meneillään ja myös paljon on tapahtunut.
No ensinäkin koulu. Juuri, kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin uusia tulee ja välillä?! käy niinkin, että niitä kertyy sitten paljon tehtäväksi. Tässä jaksossa paljon psykologiaa ja sitten filosofiaa. Etenkin Psykologia on niin mielenkiintoista, että oppitunnit menevät välillä minuuteissa.
Lukioon vielä liittyen tänä vuonna teen lukiodiplomin teatterista. Minun pitää käsikirjoittaa, ohjata, puvustaa, näytellä jne. ihan oma esity. Ei siis mikään helppo nakki. Samaan aikaan jotenkin hyi,yäk, ääh en mä pysty tähän ja sitten taas toinen ääni kuiskailee ei vitsit siistii ihan oma esitys tästä tulee niin makeeta. Pelko, jännitys ja innokkuus muodostavat tässäkin asiassa minuun jonkun sekoituksen. Esitys saa siis max kestää 30 min eli joku 15 min vois olla aika jees. Siihenkin mahtuu paljon tavaraa. Vaikutteteita saa ottaa näytelmäkirjallisuudesta, kirjallisuudesta ja muista teatteriesityksistä ja opettajakin sanoi, että jos huomaa teatterissa jonkun kivan jutun se kannattaa ottaa talteen ja tehdä itse, niin kaikki tekevät ja kuitenkin teet sen omalla tavallasi. Minulla on jo pieni idea joten kyl se täst lähtee.
Viikonloppuna oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit ja olin siellä vapaaehtoisena. Oli kyllä muksaa ja sai työtodistuksenkin. Lisäksi jee ostin paljon sarjiksia: Hämähäkkimiestä ja Teräsmiestä ja teris sarjakuvakirjankin. Riittää ainakin lukemista hetkeksi.
Muistan myös lauantain, kun olin Kiasmassa apurina ja kuuntelin belgialaisen Émile Bravon luentoa. Bravon luento oli tosi mielenkiintoinen. Hän esitti väitteen, että pystymme luomaan itsellemme kaksi kieltä: piirtämisen ja kirjoittamisen taidon. Hän käytti esimerkkinä lasta, joka aluksi vaan piirtää paperille ja sen jälkeen vasta opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Usein yhteiskuntamme ei kannusta piirtämiseen, että se on lapsellista ja usein luovumme taidosta kokonaan. Totta tuokin. Hän sanoi myös, että joskus piirtämisellä pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei pysty sanomaan. Tärkeintä on oppia ilmaisemaan itseään.
Bravo myös nimitti itseään tarinakertojaksi. Bravo kertoi myös, että sarjakuva, joka on piirretty hyvin, mutta jossa ei ole tarinaa, kun taas sarjakuva, joka on hieman piirretetty kehnosti, mutta jossa on tarinaa, niin niistä jälkimmäinen jää enemmän mieliimme. Wau, olin luennon jälkeen ihan sanaton. Sain kuulla hienoja juttuja. Itsekin sarjakuvissa kiinnittänyt huomiota aika lailla siihen piirrosjälkeen, kun tosi asissa tarina on paljon paljon tärkeämpi.
Sain tästä myös ideaa omaan diplomiini. Minun ei tarvitse tehdä lavasteiltaan, puvustukseltaan hienoa esitystä, vaan teen hienon tarinan, jolla haluan kertoa ihmisille jotain tärkeää.
Tänään aloitan Nykytanssin. Taidatte tietää tuntemukseni? ;)
No ensinäkin koulu. Juuri, kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin uusia tulee ja välillä?! käy niinkin, että niitä kertyy sitten paljon tehtäväksi. Tässä jaksossa paljon psykologiaa ja sitten filosofiaa. Etenkin Psykologia on niin mielenkiintoista, että oppitunnit menevät välillä minuuteissa.
Lukioon vielä liittyen tänä vuonna teen lukiodiplomin teatterista. Minun pitää käsikirjoittaa, ohjata, puvustaa, näytellä jne. ihan oma esity. Ei siis mikään helppo nakki. Samaan aikaan jotenkin hyi,yäk, ääh en mä pysty tähän ja sitten taas toinen ääni kuiskailee ei vitsit siistii ihan oma esitys tästä tulee niin makeeta. Pelko, jännitys ja innokkuus muodostavat tässäkin asiassa minuun jonkun sekoituksen. Esitys saa siis max kestää 30 min eli joku 15 min vois olla aika jees. Siihenkin mahtuu paljon tavaraa. Vaikutteteita saa ottaa näytelmäkirjallisuudesta, kirjallisuudesta ja muista teatteriesityksistä ja opettajakin sanoi, että jos huomaa teatterissa jonkun kivan jutun se kannattaa ottaa talteen ja tehdä itse, niin kaikki tekevät ja kuitenkin teet sen omalla tavallasi. Minulla on jo pieni idea joten kyl se täst lähtee.
Viikonloppuna oli Helsingin Sarjakuvafestivaalit ja olin siellä vapaaehtoisena. Oli kyllä muksaa ja sai työtodistuksenkin. Lisäksi jee ostin paljon sarjiksia: Hämähäkkimiestä ja Teräsmiestä ja teris sarjakuvakirjankin. Riittää ainakin lukemista hetkeksi.
Muistan myös lauantain, kun olin Kiasmassa apurina ja kuuntelin belgialaisen Émile Bravon luentoa. Bravon luento oli tosi mielenkiintoinen. Hän esitti väitteen, että pystymme luomaan itsellemme kaksi kieltä: piirtämisen ja kirjoittamisen taidon. Hän käytti esimerkkinä lasta, joka aluksi vaan piirtää paperille ja sen jälkeen vasta opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Usein yhteiskuntamme ei kannusta piirtämiseen, että se on lapsellista ja usein luovumme taidosta kokonaan. Totta tuokin. Hän sanoi myös, että joskus piirtämisellä pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei pysty sanomaan. Tärkeintä on oppia ilmaisemaan itseään.
Bravo myös nimitti itseään tarinakertojaksi. Bravo kertoi myös, että sarjakuva, joka on piirretty hyvin, mutta jossa ei ole tarinaa, kun taas sarjakuva, joka on hieman piirretetty kehnosti, mutta jossa on tarinaa, niin niistä jälkimmäinen jää enemmän mieliimme. Wau, olin luennon jälkeen ihan sanaton. Sain kuulla hienoja juttuja. Itsekin sarjakuvissa kiinnittänyt huomiota aika lailla siihen piirrosjälkeen, kun tosi asissa tarina on paljon paljon tärkeämpi.
Sain tästä myös ideaa omaan diplomiini. Minun ei tarvitse tehdä lavasteiltaan, puvustukseltaan hienoa esitystä, vaan teen hienon tarinan, jolla haluan kertoa ihmisille jotain tärkeää.
Tänään aloitan Nykytanssin. Taidatte tietää tuntemukseni? ;)
Matka on tärkeämpi kuin päämäärä
Onpas pitkä aika viime kirjoituksesta, mutta korjataan se tällä.
Jotenkin ollut väsyneempi, laiskempi ja vetäytvämpi viime aikoina. Kouluhommiakin riittäisi ei, vaan ole jaksanut tehdä. On niin paljon muutakin paljon parempaa tekemistä. Minulle se taitaa olla Smallville sarja, jota olen katsellut aika tiuhaan. Niin tiuhaan, että nty en edes halua, että se loppuu ja katson kork. yhden jakson päivässä.
Niin äiti osti Smallvillen 1 & 2 kauden etukäteen joululahjaksi, kun ne maksoivat yhteensä vain 20e. Sarja kertoo Clark Kentistä pojasta, josta tulee tulevaisuudessa kaikkien tuntema Teräsmies. Sarja kertoo hänen nuoruudestaan ja matkasta sankariksi.
Monestihan sitä sanotaan, että "matka on tärkeämpi kuin päämäärä." Pikkuhiljaa alan kyllä uskoa siihen itsekin. Matka on juuri se, matka unelmiin, jossa tapahtuu kaikki ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja me opimme niistä ja ne kaikki ovat tärkeitä, kun sitten olemme siinä pisteessä, että olemme saavuttaneet tietyn etapin. Esimerkki: Haaveilin yläasteen ihan alussa, että haluan lukioon se oli aina tuntunut, niin omalta jutulta. Jossain vaiheessa tuli se, että haluan Kallion lukioon. Ongelmia oli kuitenkin matkassa; keskiarvoni ei ikinä ole ollut hyvä tai missä määrin hyvä (lukuaineiden keskiarvo 9. päätteeksi 7.4.) Niin päätin sitten opiskella ja sain enemmän lukiovaihtoehtoja. Halusin juuri nimenomaan, että saisin ilmaisutaitoa lukioon ja siispä oli 3 vaihtoehtoa: Kallion lukio, Viherlaakson lukion taidelinja ja Pohjois-Tapiolan lukion ilmelinja ja Viherlaakson lukio oli ainoa, jossa oli pääsykokeet.
Muistan pääsykoepäivän kuin eilisen muistan kuinka paljon jännitti ja kuinka innoissani olin. Lukio tuntui heti, niin omalta. Koko loppukevät ja alkukesä meni niin jännittäessä. Pelkäsin etten pääse mihinkään. Muistan myös sen päivän, kun lukiovalinnat ilmoitettiin. En päässyt sinä päivänä internettiin joten kyselin kavereilta ja äidiltä, että miltäs näyttää. Alkoi näyttää aika pahalta. Yksi kaveri oli katsonut Viherlaakson lukion, yksi Kallion. None. Sitten äiti soitti itkien (sydämeni kävi tutum taistelua) apua olinko jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja sitten sain kuulla olin päässyt Viherlaakson taidelinjalle! Sen takia kaverini ei ollut nähnyt hän ei ollut katsonut taidelinja kohtaa. Tunsin itseni niin onnistuneeksi ja olen vieläkin tuntuu, että lukioaika on ollut elämäni parasta aikaa. Tutustunut ihaniin ihmisiin, opettajiin, oppinnut paljon uutta, onnistunut ja myös pelännyt (ensimmäinen koeviikko), epäonnistunut (tullut myös muutama 4), mutta silti tässä mä olen ja lukiokin menee hyvin.
Jotenkin ollut väsyneempi, laiskempi ja vetäytvämpi viime aikoina. Kouluhommiakin riittäisi ei, vaan ole jaksanut tehdä. On niin paljon muutakin paljon parempaa tekemistä. Minulle se taitaa olla Smallville sarja, jota olen katsellut aika tiuhaan. Niin tiuhaan, että nty en edes halua, että se loppuu ja katson kork. yhden jakson päivässä.
Niin äiti osti Smallvillen 1 & 2 kauden etukäteen joululahjaksi, kun ne maksoivat yhteensä vain 20e. Sarja kertoo Clark Kentistä pojasta, josta tulee tulevaisuudessa kaikkien tuntema Teräsmies. Sarja kertoo hänen nuoruudestaan ja matkasta sankariksi.
Monestihan sitä sanotaan, että "matka on tärkeämpi kuin päämäärä." Pikkuhiljaa alan kyllä uskoa siihen itsekin. Matka on juuri se, matka unelmiin, jossa tapahtuu kaikki ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja me opimme niistä ja ne kaikki ovat tärkeitä, kun sitten olemme siinä pisteessä, että olemme saavuttaneet tietyn etapin. Esimerkki: Haaveilin yläasteen ihan alussa, että haluan lukioon se oli aina tuntunut, niin omalta jutulta. Jossain vaiheessa tuli se, että haluan Kallion lukioon. Ongelmia oli kuitenkin matkassa; keskiarvoni ei ikinä ole ollut hyvä tai missä määrin hyvä (lukuaineiden keskiarvo 9. päätteeksi 7.4.) Niin päätin sitten opiskella ja sain enemmän lukiovaihtoehtoja. Halusin juuri nimenomaan, että saisin ilmaisutaitoa lukioon ja siispä oli 3 vaihtoehtoa: Kallion lukio, Viherlaakson lukion taidelinja ja Pohjois-Tapiolan lukion ilmelinja ja Viherlaakson lukio oli ainoa, jossa oli pääsykokeet.
Muistan pääsykoepäivän kuin eilisen muistan kuinka paljon jännitti ja kuinka innoissani olin. Lukio tuntui heti, niin omalta. Koko loppukevät ja alkukesä meni niin jännittäessä. Pelkäsin etten pääse mihinkään. Muistan myös sen päivän, kun lukiovalinnat ilmoitettiin. En päässyt sinä päivänä internettiin joten kyselin kavereilta ja äidiltä, että miltäs näyttää. Alkoi näyttää aika pahalta. Yksi kaveri oli katsonut Viherlaakson lukion, yksi Kallion. None. Sitten äiti soitti itkien (sydämeni kävi tutum taistelua) apua olinko jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja sitten sain kuulla olin päässyt Viherlaakson taidelinjalle! Sen takia kaverini ei ollut nähnyt hän ei ollut katsonut taidelinja kohtaa. Tunsin itseni niin onnistuneeksi ja olen vieläkin tuntuu, että lukioaika on ollut elämäni parasta aikaa. Tutustunut ihaniin ihmisiin, opettajiin, oppinnut paljon uutta, onnistunut ja myös pelännyt (ensimmäinen koeviikko), epäonnistunut (tullut myös muutama 4), mutta silti tässä mä olen ja lukiokin menee hyvin.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Viimepäivien tapahtumia
Lukio alkoi taas tällä kertaa abiturienttina. Periaatteessa tulen olemaan abi kaksi vuotta, sillä kirjoitan lukion 4. vuodessa.
Tähän viikkoon mahtuu paljon. Tiistaina oli lukion aloitus ja koulupäivän jälkeen oli tosi muksaa lähteä aNightingalen kanssa Helsinkiin. Pyörittiin kaupoissa ja nam käytiin juomassa kaakaota. Itse tilasin valkosuklaakaakaon, joka oli niiiin hyvää. Sanoinko jo nam? aNightingale lähti omaan suuntaansa ja minä hyvin ruuhkaiseen Jameraan lukiokirjoja ostamaan.
Torstaina päätettiin Auringon kanssa mennä katsomaan The Avengers. Hauskaa tästä tekee sen, että elokuva alkoi vasta klo 21 oli jotenkin outoa lähteä illalla ja vielä arki-iltana elokuviin. Oli se sen arvoista. Okei myönnettään ajattelin, että kun elokuvaan tungetaan monta supersankaria katastrofin ainekset ovat kasassa. Toisaalta negatiivinen ajatteluni yllättyy positiivisesti, kun elokuva olikin ihan mieletön! Se oli hauska huumoria löytyi paljon ja päivän päätteeksi nauruhermot olivat löysällä. Supersankarit saivat omat hetkensä eikä mikään hahmo jäänyt ulkopuolella. Itse ainakin ihastuin kaikkiin. Captain America, Iron Man, Thor ja Hulk alias Bruce Banner.
Hieman ärsytti se ettei ollut nähnyt sankareiden omia elokuvia jolloin sankarit olisi tuntenut hieman paremmin. Tämä on kuitenkin korvattavissa ja Auringon kanssa ollaankin jo kaavailtu viikonloppua tätä varten.
Perjantaina olin jo aika väsynyt. Olin yhden aikaan kotona ja nukkumaanmeno venyi kahteen. Väsymystä oli lisännyt se, että olin ollut koko viikon yksin kotona faaraokoirien kanssa ja torstai oli ollut sellaista koirat ulos, lukioon, koirat ulos, leffaan, koirat ulos ja nukkumaan.
Nyt olisi kuitenkn tosi mukava perjantai tulossa. Nappasin Vaahteran tai no itseasiassa Vaahtera, kyllä nappasi minut ja lähdettiin yhden kaverin kutsumiin grillijuhliin. Oli tosi mukavaa, syötiin ja juteltiin ja illasta jäi kyllä niin hyvä fiilis. Lisää tälläisiä. Ihailin myös taivasta, tähdet näkyivät niin hyvin.
Lauantaina eli eilen päivä alkoi lyhytelokuvakuvauksissa. Kyllä luit oikein. Maantyttäret projekti, jossa olen mukana äidin kautta on vanhaa aikaa kuvaava. Siinä on neljä Jumaltarta: Ilman, veden, maan ja tulen joitten ympärille projekti sitten jotenkin muotoutuu. Olen pahoillani, että selitykseni on hieman huono, sillä tiedän vain oman osuuteni.
Äitini pääsi kertojaksi, mutta oma roolini pääsin Jumalattareksi. Aluksi oli tarkoitus, että olisin Maanjumalatar, mutta päivä ennen kuvauksia sanottiin, että Ilmanjumalatar sopisi minulle paremmin. Jännitti niin paljon ja olin innoissani. Kässäriä en ollut kerennyt lukemaan kuin maanosuuden joten olin vähän tööt siitä mitä minun kuuluisi tehdä.
Parasta oli varmaan koko puku ja maskeeraaminen. Sain sellaisen kauniin mekon päälleni, jossa oli turkoosia ohkaista kangasta, joka liehuin tuulessa. Se oli niin kaunis. Lisäksi hiuksiin lisättiin paljon lisäkkeitä, sulkia ja peräti oksia. Hiuksista tuli aika muhkeat. Meikki oli myös tosi kaunis ja aah oli minulla korujakin ja sellainen kruunu. Tunsin itseni ihan prinsessaksi. Kuvia lisäilen, kun saan niitä käsiini.
Sain tosi paljon ohjeita ja kerrottiin tarkasti mitä piti tehdä ja ja jos olin väärässä asennossa niin neuvottiin heti. Otoksia otettiin paljon suurimmaksi osaksi minun piti seistä paikoillani ja ikäänkuin olla siinä asennossa, kun lähtisin lentoon. Seisominen päkiöillä kallion päällä olikin vaikeaa ja välillä tuntui, että tasapaino ei pitänyt yhtään. Ohjaaja sanoi jossain vaiheessa, että kuvittele olevasi ilma ja annan tuulen viedä. Pistin silmät kiinni ja todella tunsin tuulen ja tunne oli ihan mieletön, kun olisi ollut osa ilmaa.
Lauantai ei jäänyt tähän lähdin illalla vielä ystäväni Sanian synttäreille. Hän täytti 18 ja olemme tunteneet eskarista asti. Hänen vierellään saatan muuttua pieneksi ja sitten hätkähdän itseäni ja tajuan kuinka iso olen.
Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi Indiskasta ison mukin kyllähän aikuisella pitää iso kuppi olla, kun kerran iso on. Ajattelin myös, sitä miten monet kerrat olen ollut hänellä yötä miten ollaan istuttu aamupalalla ja iltapalalla teekupit kädessä. Ajattelin myös hänen tulevia kirjoituksiaan ja miten hän pystyisi juomaan isosta kupista eikä tarvitsisi täyttää koko ajan. ostin myös teepussin: Muumimamman voimajuomaa, joka oli mansikan ja raparperin makuista. Siinäkin vähän sellainen kirjoituksiin viittaava ja ylipäänsä. Voimaa tarvitaan aina.
Ilta oli hauska, vaikkakin olin ymmärettävästi aika poikki ja lähdin väsyneenä kotiin. Olo oli tosi väsynyt ja pää jotenkin ihan täynnä kaikkea. Kotiinpaluu ei ollut mikään kevyt matka.
(Googlekuvahaku oli kaverini kuvien kanssa.)
Tähän viikkoon mahtuu paljon. Tiistaina oli lukion aloitus ja koulupäivän jälkeen oli tosi muksaa lähteä aNightingalen kanssa Helsinkiin. Pyörittiin kaupoissa ja nam käytiin juomassa kaakaota. Itse tilasin valkosuklaakaakaon, joka oli niiiin hyvää. Sanoinko jo nam? aNightingale lähti omaan suuntaansa ja minä hyvin ruuhkaiseen Jameraan lukiokirjoja ostamaan.
Torstaina päätettiin Auringon kanssa mennä katsomaan The Avengers. Hauskaa tästä tekee sen, että elokuva alkoi vasta klo 21 oli jotenkin outoa lähteä illalla ja vielä arki-iltana elokuviin. Oli se sen arvoista. Okei myönnettään ajattelin, että kun elokuvaan tungetaan monta supersankaria katastrofin ainekset ovat kasassa. Toisaalta negatiivinen ajatteluni yllättyy positiivisesti, kun elokuva olikin ihan mieletön! Se oli hauska huumoria löytyi paljon ja päivän päätteeksi nauruhermot olivat löysällä. Supersankarit saivat omat hetkensä eikä mikään hahmo jäänyt ulkopuolella. Itse ainakin ihastuin kaikkiin. Captain America, Iron Man, Thor ja Hulk alias Bruce Banner.
Hieman ärsytti se ettei ollut nähnyt sankareiden omia elokuvia jolloin sankarit olisi tuntenut hieman paremmin. Tämä on kuitenkin korvattavissa ja Auringon kanssa ollaankin jo kaavailtu viikonloppua tätä varten.
Perjantaina olin jo aika väsynyt. Olin yhden aikaan kotona ja nukkumaanmeno venyi kahteen. Väsymystä oli lisännyt se, että olin ollut koko viikon yksin kotona faaraokoirien kanssa ja torstai oli ollut sellaista koirat ulos, lukioon, koirat ulos, leffaan, koirat ulos ja nukkumaan.
Nyt olisi kuitenkn tosi mukava perjantai tulossa. Nappasin Vaahteran tai no itseasiassa Vaahtera, kyllä nappasi minut ja lähdettiin yhden kaverin kutsumiin grillijuhliin. Oli tosi mukavaa, syötiin ja juteltiin ja illasta jäi kyllä niin hyvä fiilis. Lisää tälläisiä. Ihailin myös taivasta, tähdet näkyivät niin hyvin.
Lauantaina eli eilen päivä alkoi lyhytelokuvakuvauksissa. Kyllä luit oikein. Maantyttäret projekti, jossa olen mukana äidin kautta on vanhaa aikaa kuvaava. Siinä on neljä Jumaltarta: Ilman, veden, maan ja tulen joitten ympärille projekti sitten jotenkin muotoutuu. Olen pahoillani, että selitykseni on hieman huono, sillä tiedän vain oman osuuteni.
Äitini pääsi kertojaksi, mutta oma roolini pääsin Jumalattareksi. Aluksi oli tarkoitus, että olisin Maanjumalatar, mutta päivä ennen kuvauksia sanottiin, että Ilmanjumalatar sopisi minulle paremmin. Jännitti niin paljon ja olin innoissani. Kässäriä en ollut kerennyt lukemaan kuin maanosuuden joten olin vähän tööt siitä mitä minun kuuluisi tehdä.
Parasta oli varmaan koko puku ja maskeeraaminen. Sain sellaisen kauniin mekon päälleni, jossa oli turkoosia ohkaista kangasta, joka liehuin tuulessa. Se oli niin kaunis. Lisäksi hiuksiin lisättiin paljon lisäkkeitä, sulkia ja peräti oksia. Hiuksista tuli aika muhkeat. Meikki oli myös tosi kaunis ja aah oli minulla korujakin ja sellainen kruunu. Tunsin itseni ihan prinsessaksi. Kuvia lisäilen, kun saan niitä käsiini.
Sain tosi paljon ohjeita ja kerrottiin tarkasti mitä piti tehdä ja ja jos olin väärässä asennossa niin neuvottiin heti. Otoksia otettiin paljon suurimmaksi osaksi minun piti seistä paikoillani ja ikäänkuin olla siinä asennossa, kun lähtisin lentoon. Seisominen päkiöillä kallion päällä olikin vaikeaa ja välillä tuntui, että tasapaino ei pitänyt yhtään. Ohjaaja sanoi jossain vaiheessa, että kuvittele olevasi ilma ja annan tuulen viedä. Pistin silmät kiinni ja todella tunsin tuulen ja tunne oli ihan mieletön, kun olisi ollut osa ilmaa.
Lauantai ei jäänyt tähän lähdin illalla vielä ystäväni Sanian synttäreille. Hän täytti 18 ja olemme tunteneet eskarista asti. Hänen vierellään saatan muuttua pieneksi ja sitten hätkähdän itseäni ja tajuan kuinka iso olen.
Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi Indiskasta ison mukin kyllähän aikuisella pitää iso kuppi olla, kun kerran iso on. Ajattelin myös, sitä miten monet kerrat olen ollut hänellä yötä miten ollaan istuttu aamupalalla ja iltapalalla teekupit kädessä. Ajattelin myös hänen tulevia kirjoituksiaan ja miten hän pystyisi juomaan isosta kupista eikä tarvitsisi täyttää koko ajan. ostin myös teepussin: Muumimamman voimajuomaa, joka oli mansikan ja raparperin makuista. Siinäkin vähän sellainen kirjoituksiin viittaava ja ylipäänsä. Voimaa tarvitaan aina.
Ilta oli hauska, vaikkakin olin ymmärettävästi aika poikki ja lähdin väsyneenä kotiin. Olo oli tosi väsynyt ja pää jotenkin ihan täynnä kaikkea. Kotiinpaluu ei ollut mikään kevyt matka.
(Googlekuvahaku oli kaverini kuvien kanssa.)
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Ajatuksia ja myös jotain uutta
Kesä, joka nyt alkaa pikkuhiljaa kääntyä syksyyn alkaa muistuttamaan siitä, että lukio jatkuu taas pian. Tämän kesän tulen muistamaan sen nopeudesta, rauhasta ja niistä hyvistä muistoista.
Tuntuu, että en kerennyt tekemään mitään, mitä suunnittelin. Minne katosivat suunnitelmat lähdöstä uimaan, Hietsuun ja ylipäänsä uida mahdollisimman paljon.Tai ne suunnitelmat ystävien näkemisestä. Tuntuu myös, että ollen ollut hieman kadoksissa tai ainakin tavoittamattomissa läheisiltäni. Se ei ole ollut tarkoitus.
Jos yritän laittaa kaikkea ajatustani kasaan, niin olen ollut kadoksissa itseltänikin. Olin ikäänkuin ennen kesää ja kesän alussa vaan suorittanut ja paennut elämää ja vastuuta. Yrittäen elää, vaan hyviä hetkiä ja muistoja. Uskon, että tämä kesä on ollut minulle matka, jota olin kipeästi tarvinnut. Muistaakseni taas kuka olen ja mihin suuntaan olen menossa. No mihin sitten päädyin?
Olen minä juuri hyvä sellaisena kuin olen. Olen mietteliäs, viihdyn yksiksenikin, sosiaalinen, empaattinen, ikuinen lapsi, haaveilija, näyttelijä, hyvä koirien kanssa ja hyväsydäminen. Olen kuitenkin myös laiska, jonka lasken ehdottomasti huonoihin puoliini. Ennakkoluuloinen etenkin, kun puhutaan asioihin ryhtymisestä, jos en jotain osaa ahdistun ja pelkään epäonnistuvani. Miten voin onnistua, jos en yritä tai epäonnistu. En mitenkään. Joten vahva tietoisuus itsestäni tuo mukaan myös sen, että olen pahin kriitikko itselleni.
Olen kokonaisuus en vain hyvien puolieni, vaan myös huonojen puolieni kanssa. Olen tarvinnut tämän kesän juuri siihen, jotta olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja kohtamaan itseni silmästä silmään.
Asiat tulevat tehdyiksi, mutta ei stressaamalla. Asiat eivät lähde päästä ennenkuin niille on tehnyt jotain. Minua on ainakin auttanut kirjoittaminen ja juuri se listaaminen. Asiat muodustavat heti pienemmiksi, kun ne kirjoittaa ylös ja jossain vaiheessa ne vain alkavat häiritsemään, kun ne kirjoittaa monta kertaa ylös. Sen jälkeen on toiminnan aika.
Se onkin auttanut ja nyt tunnen oloni tosi hyväksi. Tiedän, että tulen ehkä hukkaamaan itseni taas uudelleen, mutta tiedän myös, että minulle on annettu myös voima löytää tieni takaisin. Olen myös onnekas, kun minulla on ihania ihmisiä ympärillä ja ei pelkästään ihmisiä, vaan myös ihanat nelijalkaiseni ja ne asiat joita ei pysty järjellä selittämään; luonto ja uskoni.
Viimeaikoina elämääni on yllättäen astunut myös jotain uutta, jota en uskonut saapuvaksi. Tunsin, että jotain suurta oli tapahtumassa ja se tapahtui. Nyt vain hymyilyttää.
Tällä hetkellä olen myös kipeä, mutta sekään ei vedä mielialaani alas. Flunssaa. Kävin ihan terveysasemalla toteamassa sen. Flunssaani liittyi myös kurkkukipu, niin halusin olla varma ettei se ollut angiina ja, kun se ei ollut pääsen luultavasti lukioonkin ellei tämä tästä pahene.
Terkkuja kaikille ihanille, jotka tätä sitten eksyvätkin lukemaan! :)
Tuntuu, että en kerennyt tekemään mitään, mitä suunnittelin. Minne katosivat suunnitelmat lähdöstä uimaan, Hietsuun ja ylipäänsä uida mahdollisimman paljon.Tai ne suunnitelmat ystävien näkemisestä. Tuntuu myös, että ollen ollut hieman kadoksissa tai ainakin tavoittamattomissa läheisiltäni. Se ei ole ollut tarkoitus.
Jos yritän laittaa kaikkea ajatustani kasaan, niin olen ollut kadoksissa itseltänikin. Olin ikäänkuin ennen kesää ja kesän alussa vaan suorittanut ja paennut elämää ja vastuuta. Yrittäen elää, vaan hyviä hetkiä ja muistoja. Uskon, että tämä kesä on ollut minulle matka, jota olin kipeästi tarvinnut. Muistaakseni taas kuka olen ja mihin suuntaan olen menossa. No mihin sitten päädyin?
Olen minä juuri hyvä sellaisena kuin olen. Olen mietteliäs, viihdyn yksiksenikin, sosiaalinen, empaattinen, ikuinen lapsi, haaveilija, näyttelijä, hyvä koirien kanssa ja hyväsydäminen. Olen kuitenkin myös laiska, jonka lasken ehdottomasti huonoihin puoliini. Ennakkoluuloinen etenkin, kun puhutaan asioihin ryhtymisestä, jos en jotain osaa ahdistun ja pelkään epäonnistuvani. Miten voin onnistua, jos en yritä tai epäonnistu. En mitenkään. Joten vahva tietoisuus itsestäni tuo mukaan myös sen, että olen pahin kriitikko itselleni.
Olen kokonaisuus en vain hyvien puolieni, vaan myös huonojen puolieni kanssa. Olen tarvinnut tämän kesän juuri siihen, jotta olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja kohtamaan itseni silmästä silmään.
Asiat tulevat tehdyiksi, mutta ei stressaamalla. Asiat eivät lähde päästä ennenkuin niille on tehnyt jotain. Minua on ainakin auttanut kirjoittaminen ja juuri se listaaminen. Asiat muodustavat heti pienemmiksi, kun ne kirjoittaa ylös ja jossain vaiheessa ne vain alkavat häiritsemään, kun ne kirjoittaa monta kertaa ylös. Sen jälkeen on toiminnan aika.
Se onkin auttanut ja nyt tunnen oloni tosi hyväksi. Tiedän, että tulen ehkä hukkaamaan itseni taas uudelleen, mutta tiedän myös, että minulle on annettu myös voima löytää tieni takaisin. Olen myös onnekas, kun minulla on ihania ihmisiä ympärillä ja ei pelkästään ihmisiä, vaan myös ihanat nelijalkaiseni ja ne asiat joita ei pysty järjellä selittämään; luonto ja uskoni.
Viimeaikoina elämääni on yllättäen astunut myös jotain uutta, jota en uskonut saapuvaksi. Tunsin, että jotain suurta oli tapahtumassa ja se tapahtui. Nyt vain hymyilyttää.
Tällä hetkellä olen myös kipeä, mutta sekään ei vedä mielialaani alas. Flunssaa. Kävin ihan terveysasemalla toteamassa sen. Flunssaani liittyi myös kurkkukipu, niin halusin olla varma ettei se ollut angiina ja, kun se ei ollut pääsen luultavasti lukioonkin ellei tämä tästä pahene.
Terkkuja kaikille ihanille, jotka tätä sitten eksyvätkin lukemaan! :)
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Settereitä ja Ystävän synttärit
Kävin pitkästä aikaa faaraokoirieni kasvattajalla ja kasvattajaa on aina mukava nähdä. Hän on saanut minut hullaantumaan Punaisiin irlanninsettereihin. Ei tietenkään vielä Demissä, Fatessa ja Honeyssa on ihan tarpeeksi. Ehkä sitten, kun joskus hamaassa tulevaisuudessa asun omillani.
Tällä kertaa käytiin kasvattajan luona, sillä hänellä oli osaomistuskoira luonaan, josta olin niin paljon kuullut halusin ehdottomasti nähdä sen! Ilta oli mahti käytettiin kasvattajan koirat ulkona ja juteltiin niitä näitä. Aika meni kuin siivillä!
Viime viikon perjantaina eli 27.7. olin ystäväni Sitruunaperhosen synttäreillä ja sinne oli pukeutumisteema, joka oli satuteema.
Pähkäilin paljon ja pyysin äitiäkin apuun, että mitä ihmettä pistän päälle ja mikä oon. Ensimmäinen tarkoitus oli, että olisin joku metsänhenki/keiju löytyi ihan hyvät vaattetkin. Sitten äiti löysi vihreän kauluspaidan ja ihanan vyön ja sitten se tuli mieleeni: - Halusin olla Peter Pan! Sain koko vaatekokonaisuuden valmiiksi päässänikin oli sellainen hattu johon äidin kanssa kiinnitettiin sulkakin.
Synttäreillä oli tosi mahtia ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiinkin.
Liitän kuvan, vaikka johonkin toiseen postaukseen.
Tällä kertaa käytiin kasvattajan luona, sillä hänellä oli osaomistuskoira luonaan, josta olin niin paljon kuullut halusin ehdottomasti nähdä sen! Ilta oli mahti käytettiin kasvattajan koirat ulkona ja juteltiin niitä näitä. Aika meni kuin siivillä!
Viime viikon perjantaina eli 27.7. olin ystäväni Sitruunaperhosen synttäreillä ja sinne oli pukeutumisteema, joka oli satuteema.
Pähkäilin paljon ja pyysin äitiäkin apuun, että mitä ihmettä pistän päälle ja mikä oon. Ensimmäinen tarkoitus oli, että olisin joku metsänhenki/keiju löytyi ihan hyvät vaattetkin. Sitten äiti löysi vihreän kauluspaidan ja ihanan vyön ja sitten se tuli mieleeni: - Halusin olla Peter Pan! Sain koko vaatekokonaisuuden valmiiksi päässänikin oli sellainen hattu johon äidin kanssa kiinnitettiin sulkakin.
Synttäreillä oli tosi mahtia ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiinkin.
Liitän kuvan, vaikka johonkin toiseen postaukseen.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Viimein lähipäiviin
Elikkäs tämä tapahtui jopa toissapäivänä. Eli lähdin Jäljen kanssa Olavi Uusivirran keikalle Keravalle. Minun 4. Olavin keikkani tänä vuonna.
Ennen keikkaa oli kiva jutella Jäljen kanssa ja syödä mansikoita. Tyyliin olivat mun kesän ekat mansikat.
Itse olen sellainen tykkään opetella laulut ulkoa ja laulaa mukana. Harmittaa, kun en vielä täysin Uusivirran kaikkia tunne, niin en kaikkia osaa ulkoa.
Tämän keikan hauskuuksia oli, kun Olavi Uusivirta lauloi Viimeistä kesää ja oli pistäny varmaankin merkille, että osasimme biisejä ulkoa niin katsoi minua suoraan silmiin yhdessä kohtaa. Tollaisissa tilanteissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lisäksi Nuoressa ja Kauniissa yritimme laulaa naisen osuutta siinä täysin onnistumatta.(kuitenkin ihan siitä penkiltä yleisön seassa) Koko muu yleisö oli hiljaa eikä me muistettu yhtäkkiä sanojakaan.
Loppu illasta mua rupes jotenkin kummasti naurattaa kai se on, sitä kun on niin hyvä fiilis ja ehkä vähän väsynytkin. Kotona siinä 0.00 jälkeen, mutta silti jees!
Nyt sitten, vaan ollut kotosalla koirien kanssa ja lueskellut hämiksiä.
Ennen keikkaa oli kiva jutella Jäljen kanssa ja syödä mansikoita. Tyyliin olivat mun kesän ekat mansikat.
Itse olen sellainen tykkään opetella laulut ulkoa ja laulaa mukana. Harmittaa, kun en vielä täysin Uusivirran kaikkia tunne, niin en kaikkia osaa ulkoa.
Tämän keikan hauskuuksia oli, kun Olavi Uusivirta lauloi Viimeistä kesää ja oli pistäny varmaankin merkille, että osasimme biisejä ulkoa niin katsoi minua suoraan silmiin yhdessä kohtaa. Tollaisissa tilanteissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lisäksi Nuoressa ja Kauniissa yritimme laulaa naisen osuutta siinä täysin onnistumatta.(kuitenkin ihan siitä penkiltä yleisön seassa) Koko muu yleisö oli hiljaa eikä me muistettu yhtäkkiä sanojakaan.
Loppu illasta mua rupes jotenkin kummasti naurattaa kai se on, sitä kun on niin hyvä fiilis ja ehkä vähän väsynytkin. Kotona siinä 0.00 jälkeen, mutta silti jees!
Nyt sitten, vaan ollut kotosalla koirien kanssa ja lueskellut hämiksiä.
Sointula
Vihdoin menin myös katsomaan oman teatterin (Masalan nuorisoteatteri) kesäteatteria Sointulaa. Kyseessä, kun on oma teatteri, niin esityksen pääsee katsomaan ilmaiseksi johon tietty sitten sisältyy auttaminen kahvitarjoilussa. Auttaminen on, vaan muksaa joten sitä tein ihan mielelläni ja ihan hämmennyin, kun sain siitä kehuja ihan näyttelijöiltä! Jee!
Esitys itsessään oli mahtava! Se oli tehty hienosti. henkilöistä oli tehty hauskoja ja oman kehon käyttö herätti ainakin minussa sellaista Wau ajatusta. Lähimetsässä liikkuneet näyttelijät näyttivät upealta. Juonesta on vähän vaikea kertoa joten, jos laitan linkin ja samalla sniikisti mainostankin omaa teatteria.
http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/
Tuli ostettua myös kaksi hupparia musta ja punainen Masalan nuorisoteatteri tekstillä. Ajatella syyskuussa, sitä tulee 3 vuotta, kun minäkin olen aloitattanut teatterin ja miten paljon se on minulle antanut. Kaiken kaikkiaan mukava ilta tämäkin. Onpa näitä mukavia iltoja paljon.
Esitys itsessään oli mahtava! Se oli tehty hienosti. henkilöistä oli tehty hauskoja ja oman kehon käyttö herätti ainakin minussa sellaista Wau ajatusta. Lähimetsässä liikkuneet näyttelijät näyttivät upealta. Juonesta on vähän vaikea kertoa joten, jos laitan linkin ja samalla sniikisti mainostankin omaa teatteria.
http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/
Tuli ostettua myös kaksi hupparia musta ja punainen Masalan nuorisoteatteri tekstillä. Ajatella syyskuussa, sitä tulee 3 vuotta, kun minäkin olen aloitattanut teatterin ja miten paljon se on minulle antanut. Kaiken kaikkiaan mukava ilta tämäkin. Onpa näitä mukavia iltoja paljon.
The Amazing Spider-Man
Elokuva, jota olin odottanut yli vuoden! The Amazing Spider-Man! Plussana oli myös se, että olin osallistunut Sony Pictures Suomen facebook sivuilla järjestettävään kilpailuun ja voittanut liput! Muistan hetken, kun olin tullut riparilta ja avannut sähköpostin ja sitä riemunhuutoa! Olin todella voittanut jotain ja vielä näin mahtavaa!
18.7. tuli sitten sitten se päivä. Ystäväni Aurinko tuli mukaani ja oli hänellä kestämistä. Olin, niin jännittynyt ja innoissani. Aurinkokin sanoi, että olen niin ihana, kun innostun. Hämispaita päällä meinasin unohtaa 3D lasitkin ottamatta ja vatsa kuhisi perhosia.
Elokuva oli mieletön! Monta kertaa tämä hölmö vain katsoi suu auki hämmästyneenä. Niinkuin elokuvan ohjaaja Marc Webb sanoi: "Jos joku hahmo on tehty 3D-elokuvaa varten, se on Hämähäkkimies." En voisi allekirjoittaa enempää. Hämiksen hyppelyt ja kiipeilyt seinillä saivat todella tuntemaan, kun olisi itse ollut mukana. Välillä jopa kuvattiin, niin että itse tavallaan oli hämis.
Juoni oli myös tosi hyvä. Paluu Peter Parkerin nuoruuteen. Ennen kuin hänestä tuli Hämähäkkimies ja miten hän kasvoi sankariksi. Elokuva oli hauska, mielenkiintoinen se piti otteessaan ihan loppuun asti. Peter Parker oli elokuvassa 17-vuotias nuori samojen itsetutkiskelujen äärellä, kuin meikäläisetkin.
Aah ja olihan siinä rakkauttakin. Peterin ihastuminen Gwen Stacyyn ja aaw hetkiä olivat ne, kun Peter tuli Gwenin ikkunasta sisälle.
Jos pitää miinuksia keksiä, niin sarjisten tunnuslause on: "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun." sitä ei tullut kertaakaan vastuusta joo, mutta tuo lause olisi pitänyt olla, jos kerran vannottiin uskollisuutta sarjakuville. Lisäksi niinkin pieni asia, joka itseä häiritsi oli, että hämähäkki (se radioaktiivinen), josta kaikki t alkaa laskeutuu kädelle ei niskaan eikä pure niskaan, vaan käteen!
Ja Andrew Garfield sopi, niin hyvin hämikseksi kuin hämikselle oma pukunsa! Herkällä ja omalla kehon fysiikallaan Garfield todella näytti taitonsa. Juuri sellainen Peter Parker, jonka oman pääni sisällä näen. Dissaamatta kuitenkaan aikaisempien hämisten Tobey Maguirea, joka hänkin näytteli lempisupersankariani hyvin! Garfield ja tarina tekivät sankaristani inhimillisemmän, helposti samaistuttavan ja okei myönnetään ihmeelisen!
Elokuvan aikana tuli naurettua, hymyiltyä, eläydyttyä mukana ja ihaltua (huomaa suu auki).
Mikä parasta tämä ei jää tähän! 2 tulee 2014! Ekaa piti venata vuoden ja kakkosta vielä 2 vuotta. Kai se aika jotenkin menee sarjisten parissa ja elokuvien. Arvatkaa kuka odottaa jo yhden DVD:n tuloa myyntiin?
P.s. jos rupesi kiinnostamaan tältä sivulta löytyy trailereita yms.
www.thaamazingspiderman.com
18.7. tuli sitten sitten se päivä. Ystäväni Aurinko tuli mukaani ja oli hänellä kestämistä. Olin, niin jännittynyt ja innoissani. Aurinkokin sanoi, että olen niin ihana, kun innostun. Hämispaita päällä meinasin unohtaa 3D lasitkin ottamatta ja vatsa kuhisi perhosia.
Elokuva oli mieletön! Monta kertaa tämä hölmö vain katsoi suu auki hämmästyneenä. Niinkuin elokuvan ohjaaja Marc Webb sanoi: "Jos joku hahmo on tehty 3D-elokuvaa varten, se on Hämähäkkimies." En voisi allekirjoittaa enempää. Hämiksen hyppelyt ja kiipeilyt seinillä saivat todella tuntemaan, kun olisi itse ollut mukana. Välillä jopa kuvattiin, niin että itse tavallaan oli hämis.
Juoni oli myös tosi hyvä. Paluu Peter Parkerin nuoruuteen. Ennen kuin hänestä tuli Hämähäkkimies ja miten hän kasvoi sankariksi. Elokuva oli hauska, mielenkiintoinen se piti otteessaan ihan loppuun asti. Peter Parker oli elokuvassa 17-vuotias nuori samojen itsetutkiskelujen äärellä, kuin meikäläisetkin.
Aah ja olihan siinä rakkauttakin. Peterin ihastuminen Gwen Stacyyn ja aaw hetkiä olivat ne, kun Peter tuli Gwenin ikkunasta sisälle.
Jos pitää miinuksia keksiä, niin sarjisten tunnuslause on: "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun." sitä ei tullut kertaakaan vastuusta joo, mutta tuo lause olisi pitänyt olla, jos kerran vannottiin uskollisuutta sarjakuville. Lisäksi niinkin pieni asia, joka itseä häiritsi oli, että hämähäkki (se radioaktiivinen), josta kaikki t alkaa laskeutuu kädelle ei niskaan eikä pure niskaan, vaan käteen!
Ja Andrew Garfield sopi, niin hyvin hämikseksi kuin hämikselle oma pukunsa! Herkällä ja omalla kehon fysiikallaan Garfield todella näytti taitonsa. Juuri sellainen Peter Parker, jonka oman pääni sisällä näen. Dissaamatta kuitenkaan aikaisempien hämisten Tobey Maguirea, joka hänkin näytteli lempisupersankariani hyvin! Garfield ja tarina tekivät sankaristani inhimillisemmän, helposti samaistuttavan ja okei myönnetään ihmeelisen!
Elokuvan aikana tuli naurettua, hymyiltyä, eläydyttyä mukana ja ihaltua (huomaa suu auki).
Mikä parasta tämä ei jää tähän! 2 tulee 2014! Ekaa piti venata vuoden ja kakkosta vielä 2 vuotta. Kai se aika jotenkin menee sarjisten parissa ja elokuvien. Arvatkaa kuka odottaa jo yhden DVD:n tuloa myyntiin?
P.s. jos rupesi kiinnostamaan tältä sivulta löytyy trailereita yms.
www.thaamazingspiderman.com
Grankulla-ilta
Riparin jälkeisenä päivänä lähdin kummisedän lapsen ristiäisiin. Minua pyydetiin auttamaan kahvitarjoilussa ja lähdinkin paikalle aikaisemmin.
He olivat saaneet ihanan tytön, joka sai nimekseen Anna. Ristiäiset sujuivat mukavasti ja jäin sitten auttamaan vielä ristiäisten jälkeenkin.
Kauniaisten reissun mukavin puoli oli se, että jäin juttelemaan kummisetäni ja hänen vaimonsa kanssa kaikesta. Puhuimme lasten kasvatuksesta, minun kuulumisistani, haaveistani oli ihanaa puhua suunsa puhtaaksi. Ihanaa oli myös pitää pientä sylissä. Vauvoissa on jotain, niin ihanaa! Ne ovat niin pieniä ja haavoittuvaisia. Tekee, vaan mieli suojella.
Mahtava ilta jäi jotenkin, niin hyvä fiilis!!!
He olivat saaneet ihanan tytön, joka sai nimekseen Anna. Ristiäiset sujuivat mukavasti ja jäin sitten auttamaan vielä ristiäisten jälkeenkin.
Kauniaisten reissun mukavin puoli oli se, että jäin juttelemaan kummisetäni ja hänen vaimonsa kanssa kaikesta. Puhuimme lasten kasvatuksesta, minun kuulumisistani, haaveistani oli ihanaa puhua suunsa puhtaaksi. Ihanaa oli myös pitää pientä sylissä. Vauvoissa on jotain, niin ihanaa! Ne ovat niin pieniä ja haavoittuvaisia. Tekee, vaan mieli suojella.
Mahtava ilta jäi jotenkin, niin hyvä fiilis!!!
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Isostelua
Seuraavana olikin sitten rippileirille lähtö Isosen roolissa. Paikka oli saaressa, jota en nyt paljasta jokatapauksessa olin samassa paikassa viimeksi omalla riparilla joten nostalgista.
Rippileireillä olo ei ole pelkästään työtä minulle se on myös paikka, jossa pääsen irtaantumaan arjesta ja mietiskelemään ja tutkiskelemaan itseäni. Eniten se on työtä päivässä on ehkä 30min. omaa aikaa muu aika pitää olla Isonen eli hymyilevä, kannustava ja positiivinen.
Tämä leiri oli musaripari ja eron huomasi heti. Ihmiset olivat oikeasti motivoituneita ja kaikessa mukana.
Yhden kerran iski jonkinlainen ahdistus ja ymmärsin sen vasta jälkeenpän. Kotona, sitä pystyy kuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvan/sarjan yms. jos tulee ikävä fiilis. Leirillä se tie takaisin pitää löytää sisältä. Jotenkin iski vain yhtäkkiä ikävä Caesaria, joka lähti täältä maailmasta helmikuussa. Niinhän se elämässä on " Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä". Kun rakastaa siihen kuuluu myös menettäminen ja sen pelko. Sen olen oppinut lyhyen elämäni aikana. Päätän tämän yhteen hienoon lainaukseen: " Rakkaus on kuin tuulen kaltainen en voi nähdä sitä, mutta voin tuntea sen."
Mahtava leiri jälleen ja kotona iski aika tyhjä fiilis. Viikon aikana, sitä niin tottui melskeeseen ja puuhaa riittäviin päiviin ja syömiseen. Ruoka oli niin hyvää ja vielä 5 kertaa päivässä.
Kotiinpalattuani tuijotin tietokoneen ruutua ihmetellen hiljaisuutta ja mahdollisuutta olla yksin ja tehdä mitä tahtoi.
Seuraavassa jaksossa... Eikun siis seuraavissa blogikirjoituksissa: Jasmin Kauniaisssa mitä hän siellä? Lisäksi Jasminin kauan odottama THE AMAZING SPIDER-MAN- elokuva on katsottu. Luvassa siis ainakin hämähäkkimiestä joten punaista ja sinistä ei ainakaan puutu!
Rippileireillä olo ei ole pelkästään työtä minulle se on myös paikka, jossa pääsen irtaantumaan arjesta ja mietiskelemään ja tutkiskelemaan itseäni. Eniten se on työtä päivässä on ehkä 30min. omaa aikaa muu aika pitää olla Isonen eli hymyilevä, kannustava ja positiivinen.
Tämä leiri oli musaripari ja eron huomasi heti. Ihmiset olivat oikeasti motivoituneita ja kaikessa mukana.
Yhden kerran iski jonkinlainen ahdistus ja ymmärsin sen vasta jälkeenpän. Kotona, sitä pystyy kuntelemaan musiikkia, katsomaan elokuvan/sarjan yms. jos tulee ikävä fiilis. Leirillä se tie takaisin pitää löytää sisältä. Jotenkin iski vain yhtäkkiä ikävä Caesaria, joka lähti täältä maailmasta helmikuussa. Niinhän se elämässä on " Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä". Kun rakastaa siihen kuuluu myös menettäminen ja sen pelko. Sen olen oppinut lyhyen elämäni aikana. Päätän tämän yhteen hienoon lainaukseen: " Rakkaus on kuin tuulen kaltainen en voi nähdä sitä, mutta voin tuntea sen."
Mahtava leiri jälleen ja kotona iski aika tyhjä fiilis. Viikon aikana, sitä niin tottui melskeeseen ja puuhaa riittäviin päiviin ja syömiseen. Ruoka oli niin hyvää ja vielä 5 kertaa päivässä.
Kotiinpalattuani tuijotin tietokoneen ruutua ihmetellen hiljaisuutta ja mahdollisuutta olla yksin ja tehdä mitä tahtoi.
Seuraavassa jaksossa... Eikun siis seuraavissa blogikirjoituksissa: Jasmin Kauniaisssa mitä hän siellä? Lisäksi Jasminin kauan odottama THE AMAZING SPIDER-MAN- elokuva on katsottu. Luvassa siis ainakin hämähäkkimiestä joten punaista ja sinistä ei ainakaan puutu!
Sinne jonnekin mitä kutsutaan Helsingiksi
Isäni asuu Helsingissä ja matkani vei seuraavaksi sinne. Näin samalla siskoani Donatelloa (älytön turtles-fani ja lempihahmo Donatello). Donatello menee syksyllä 2.luokalle.
5 päivään mahtui oleskelua ja siihen sisällettynä pelaaminen (pelasin Ratchet & Clankin läpi). Iltaisin minulle ja Dontatellolle iski sellainen ihmeellinen nauruperiodi. En osaa tässä selittää mistä ne naurukohtaukset syntyivät, mutta minulla on maailman ihanin pikkusisko! Tietenkin katseltiin Turtlesia ja Donatello näytti minulle myös Hirveän Henrin löytyy juuri Youtubesta tosi hauska!
Pohtinut tässä, että juuri Donatellon ikäisenä, sitä tykästyi ihmisten ääniin. Itse muistan lapsuudestani esim. Jarkko Tammisen, joka toimi ääninäyttelijänä mm. Herkulekselle, Flickille ja Peter Panille. Omaa "lempiääntä", sitä vain tahtoi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Ei se kai ole vieläkään muuttunut. Herkuleksella on ihana ääni.
Käytiin myös Suomenlinnassa kävin mm. sukellusveneen sisällä se oli ällistyttävää, kun pystyi ihan kuvittelemaan miten siellä elettiin. Suomenlinna on myös hirmu kaunis paikka vihreuine kukkuloineen ja meri elementteineeen.
Mukaan mahtui myös Serena- reissu ja tunnen itseni rohkeaksi, sillä uskalsin käydä kaikissa liukumäissä! Vesi ja uiminen ovat minulle tärkeitä etenkin kesällä ja siksi Serena nappasi kyllä taas kunnolla. Ruokakin maistui hyvin Raxissa kaiken puuhailun jälkeen.
Sitten matka vei kotiinpäin.
5 päivään mahtui oleskelua ja siihen sisällettynä pelaaminen (pelasin Ratchet & Clankin läpi). Iltaisin minulle ja Dontatellolle iski sellainen ihmeellinen nauruperiodi. En osaa tässä selittää mistä ne naurukohtaukset syntyivät, mutta minulla on maailman ihanin pikkusisko! Tietenkin katseltiin Turtlesia ja Donatello näytti minulle myös Hirveän Henrin löytyy juuri Youtubesta tosi hauska!
Pohtinut tässä, että juuri Donatellon ikäisenä, sitä tykästyi ihmisten ääniin. Itse muistan lapsuudestani esim. Jarkko Tammisen, joka toimi ääninäyttelijänä mm. Herkulekselle, Flickille ja Peter Panille. Omaa "lempiääntä", sitä vain tahtoi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Ei se kai ole vieläkään muuttunut. Herkuleksella on ihana ääni.
Käytiin myös Suomenlinnassa kävin mm. sukellusveneen sisällä se oli ällistyttävää, kun pystyi ihan kuvittelemaan miten siellä elettiin. Suomenlinna on myös hirmu kaunis paikka vihreuine kukkuloineen ja meri elementteineeen.
Mukaan mahtui myös Serena- reissu ja tunnen itseni rohkeaksi, sillä uskalsin käydä kaikissa liukumäissä! Vesi ja uiminen ovat minulle tärkeitä etenkin kesällä ja siksi Serena nappasi kyllä taas kunnolla. Ruokakin maistui hyvin Raxissa kaiken puuhailun jälkeen.
Sitten matka vei kotiinpäin.
Paintball 28.6
Hieman myöhässä, mutta eikös se niin mene, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Jännitti ja jännitti paljon. En ollut edes täysin varma, että mihin olin ryhtymässä. Innokkuutta löytyi sitten senkin edestä. Jännitin eniten, sitä että osun joukkuetoveriin tai, että "kuolen" ensimmäisenä.
Viime postauksessa laitoin videon 10 Things I Hate About You- elokuvasta. Tämä Paintball oli kyllä täysin eri maata. Meillä oli maastopuvut , maskit, kaulasuojukset, tytöillä myös extraliivi ja hanskat. Sekä ase! Pallot olivat n. vadelman kokoisia, ja kun ne rikkoituivat sisältä tuli vain keltaista ainetta eikä sattunut yhtään.
Ratoja oli kaksi: maastorata ja sellainen nurmikenttä, jossa oli piilopaikkoja. No "kuolin" ensimmäisenä, mutta olen kaikessa sellainen hitaasti syttyvä ja nurmikenttä radalla pääsin ihan vauhtiin :) Taktiikkani oli väijyä piilossa en ollut sellainen: "Täältä mä tuun ja hyökkään aaargh!"
Oli kyllä tosi hauskaa etenkin, kun porukka oli poikavoittoista ihan eri tunnelmansa. Kyllä, menisin uudestaan!
Jännitti ja jännitti paljon. En ollut edes täysin varma, että mihin olin ryhtymässä. Innokkuutta löytyi sitten senkin edestä. Jännitin eniten, sitä että osun joukkuetoveriin tai, että "kuolen" ensimmäisenä.
Viime postauksessa laitoin videon 10 Things I Hate About You- elokuvasta. Tämä Paintball oli kyllä täysin eri maata. Meillä oli maastopuvut , maskit, kaulasuojukset, tytöillä myös extraliivi ja hanskat. Sekä ase! Pallot olivat n. vadelman kokoisia, ja kun ne rikkoituivat sisältä tuli vain keltaista ainetta eikä sattunut yhtään.
 |
| vehkeiden kanssa oli kyllä siisti fiilis ;) |
Ratoja oli kaksi: maastorata ja sellainen nurmikenttä, jossa oli piilopaikkoja. No "kuolin" ensimmäisenä, mutta olen kaikessa sellainen hitaasti syttyvä ja nurmikenttä radalla pääsin ihan vauhtiin :) Taktiikkani oli väijyä piilossa en ollut sellainen: "Täältä mä tuun ja hyökkään aaargh!"
Oli kyllä tosi hauskaa etenkin, kun porukka oli poikavoittoista ihan eri tunnelmansa. Kyllä, menisin uudestaan!
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Mitäs sitä on tänään tullut tehtyä
Meninpäs ostamaan cdon.fi Vamppyyripäiväkirjojen 1& 2 kauden, kun ne myytiin suht edullisesti samassa paketissa. Tänään sitten on tullut katsottua Vampyyripäiväkirjoja eikä edes hieman. Eikä edes tänään, vaan myös eilen. Mitä, se on hyvä!
Perustelen itseäni vielä. Huomenna menen ystäväni Bro:n kanssa pelaamaan Paintballia. Meitä on siis ihan suht iso porukka suurilta osin poikia. Kai mä oon aina vähän ollu se poikatyttö. Miekkailemaankin ois siistiä oppia silleen "keskiaikatyyliin".
Paintballia pitää hieman selittää eli siis vähän niinkuin softausta, mutta sellasilla kuulilla, jotka joo sattuu hieman ja siit niist irtoo maalia.
Tässä video: Jossa on siis iki ihana Heath Ledger :)
Suoraan sanoen mulla ei mitään havintoo miten tota pelataan, mutta silti oon tosi innoissani. Kaikki selviää siis huomenna en malta odottaa. Joten, sillä välin voi ihan hyvin katsoa Vampyyripäiväkirjoja ;)
 |
| Stefan on ihana! |
Perustelen itseäni vielä. Huomenna menen ystäväni Bro:n kanssa pelaamaan Paintballia. Meitä on siis ihan suht iso porukka suurilta osin poikia. Kai mä oon aina vähän ollu se poikatyttö. Miekkailemaankin ois siistiä oppia silleen "keskiaikatyyliin".
Paintballia pitää hieman selittää eli siis vähän niinkuin softausta, mutta sellasilla kuulilla, jotka joo sattuu hieman ja siit niist irtoo maalia.
Tässä video: Jossa on siis iki ihana Heath Ledger :)
Suoraan sanoen mulla ei mitään havintoo miten tota pelataan, mutta silti oon tosi innoissani. Kaikki selviää siis huomenna en malta odottaa. Joten, sillä välin voi ihan hyvin katsoa Vampyyripäiväkirjoja ;)
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Juhannus täynnä rakkautta
Olen kirjoitatnut tämän jo kerran ja kun sähläsin teksti pyyhkiytyi ja tekstiä oli paljon joten uusinta.
Ystäväni Aurinko tekstasi minulle ja kysyi Juhannussuunnitelmiani. Molemmilla oli mökkireissu ja sovittiin, että Aurinko tulisi mukaani tai minä menisin hänen mukaansa. Lähdin sitten hänen perheensä mökille mukanani Demi. Mökkireissulle lähti siis minä, Demi, Aurinko, Auringon koira rodultaan Kooikerhondje ja Auringon vanhemmat.
Etukäteen jännitin. Demillä on ollut ihan pennusta pitäen eroahdistus ja huono stressinsietokyky. uudet tilanteet ja ihmiset se tervehtii omalla tavallaan haluten pussata ja se ilmenee hyppimisenä.
Demi tyhjensi roskiksen, kaakaopurkkiakin kotona ennen lähtöä, sillä välin kun kävimme äidin kanssa kaupassa. Yritimme saada Demin... ennen lähtöä, jotta sen olo helpottuisi. Ei mitään. Demi vaikuttaakin olevan melkoinen superkoira. Junamatkan aikana se oli ihan oma itsensä. Eloisa. Annoin Pasilan asemalla sille hiilitabletin, jotta sillä olisi helpompi automatka. Hiilitabletti sisi tiivistää kaiken ruuan, joka löytää sitten tiensä tiiviissä muodossa ulos.
Automatka meni hyvin.Kestoltaan sellainen 5h. Toista oli venereissu; Demi vaikersi, tärisi ja oli muutenkin levoton. No olihan raukalla ollut jo pitkä päivä. Auringon mökki oli saarella Lappeenrannan lähellä.
Ekan päivän jälkeen päätin luottaa Demiin ja päästinkin se aamulla vapaaksi ja ulkona se olikin ihan nukkumaan menoon asti. Demi rakastaa juoksemista ja kunnon noutajatyyliin, sillä oli miltei kokoajan jotain suussa joita se sitten halusi heitettävän. Demi on 5-vuotias, mutta silti eloisa ja leikkisä. Uiminenkin on aika must.
Toki ongelmia oli, mutta niistäkin selvittiin. Kun halusi mennä uimaan Demi piti sitoa puuhun. Muuten se olisi yrittänyt tulla pelastamaan eikä niin mukavasti. Vesikoirilla ei kaikilla se virtaa suonissa pelastamisenhalu. Luotiinhan noutajakin metsästyskoiraksi työskentelemään ihmisen kanssa. Saunaa pelkäsin myös, sillä ajatuksena oli jättää Demi Auringon vanhempien kanssa. Meni tosi hyvin ekana saunapäivänä Demi vinkui ja toisena se vain nukkui. Myös lentopallo matsin ajaksi Demi the pallohullu piti sitoa puuhun sieltä se raukka oli kovasti messissä. Pelattiin siis Minä ja Aurinko vastaan Auringon isä ja isä voitti. Me voitetaan kyllä vielä ;)
Auringon kanssa on niin mukavaa. Usein ei tarvitse edes sanoa mitään. Ollaan, vaan yhdessä hiljaa. Sitten tunnetusti mä vaan heitän jotain mitä oon kelannu ja Aurinko on, että "Selittäisitkö taas hieman" Hah :) Olet niin rakas <3
Sitten maattiin riippukeinussa,pestiin vene, pelattiin monopoli junioria, luettiin, käytiin saunassa ja riisuttiin talviturkit yhdessä. Hirmusöpöä oli myös, kun maattiin nurmikolla auringonpaisteessa ja minun vierelläni oli Demi ja Auringon vierellä hänen koiransa.
Demistä on tultu kirjoiteltua ennekin tuohjon huhtikuun aikaan. En tiedä miten, mutta tuntuu, että siteemme on taas lujittunut. Luotan Demiin. Takaisin paluu vene matkankin Demi oli ihan rauhassa. Alkukankeus annattakoon Demille anteeksi, sillä muuten se oli ihan huippu koira. Pysyi vapaana ja pysyi vierellä. Yhden kerran se toki lähti, kun Auringon äiti lähti metsään kävelylle, Demi halusi mukaan ja ennen kuin hedin estääkkään Demi oli ampaissut Auringon koiran ja Auringon äidin perään ja hyvin oli sielläkin mennyt. Kysyin kommenttia Demistä ja sain vastuaksena, että jos se yhtä hyvin käyttäytyisi se saisi tulla mukaan toisetkkin. Jess hyvä Demi!
Kutsun tai ajattelen Demiä usein Varjoksi ja sitä se onkin. Seuraa minua minne menenkin. Pehmeän tassunjälkensäkin se on jättänyt sydämeeni. 12-vuotias tyttö tilasi ison leikkisän, luotettavan ja rakastavan koiran. Sainkin paljon enemmän sain ystävän. Uskollisen, joka on siinä aina kun sitä tarvitsen; nuolemassa kyyneleeni tai, kun vain tarvitsen siihen viereeni jonkun. Rakkauteen mahtuu myös pelko menettamisestä ja viimeksi paluumatkalla se valtasi minut. Mitä teen, kun Varjoni on poissa. Turvauduin ajatukseen siitä, että kuolema ei tarkoita rakkauden loppumista ja siksi minun pitääkin vain nauttia hetkistä täysillä niinkuin Demikin tekee.
Rakastan sinua niin paljon, Demi! <3
Ystäväni Aurinko tekstasi minulle ja kysyi Juhannussuunnitelmiani. Molemmilla oli mökkireissu ja sovittiin, että Aurinko tulisi mukaani tai minä menisin hänen mukaansa. Lähdin sitten hänen perheensä mökille mukanani Demi. Mökkireissulle lähti siis minä, Demi, Aurinko, Auringon koira rodultaan Kooikerhondje ja Auringon vanhemmat.
 |
| Rakastan sinua <3 |
Demi tyhjensi roskiksen, kaakaopurkkiakin kotona ennen lähtöä, sillä välin kun kävimme äidin kanssa kaupassa. Yritimme saada Demin... ennen lähtöä, jotta sen olo helpottuisi. Ei mitään. Demi vaikuttaakin olevan melkoinen superkoira. Junamatkan aikana se oli ihan oma itsensä. Eloisa. Annoin Pasilan asemalla sille hiilitabletin, jotta sillä olisi helpompi automatka. Hiilitabletti sisi tiivistää kaiken ruuan, joka löytää sitten tiensä tiiviissä muodossa ulos.
Automatka meni hyvin.Kestoltaan sellainen 5h. Toista oli venereissu; Demi vaikersi, tärisi ja oli muutenkin levoton. No olihan raukalla ollut jo pitkä päivä. Auringon mökki oli saarella Lappeenrannan lähellä.
Ekan päivän jälkeen päätin luottaa Demiin ja päästinkin se aamulla vapaaksi ja ulkona se olikin ihan nukkumaan menoon asti. Demi rakastaa juoksemista ja kunnon noutajatyyliin, sillä oli miltei kokoajan jotain suussa joita se sitten halusi heitettävän. Demi on 5-vuotias, mutta silti eloisa ja leikkisä. Uiminenkin on aika must.
Toki ongelmia oli, mutta niistäkin selvittiin. Kun halusi mennä uimaan Demi piti sitoa puuhun. Muuten se olisi yrittänyt tulla pelastamaan eikä niin mukavasti. Vesikoirilla ei kaikilla se virtaa suonissa pelastamisenhalu. Luotiinhan noutajakin metsästyskoiraksi työskentelemään ihmisen kanssa. Saunaa pelkäsin myös, sillä ajatuksena oli jättää Demi Auringon vanhempien kanssa. Meni tosi hyvin ekana saunapäivänä Demi vinkui ja toisena se vain nukkui. Myös lentopallo matsin ajaksi Demi the pallohullu piti sitoa puuhun sieltä se raukka oli kovasti messissä. Pelattiin siis Minä ja Aurinko vastaan Auringon isä ja isä voitti. Me voitetaan kyllä vielä ;)
Auringon kanssa on niin mukavaa. Usein ei tarvitse edes sanoa mitään. Ollaan, vaan yhdessä hiljaa. Sitten tunnetusti mä vaan heitän jotain mitä oon kelannu ja Aurinko on, että "Selittäisitkö taas hieman" Hah :) Olet niin rakas <3
Sitten maattiin riippukeinussa,pestiin vene, pelattiin monopoli junioria, luettiin, käytiin saunassa ja riisuttiin talviturkit yhdessä. Hirmusöpöä oli myös, kun maattiin nurmikolla auringonpaisteessa ja minun vierelläni oli Demi ja Auringon vierellä hänen koiransa.
Demistä on tultu kirjoiteltua ennekin tuohjon huhtikuun aikaan. En tiedä miten, mutta tuntuu, että siteemme on taas lujittunut. Luotan Demiin. Takaisin paluu vene matkankin Demi oli ihan rauhassa. Alkukankeus annattakoon Demille anteeksi, sillä muuten se oli ihan huippu koira. Pysyi vapaana ja pysyi vierellä. Yhden kerran se toki lähti, kun Auringon äiti lähti metsään kävelylle, Demi halusi mukaan ja ennen kuin hedin estääkkään Demi oli ampaissut Auringon koiran ja Auringon äidin perään ja hyvin oli sielläkin mennyt. Kysyin kommenttia Demistä ja sain vastuaksena, että jos se yhtä hyvin käyttäytyisi se saisi tulla mukaan toisetkkin. Jess hyvä Demi!
Kutsun tai ajattelen Demiä usein Varjoksi ja sitä se onkin. Seuraa minua minne menenkin. Pehmeän tassunjälkensäkin se on jättänyt sydämeeni. 12-vuotias tyttö tilasi ison leikkisän, luotettavan ja rakastavan koiran. Sainkin paljon enemmän sain ystävän. Uskollisen, joka on siinä aina kun sitä tarvitsen; nuolemassa kyyneleeni tai, kun vain tarvitsen siihen viereeni jonkun. Rakkauteen mahtuu myös pelko menettamisestä ja viimeksi paluumatkalla se valtasi minut. Mitä teen, kun Varjoni on poissa. Turvauduin ajatukseen siitä, että kuolema ei tarkoita rakkauden loppumista ja siksi minun pitääkin vain nauttia hetkistä täysillä niinkuin Demikin tekee.
Rakastan sinua niin paljon, Demi! <3
Finding Neverland
 | |||||||
| mpawards.com |
Elokuva on väritetty versio näytelmäkirjailijasta, joka loi Peter Pan- näytelmän. Elokuvaa tähditti Johnny Depp, joka on parhaimpia näyttelijöitä joita tiedän. Niin taipuvainen erilaisiin rooleihin.
Mielikuvituksen sanoisin elokuvan tunnukseksi onhan yllä kuvassakin; Unlock your imagination. Pidän mielikuvituskesta ja itse haluan säilyttää oman sisäisen lapseni aina. Enkä halua tietyssä mielessä ikinä kasvaa aikuiseksi. Pidän myös paljon tarinoista joten elokuva nappasi joistain todella syvältä itsestäni. Näin paljon itseäni elokuvan päähenkilössä.
Elokuvssa J.M . Barrie(Johnny Depp) on hahmo, joka on jo aikuinen, mutta silti leikkii ja saa nerokkaita ideoita; käyttää mielikuvitustaan! J.M. Barrie alkaa leikkimään 4:n pojan kanssa, joitten äiti jää leskeksi. Poikien isoäiti haluaa poikien kasvavan jo aikuisiksi J.M Barrien samalla yrittäessä rohkaista poikia luovuuteen ja mielikuvitukseen. Leikkien ja poikien elämän pohjalta Barrie luokin Peter Panin pojan, joka ei halua kasvaa aikuiseksi.
Seuraavaksi laitan hieman kuvia, biisejä ja traileri kuvaamaan Peter Pania ja itse elokuvaa,joka sai minut ihan kyyneliin asti.
 | ||||||
| ohjohnny.net |
 |
| fanpop.com |
 | |||
| favim.com |
 |
| etsy.com |
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Seurassa ystävän, loma todella tuntuu lomalta
Ruusunnuppu pyysi minut luokseen ja minähän sitten lähdin. Mukaani otin, Supernaturalin, jota katsoimmekin 10 jaksoa, joten taisin onnistua saamaan Supernatural-sarjalle uuden tykkäjään. ;)
Ruusunnuppu asuu kerrostalossa ja kerrostalon katolle pääsee oleskelemaan. Se on niin siistiä; lintuja lentelee ympärillä, tuuli tuivertaa kasvoissa ja samalla pelko sä olet niin korkealla. Aurinko paistoi ja juteltiin. Mahtavaa!
Sitten katsottiin Supernaturalia, juteltiin ja nukuttiin parvekkeella. Oli tosi mukavaa ja ikävä ystävää jo nyt.
Tänään Ruusunnupulla oli porukan kanssa Fazer-tehtaaseen reissu ja sain lähteä mukaan. Fazer-tuotemerkki tuli tutuksi ja ihaninta oli suklaapiste, missä oli Dumleja, Pätkiksiä, Geishaa jne. ja niitä sai syödä niin paljon kuin halusi(!!!), mutta mitäään ei saanut ottaa mukaan. Lopuksi sitten kävin vielä ostoksilla. Melkoinen suklaatiistai siis. Omnomnom.
Ruusunnuppu asuu kerrostalossa ja kerrostalon katolle pääsee oleskelemaan. Se on niin siistiä; lintuja lentelee ympärillä, tuuli tuivertaa kasvoissa ja samalla pelko sä olet niin korkealla. Aurinko paistoi ja juteltiin. Mahtavaa!
Sitten katsottiin Supernaturalia, juteltiin ja nukuttiin parvekkeella. Oli tosi mukavaa ja ikävä ystävää jo nyt.
Tänään Ruusunnupulla oli porukan kanssa Fazer-tehtaaseen reissu ja sain lähteä mukaan. Fazer-tuotemerkki tuli tutuksi ja ihaninta oli suklaapiste, missä oli Dumleja, Pätkiksiä, Geishaa jne. ja niitä sai syödä niin paljon kuin halusi(!!!), mutta mitäään ei saanut ottaa mukaan. Lopuksi sitten kävin vielä ostoksilla. Melkoinen suklaatiistai siis. Omnomnom.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Soittolistani top 10
Löysin tämän biisin, kunnolla vasta viimeaikoina. Osuvasti katsoin Supernaturalia(lempisarjaani) kesällä ja tämä soi yhdessä jaksossa. Ihastuin. Tämä on niin kesäinen ja tässä on potkua.
2. Leijonakuningas - Kunhan Kruunun Saan Kuninkaan:
Tämä on jo lapsuudesta, mutta tämä nappaa vaan vieläkin. Tätä tykkään lauleskella päivästä toiseen. Sisäinen lapseni pääsee valloilleen. Ei huolia ei vastuuta.
3. Phil Collins - On My Way
Jo toinen Disney-biisi voi siis päätellä, että Disney elokuvat ja biisit mahtuvat elämääni vieläkin. Tämä kyseinen biisi kertoo juuri matkasta ja koko elämämme on matkantekoa. Välillä, sitä on ihan uuvuksissa toisinaan taas täynnä energiaa. Tämä mahtuu juuri siihen täynnä energiaa fiilikseen; Kaikki on hyvin(tai ainakin siltä juuri tuntuu), luonto on kaunis, elämä on ihanaa, vapaus ja oma sisäinen rauha. Täällä mun kuuluu olla. Minä olen yksi osa tätä suurta maailmankaikkeutta.
Kesäöisin harrastan myös juuri öisiä lenkkejä koirien kanssa. Yöllä on ihanan rauhallista. Vain minä ja koirani: Demi, Honey ja Fate. (Saatan mennä Demin kanssa metsään ja faaraokoirien kanssa kävelylle. Niitä, kun ei voi pitää vapaana.) Plussaa on jos saan kuun seurakseni. Kuunvalo ja koko Kuu nostaa minut ihan fiiliksiin.
4. Olavi Uusivirta - Nuori Ja Kaunis
Uusivirtaa jälleen. Tämä biisi käsittelee juuri nuoruutta ja koen eläväni nyt sitä nuoruuttani. Ei se lopu, vaikka joulukuussa täytänkin 18. Ehkä ei milloinkaan, minusta tulee aina löytymään se sisäinen lapsi. Kappale on myös kaunis. Minulle se tuo mieleen elämisen. Pitäisi muistaa elää tässä ja nyt. Elää ja tavoitella tähtiä.
5. Yiruma - River Flows In You
Kuulin biisin ensikerran itseasissa olessani Isos-koulutusleirillä yksi tyttö soitti tämän ja ihastuin. Elämä tosiaan virtaa meissä ja tämä saa oloni rauhalliseksi ja leikkisäksi samaan aikaan. Satumainen biisi täynnä tarinaa.
6. Bruno Mars - Lazy Song
Kesään kuuluu mielestäni myös hiljentyminen ja saa ihan, vaan olla, rentoutua. Ladata akkuja. Toisaalta nyt, vaikka en ole edes pitkään ollut lomalla on jo nyt tosi ikävä ihmisiä. Luultavasti juuri sinua, joka tätä luet. <3
Ristiriitaisuus. Olen halunnut olla yksin ja eristäytyä. Nyt alkaa tulla se vaihe, kun haluan tulla ulos kuorestani ja nähdä niitä minulle tärkeitä ihmisiä.
7. Ruudolf feat. Karrikoira - Leijonakuningas
En yleensä kuuntele räppiä, mutta tämä biisi löysi minut erään tärkeän ihmisen synttärijuhlista, jossa yksi ihminen soitti tämän. Kannustava ja rauhallinen biisi. Sopii hyvin jos tuntee itsensä alakuloiseksi tai vain iltalauluksi.
8. Howard Shore - Concerning Hobbits
Tämä kappale on lempibiisini. Rakastan tarinoita: Romanttisia, Ritariaiheisia ja tietenkin Taru sormusten herrasta<3. Etenkin kappaleen loppu 2.16 kohdasta eteenpäin nostaa kylmätväreet pintaan. Kappaleeseen mahtuu sekä iloa että surua. Minulle se nostaa aina hyvän mielen. Tämän äärellä usein mietin, miten kokonainen tarina mahtuu yhden biisin sisälle.
9. Olavi Uusivirta - Viimeinen Kesä
Haikea, mutta silti ihana niinkuin kesä. Näin suomalaisen Elokuu-elokuvan, josta tykkäsin mm. tämä biisi soi leffassa. Olavi Uusivirran biisejä osaan vähiten kuvailla. Niihin mahtuu paljon piilomerkityksiä ja saatan yhtäkkiä tajuta "Jaa tässä lauletaankin tästä!" ja ne avautuvat, joka kuuntelukerran jälkeen yhtä enemmän. Uusivirta osaa myös käyttää suomenkieltä hyvin ja kappaleet tuntuvat nappaavan jostain syvältä itsestäni.
10. Bill Medley & Jennifer Warnes - Time Of My Life
Yksi lempielokuvistani: Dirty Dancing! Näin elokuvan vasta 2011 Jouluna, kun sain sen joululahjaksi. Romantikkona elokuva tietenkin nappasi ja kovaa. Tämä biisikin on niin ihana. Ehkä jonain päivänä.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Ei mitään erikoista, mutta silti tärkeää
Päivän kulku on mennyt niin, että 9-n.15 olen ollut töissä päiväriparin isosena. Sitten tulen kotiin ja loppupäivä kuuluukin sitten melkeinpä tietokoneella. Sieltä katson sarjoja, elokuvia, surffailen, kuuntelen musaa ja facebook+ f.book pelit. Syön siinä, jossain välissä ja sitten nukkumaan. Aika rentoa siis.
Ainiin ja minun yksi lempipuuhistani Hämähäkkimies-sarjikset! Hämähäkkimies- lehti tuli postista jo toinen numero, joka tulee ihan kotiin. Tilaan Hämistä jee!
Perjantai oli kyllä muksa äiti pyysi minut mukaansa Helsinkiin istumaan iltaa hänen ystäviensä kanssa, jotka tuntevat minutkin hyvin. Oli todella mukavaa ja äiti ystävineen jatkoivat siitä iltaa. Paitsi minä ja eräs jota sanoisin melkein kummitädikseni lähdimme molemmat samaan aikaan pois. Junamatkalla sainkin puhuttua paljon itsestäni se tuntui hyvältä.
Ensi viikko tulee olemaan samanlainen päiväripari on nim. kaksiviikkoinen. Jossain vaiheessa teen soittolistan lempibiiseistäni ja kesäbiiseistä.
Tässä vähän esimakua: Olavi Uusivirta Auringon Lapsi. Tykkään jotenkin biisin rauhallisuudesta ja laulu ja tausta musa ja sanat :)
Ainiin ja minun yksi lempipuuhistani Hämähäkkimies-sarjikset! Hämähäkkimies- lehti tuli postista jo toinen numero, joka tulee ihan kotiin. Tilaan Hämistä jee!
 |
| Spider-Man.jpg. From The Amazing Spider-Man #547 (March 2008) |
Perjantai oli kyllä muksa äiti pyysi minut mukaansa Helsinkiin istumaan iltaa hänen ystäviensä kanssa, jotka tuntevat minutkin hyvin. Oli todella mukavaa ja äiti ystävineen jatkoivat siitä iltaa. Paitsi minä ja eräs jota sanoisin melkein kummitädikseni lähdimme molemmat samaan aikaan pois. Junamatkalla sainkin puhuttua paljon itsestäni se tuntui hyvältä.
Ensi viikko tulee olemaan samanlainen päiväripari on nim. kaksiviikkoinen. Jossain vaiheessa teen soittolistan lempibiiseistäni ja kesäbiiseistä.
Tässä vähän esimakua: Olavi Uusivirta Auringon Lapsi. Tykkään jotenkin biisin rauhallisuudesta ja laulu ja tausta musa ja sanat :)
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Vihdoinkin kesä tervehdin kuin vanhaa ystävää
Toukokuu oli kiireinen. Siihen kuitenkin mahtui paljon hyviä asioita, joista nyt ensimmäisenä tulee mieleen Olavi Uusivirta. Biisit, keikka niin paljon muistoja. Kiire niin toisaalta tykkään, kun olen menossa mutta osa minusta haluaisi eristäytyä ja olla kotona hyvän sarjan, elokuvan tai kirjan parissa. Kaikki kouluhommat, jotka hyvin usein jätän viime tippaan puskivat kovaa ja tuntui ettei aikaa hengittää ollut ollenkaan. Levoton sieluni kaipasi vapauteen.
Sain kevätjuhlassa myös yhden ihanan asian: Elämäni ensimmäisen Stipendin lukion aineesta ilmaisutaito! Olen koulussa ollut aina keskiverto, mutta ala-asteesta asti sitä aina jännitti kevätjuhlassa jos kuitenkin saisi stipendin. Nyt sen sain ja tuntui niin uskomattomalta kuulla oma nimi ja astella aploodien kera, koko koulun edessä eteen hakemaan stipendi. Tuntui niin hyvältä saada stipendi intohimostani ja onnen kyyneleetkin löysivät minut.
Olen miettinyt tätä kesää ja nimesin sen Vapauden kesäksi. Olen 17-vuotias ensi kesänä olen 18 ja melko varmasti kesätöissä. Nyt aion ottaa vapaudesta kaiken irti, nuoruudestani. Lomani alkaa päiväriparin jälkeen kesäkuun lopussa ja aionkin ottaa aikaa itselleni ja myös ystäville. Ladata akkuja. Tehdä juttuja, joista nautin lukeminen rannalla kuuluu niistä yhteen. Luovuus: kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia ja lukea. Ajattelin toteuttaa myös viimekesän harrastukseni kesäyön lenkit ulkona koirien kanssa, se on vapauttavaa varsinkin jos saa kuun seuraksi. Lupailen päivittää puuhailujani hieman aktiivisemmin.
Sain kevätjuhlassa myös yhden ihanan asian: Elämäni ensimmäisen Stipendin lukion aineesta ilmaisutaito! Olen koulussa ollut aina keskiverto, mutta ala-asteesta asti sitä aina jännitti kevätjuhlassa jos kuitenkin saisi stipendin. Nyt sen sain ja tuntui niin uskomattomalta kuulla oma nimi ja astella aploodien kera, koko koulun edessä eteen hakemaan stipendi. Tuntui niin hyvältä saada stipendi intohimostani ja onnen kyyneleetkin löysivät minut.
Olen miettinyt tätä kesää ja nimesin sen Vapauden kesäksi. Olen 17-vuotias ensi kesänä olen 18 ja melko varmasti kesätöissä. Nyt aion ottaa vapaudesta kaiken irti, nuoruudestani. Lomani alkaa päiväriparin jälkeen kesäkuun lopussa ja aionkin ottaa aikaa itselleni ja myös ystäville. Ladata akkuja. Tehdä juttuja, joista nautin lukeminen rannalla kuuluu niistä yhteen. Luovuus: kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia ja lukea. Ajattelin toteuttaa myös viimekesän harrastukseni kesäyön lenkit ulkona koirien kanssa, se on vapauttavaa varsinkin jos saa kuun seuraksi. Lupailen päivittää puuhailujani hieman aktiivisemmin.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Juoksepoistyttö
Kiirettä, stressiä, väsymystä, allergiaa(koivunsiitepöly) ja kaikkea mitä pitäisi tehdä. Onneksi se viikonloppu sieltä kuitenkin pilkisti.
Perjantaina oli koulunäytelmä, jossa olin mukana näyttelemässä. Näytelmä oli opettajalle, joka jää eläkkeelle tämän kevään jälkeen. Meillä oli mahtava porukka ja oli myös ihanaa saada ystävältä ruusu. Punainen ruusu ne ovat niin kauniita.
Lauantaina oli Olavi Uusivirran keikka Aleksanterinteatterilla. Jälkeä oli ihanaa nähdä siinä samassa ja jutella arjen stressi pois hartioilta. Tiedän,että jossain vaiheessa luet tämän: olet ihana! <3
Keikan nimi oli Yksinäisten ilta. Lämppärinä oli Aknestikin laulaja Jukka Takalo, joka oli ihan mieletön. Biisit Kato taivaalle, ota rennosti ja Jokainen on vähän homo Tämä keikka kosketti kyllä jostain tosi syvältä. Tunteita surullisesta sinne nauramiseen. Artistit osasivat ottaa niin hyvin yleisön haltuun. Ai, että vieläkin ihan fiiliksissä.
Keikan jälkeen olin väsynyt, mutta ihan sellaisessa hurmiossa tuntui niin kevyeltä. Juoksuksi se meni oli ihanaa levittää kädet ikäänkuin siiviksi ja juosta 23 aikaan lauantaiyötä ratikkaan ja kotiin vievään junaan. Kaikenkaikkiaan lauantai päätyi sinne onnellisten muistojen lokeroon. <3
Sunnuntaina olikin sitten rennompi päivä. Lauantaiyönä olin maalannut äidille äitienpäiväkortin. Perhosia niitä osaan piirtää. Olin myös ostanut äidille kaakaon tuoksuisen vartalorasvan. Vein myös aamupalan hänelle sänkyyn.
Päivän kuuluikin sitten lenkki koirien kanssa . Lenkin jälkeen pistin Olavin levyn Elvis istuu oikealla(joka on muuten tosi hyvä varsinkin lauantain keikän jälkeen löysin sen ihanuuden) soimaan ja rupesin tekemään kouluhommia. Kouluhommien jälkeen kuuntelin Olavia lisää. Lempibiiseiksi on muodustunut: Ne toiset, Sokea Perhonen, Nuori ja kaunis ja Juoksepoistyttö. Illalla katsottiin äidin kanssa elokuva Going the distance se oli hyvä.
Perjantaina oli koulunäytelmä, jossa olin mukana näyttelemässä. Näytelmä oli opettajalle, joka jää eläkkeelle tämän kevään jälkeen. Meillä oli mahtava porukka ja oli myös ihanaa saada ystävältä ruusu. Punainen ruusu ne ovat niin kauniita.
Lauantaina oli Olavi Uusivirran keikka Aleksanterinteatterilla. Jälkeä oli ihanaa nähdä siinä samassa ja jutella arjen stressi pois hartioilta. Tiedän,että jossain vaiheessa luet tämän: olet ihana! <3
Keikan nimi oli Yksinäisten ilta. Lämppärinä oli Aknestikin laulaja Jukka Takalo, joka oli ihan mieletön. Biisit Kato taivaalle, ota rennosti ja Jokainen on vähän homo Tämä keikka kosketti kyllä jostain tosi syvältä. Tunteita surullisesta sinne nauramiseen. Artistit osasivat ottaa niin hyvin yleisön haltuun. Ai, että vieläkin ihan fiiliksissä.
Keikan jälkeen olin väsynyt, mutta ihan sellaisessa hurmiossa tuntui niin kevyeltä. Juoksuksi se meni oli ihanaa levittää kädet ikäänkuin siiviksi ja juosta 23 aikaan lauantaiyötä ratikkaan ja kotiin vievään junaan. Kaikenkaikkiaan lauantai päätyi sinne onnellisten muistojen lokeroon. <3
Sunnuntaina olikin sitten rennompi päivä. Lauantaiyönä olin maalannut äidille äitienpäiväkortin. Perhosia niitä osaan piirtää. Olin myös ostanut äidille kaakaon tuoksuisen vartalorasvan. Vein myös aamupalan hänelle sänkyyn.
Päivän kuuluikin sitten lenkki koirien kanssa . Lenkin jälkeen pistin Olavin levyn Elvis istuu oikealla(joka on muuten tosi hyvä varsinkin lauantain keikän jälkeen löysin sen ihanuuden) soimaan ja rupesin tekemään kouluhommia. Kouluhommien jälkeen kuuntelin Olavia lisää. Lempibiiseiksi on muodustunut: Ne toiset, Sokea Perhonen, Nuori ja kaunis ja Juoksepoistyttö. Illalla katsottiin äidin kanssa elokuva Going the distance se oli hyvä.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Kun palaan kotiin kädenlämpöiseen
Viime viikonloppu kuuluu niihin viikonloppuihin jolloin oleskeluun ei juuri jää aikaa. Ei, sillä että se olisi huono asia tämä viikonloppu oli mahtava!
Perjantaina menin Olavi Uusivirran keikalle seuranani ystäväni Jälki. Keikka oli tosi hyvä tykkäsin siitä miten Olavi otti koko yleisön haltuunsa. Tosi hyvä tunnelma. Mukaan tarttui Olavin uusin levy Elvis istuu oikealla Olavi Uusivirran biisit ovat runollisia ja ne kertovat tarinoita. Tämän päivän tekstin blogi otsikkokin on Ne toiset biisin kertosäkeestä. Kyseinen lause jäi toistumaan päähän.
Tulevana lauantaina uusiksi siis Olavi ja Jälki. Mahtavaa!
Lauantaina olikin sitten Kalevalan aika. Yksi lukiotoverini halusi tehdä äikän-työn valokuvajäljitelmänä Kalevala aiheisistä maalauksista ja menimme sitten hänen luokseen pienellä porukalla. Lukiotoverini asui lähellä metsää ja päivä tulkin vietettyä luonnossa. Itse ainakin nautin päivästä melkoisesti, vaikkakin olin kyllä väsynyt koko jutun jälkeen. Oli ihanaa pukea erilaiset vaatteet päälle ja eläytyä. Katsotaan kunhan saan kuvia jos tännekin jakaisin.
Sunnuntaina oli riparimiitti pääsin tänä vuonna kahdelle leirille isoseksi. Tosi mukavan oloisia ihmisiä ja odotan jo leiriä kovasti. Leirit tuntuvat ikäänkuin lomalta. Saa olla ulkona, ripareillä on aina törkeen hyvää ruokaa ja saa olla ihmisten kanssa.
Lisäksi viikonloppuun mahtuu Star Wars. Sithien kosto, Uusi toivo ja Imperiumin vastaisku mahtuivat tähän viikonloppuun. Kuulun niihin, jotka pitävät myös ns. uusista osista eli minun mielestäni osia on 6.
Lempihahmoni on Luke Skywalker. Luke on omalta näkemykseltäni hyväsydäminen, vapaataistelija, joka ei loppujen lopuksi ikinä anna periksi. Luke on myös sellainen sankarihahmo.
Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu pistää hymyn huulille.Laitan vielä lempibiisini Star Warsista.
Perjantaina menin Olavi Uusivirran keikalle seuranani ystäväni Jälki. Keikka oli tosi hyvä tykkäsin siitä miten Olavi otti koko yleisön haltuunsa. Tosi hyvä tunnelma. Mukaan tarttui Olavin uusin levy Elvis istuu oikealla Olavi Uusivirran biisit ovat runollisia ja ne kertovat tarinoita. Tämän päivän tekstin blogi otsikkokin on Ne toiset biisin kertosäkeestä. Kyseinen lause jäi toistumaan päähän.
Tulevana lauantaina uusiksi siis Olavi ja Jälki. Mahtavaa!
Lauantaina olikin sitten Kalevalan aika. Yksi lukiotoverini halusi tehdä äikän-työn valokuvajäljitelmänä Kalevala aiheisistä maalauksista ja menimme sitten hänen luokseen pienellä porukalla. Lukiotoverini asui lähellä metsää ja päivä tulkin vietettyä luonnossa. Itse ainakin nautin päivästä melkoisesti, vaikkakin olin kyllä väsynyt koko jutun jälkeen. Oli ihanaa pukea erilaiset vaatteet päälle ja eläytyä. Katsotaan kunhan saan kuvia jos tännekin jakaisin.
Sunnuntaina oli riparimiitti pääsin tänä vuonna kahdelle leirille isoseksi. Tosi mukavan oloisia ihmisiä ja odotan jo leiriä kovasti. Leirit tuntuvat ikäänkuin lomalta. Saa olla ulkona, ripareillä on aina törkeen hyvää ruokaa ja saa olla ihmisten kanssa.
Lisäksi viikonloppuun mahtuu Star Wars. Sithien kosto, Uusi toivo ja Imperiumin vastaisku mahtuivat tähän viikonloppuun. Kuulun niihin, jotka pitävät myös ns. uusista osista eli minun mielestäni osia on 6.
 |
| Luke Skywalker |
Lempihahmoni on Luke Skywalker. Luke on omalta näkemykseltäni hyväsydäminen, vapaataistelija, joka ei loppujen lopuksi ikinä anna periksi. Luke on myös sellainen sankarihahmo.
Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppu pistää hymyn huulille.Laitan vielä lempibiisini Star Warsista.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Eksyn ja löydän kauneuden
Keskiviikkoisin pidän siis ystäväni Vaahteran kanssa tyttökerhoa, ja kun sitten kävi niin että myöhästyin junasta piti minun mennä bussilla. En ollut ihan varma millä pysäkillä jään pois joten jäin yhden liian aikaisin. Siitä syntyi pieni seikkailu.
Lähdin bussipysäkiltä kävelemään ja, kun ei näyttänyt yhtään siltä miltä pitäis kysyin neuvoa ja lähdin sitten kävelemään. Mitä enemmän kävelin, sitä enemmän maisemat alkoivat muistuttaa maaseutua. Ajattelin jo, että nyt olen kyllä väärässä suunnassa, mutta jokin mua vaan ajoi eteenpäin.
Ne maisemat tuntui, kun olisin kaupungista eksynyt maalle. Hiekkatie, ihania omakotitaloja, laajoja ruohoalueita, metsää, aurinko tuli niin hyvä olo. Ilmakin tuoksui raikkalta jotenkin onnelliselta. Näin myös kevään ensimmäiset sinivuokot ne olivat niin kauniita.
Maalaispolulla tuli niin hyvä fiilis en olisi halunnut sieltä pois ollenkaan tämäkin biisi(alla) alkoi soimaan päässä.
"Country roads
take me home
to the place I belong
West Virginia
mountain momma
take me home
Country roads"
Jossain vaiheessa tuli taas ihminen vastaan ja kerroin mihin olen menossa ja sain kuulla, että olin oikealla polulla eteenpäin vain ja löytäisin määränpääni eli Kerhotilan. Niin sitten löysinkin ja olo oli niin hyvä. Tuli jotenkin niin sellainen tänne mä kuulun maalle. Osasin nähdä itseni siellä maalla.
Kuvittelin jopa tulevaisuuttani. Olen haaveillut perheestä johon kuuluisi aviomies, jota rakastan, 2-3 lasta ja kaksi koiraa (tällä hetkellä punainen irlanninsetteri vaikuttaa sellaiselta rodulta, joka minulle joskus tulee). Perhe on haave vielä kaukainen sellainen, mutta haave kuitenkin. Toisaalta tykkään asua kulkuyhteyksien päässä josta pääsee helposti kaikkialle. Joten saa nähdä mihin elämä minua kuljettaa.
Lähdin bussipysäkiltä kävelemään ja, kun ei näyttänyt yhtään siltä miltä pitäis kysyin neuvoa ja lähdin sitten kävelemään. Mitä enemmän kävelin, sitä enemmän maisemat alkoivat muistuttaa maaseutua. Ajattelin jo, että nyt olen kyllä väärässä suunnassa, mutta jokin mua vaan ajoi eteenpäin.
Ne maisemat tuntui, kun olisin kaupungista eksynyt maalle. Hiekkatie, ihania omakotitaloja, laajoja ruohoalueita, metsää, aurinko tuli niin hyvä olo. Ilmakin tuoksui raikkalta jotenkin onnelliselta. Näin myös kevään ensimmäiset sinivuokot ne olivat niin kauniita.
Maalaispolulla tuli niin hyvä fiilis en olisi halunnut sieltä pois ollenkaan tämäkin biisi(alla) alkoi soimaan päässä.
"Country roads
take me home
to the place I belong
West Virginia
mountain momma
take me home
Country roads"
Jossain vaiheessa tuli taas ihminen vastaan ja kerroin mihin olen menossa ja sain kuulla, että olin oikealla polulla eteenpäin vain ja löytäisin määränpääni eli Kerhotilan. Niin sitten löysinkin ja olo oli niin hyvä. Tuli jotenkin niin sellainen tänne mä kuulun maalle. Osasin nähdä itseni siellä maalla.
Kuvittelin jopa tulevaisuuttani. Olen haaveillut perheestä johon kuuluisi aviomies, jota rakastan, 2-3 lasta ja kaksi koiraa (tällä hetkellä punainen irlanninsetteri vaikuttaa sellaiselta rodulta, joka minulle joskus tulee). Perhe on haave vielä kaukainen sellainen, mutta haave kuitenkin. Toisaalta tykkään asua kulkuyhteyksien päässä josta pääsee helposti kaikkialle. Joten saa nähdä mihin elämä minua kuljettaa.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Demi
Harmittaa vähän, kun kirjoitan päivän myöhässä, mutta niin eilen oli Demin(synt.24.04.2007) syntymäpäivä. Demi täytti 5 vuotta!
Demistä voisin kertoa niin paljon kaikkea se on minulle niin rakas otus. Rodultaan Demi on musta sileäkarvainen noutaja. Demi on luonteltaan kiltti,luotettava,iloinen, mutta niin jääräpää.
Demin ykkösjuttuja elämässä on agility,uiminen,kepit, pallot,juokseminen, syöminen ja oleskelu rakkaittensa lähellä. Yleensä se makoileekin jaloissani olessani koneella.
Demi tuli perheeseemme, kun muutimme ns. maalle. Olin aina haaveillut isosta koirasta mielessä oli käynyt noutaja monesti. ja äidillä oli joskus ollut irlanninsetterin ja labradorin sekoitus joten sileäkarvainen noutaja eli flatti nappasi kummankin huomion. Perheesämme oli tuolloin 4-vuotias Caesar terrieri, mutta Caesar oli aina ollut enemmän äidin koira. Minua kiinnosti myös päästä harrastamaan ihan kunnolla ja päädyttämme flattiin aloimme etsiä kenneliä.
Löysimmekin sitten pentueen josta olisi yksi naaras pentu jäljellä. Kävimme katsomassa 6-viikkoista pentua ja minut pentu valloitti kokonaan. Demi nimeen meillä oli nimiäänestyskin, mutta olin jo päättänyt, että siitä tulee Demi. Olin niin onnellinen, kun sain Demin.
Matkani Demin kanssa ei aina ole ollut helppo. Demillä oli ja on eroahdistus se ahdistuu jäädessään yksin ja se syö kaiken ruuan mitä se löytää. Demi oli myös noin 2-vuotiaaseen täysi riiviö. Se oli aktiivinen ja jotenkin tosi sählä.Tuntui, että ei tämän koiran kanssa tästä tule yhtään mitään.
Kyllä siitä tuli. Kokeilimme koiranäyttelyitä niistä Demi ei ikinä pitänyt. Agilityä ja flyballia. Agilityyn Demi hullaantui täysin putki on sen lempieste.
Minun ja Demin välille on muodostunut ihmeellinen side. Se on elämäni koira. Pystyn luottamaan siihen täysin. Se on paikalla, kun tuntuu että elämä on rankkaa. Demi on juuri se, joka nuolee kyyneleeni ja makaa vain vierelläni hiljaa ja katselee niin ymmärtäväisillä silmillään.
Eräässä koirakirjassa lukee sileäkarvaisesta noutajasta näin: "Se kiintyy syvästi isäntäänsä ja pysyttelee tiukasti tämän läheisyydessä jättäen mielellään muille koirille kauempana olevan riistan hakemisen." Tuollainen Demi juuri on.Joskus tuntuu etten ansaitse Demin rakkautta se on niin pyyteetöntä ja kaunista. Demi ei ikinä hylkää. Parempaa ystävää en voi saadakaan. Meillä on side, jota mikään ei voi katkasta.
Rakastan sinua Demi <3
 |
| rakas<3 |
Demistä voisin kertoa niin paljon kaikkea se on minulle niin rakas otus. Rodultaan Demi on musta sileäkarvainen noutaja. Demi on luonteltaan kiltti,luotettava,iloinen, mutta niin jääräpää.
Demin ykkösjuttuja elämässä on agility,uiminen,kepit, pallot,juokseminen, syöminen ja oleskelu rakkaittensa lähellä. Yleensä se makoileekin jaloissani olessani koneella.
 |
| Demi todella rakastaa vettä |
Demi tuli perheeseemme, kun muutimme ns. maalle. Olin aina haaveillut isosta koirasta mielessä oli käynyt noutaja monesti. ja äidillä oli joskus ollut irlanninsetterin ja labradorin sekoitus joten sileäkarvainen noutaja eli flatti nappasi kummankin huomion. Perheesämme oli tuolloin 4-vuotias Caesar terrieri, mutta Caesar oli aina ollut enemmän äidin koira. Minua kiinnosti myös päästä harrastamaan ihan kunnolla ja päädyttämme flattiin aloimme etsiä kenneliä.
Löysimmekin sitten pentueen josta olisi yksi naaras pentu jäljellä. Kävimme katsomassa 6-viikkoista pentua ja minut pentu valloitti kokonaan. Demi nimeen meillä oli nimiäänestyskin, mutta olin jo päättänyt, että siitä tulee Demi. Olin niin onnellinen, kun sain Demin.
Matkani Demin kanssa ei aina ole ollut helppo. Demillä oli ja on eroahdistus se ahdistuu jäädessään yksin ja se syö kaiken ruuan mitä se löytää. Demi oli myös noin 2-vuotiaaseen täysi riiviö. Se oli aktiivinen ja jotenkin tosi sählä.Tuntui, että ei tämän koiran kanssa tästä tule yhtään mitään.
Kyllä siitä tuli. Kokeilimme koiranäyttelyitä niistä Demi ei ikinä pitänyt. Agilityä ja flyballia. Agilityyn Demi hullaantui täysin putki on sen lempieste.
 |
| Oma sekopääni <3 |
Minun ja Demin välille on muodostunut ihmeellinen side. Se on elämäni koira. Pystyn luottamaan siihen täysin. Se on paikalla, kun tuntuu että elämä on rankkaa. Demi on juuri se, joka nuolee kyyneleeni ja makaa vain vierelläni hiljaa ja katselee niin ymmärtäväisillä silmillään.
Eräässä koirakirjassa lukee sileäkarvaisesta noutajasta näin: "Se kiintyy syvästi isäntäänsä ja pysyttelee tiukasti tämän läheisyydessä jättäen mielellään muille koirille kauempana olevan riistan hakemisen." Tuollainen Demi juuri on.Joskus tuntuu etten ansaitse Demin rakkautta se on niin pyyteetöntä ja kaunista. Demi ei ikinä hylkää. Parempaa ystävää en voi saadakaan. Meillä on side, jota mikään ei voi katkasta.
Rakastan sinua Demi <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)